Auttaako jokin parisuhdeleiri tai avioliittoterapia tällaiseen?

Jos mies ei muutu, pistäisin vaihtoon. Luulostaa tylytlä, mutta lasten parast oh tärkeämpi. Sitä paitsi onko tynnyrissä kasvanut mies muutenkaan se, mitä elämältä haluat?

Mää sanoisin että kannattais ottaa yhteys vaikka perheneuvolaan.



Ihan siltä pohjalta että KASVATUSmielipide on erilainen, ei se että teillä PARIsuhde olis pinteessä.



Tietty se sun asenne: tynnyrissä kasvatettu kuulostaa aika ikävältä. Joten ainakin sinä tarttet avaruutta, joten kai parisuhdettakin voi kohentaa. Ette ainakaan puhalla samaan hiileen. Eikä se tarkoita että miehen tarttee muuttaa mielipiteensä sinun mielipiteeseen??



Ehkä jostain löytyisi kasvatustapoja jokka miellyttää teitä molempia? Ilman että siitä tarttee sen suuremmin taistella?

tai vanhempien luomaan idylliin, on ihan hyvä juttu oppia, että on erilaisia ihmisiä ja erilaisia tapoja. Ja mikäs sen parempi oppimisympäristö kuin oma koti: Äiti ajattelee näin, isä noin, molemmat ovat mahdollisia.

Mieheni on tynnyrissä kasvanut ilman minkäänlaisia virikkeitä ja aikuisen kannustusta ja tukea, ja pitää sitä normaalina tilanteena. Ihan kiva, että on tyytyväinen elämäänsä, mutta kun ei ymmärrä, että toisinkin voisi toimia.

Millä tavalla sinä itse osoitat joustavuutta siihen, että ymmärrät, että miehelläsi voi myös olla omia näkemyksiä? Vai onko jousto vain sitä, että mies käsittää, että sinun tapasi on SE OIKEA.

tynnyrissä kasvamisella tarkoitan mieheni tapauksessa sitä, että häntä ei ole lapsena viety koskaan minnekään, yhdessäkään lastentapahtumassa tai huvipuistossa hän ei ole käynyt koskaan (vaikka on asunut pääkaupunkiseudulla), minkäänlaisia harrastuksia hänellä ei ole ollut, koska niitä ei ole katsottu tarpeelliseksi eikä häntä olisi minnekään kuljetettukaan, hän ei ole koskaan käynyt vanhempiensa kanssa uimahallissa tms. Jos siis ehdotan, että mentäisiin lastemme kanssa uimahalliin, mieheni ei käsitä miksi, lapset voivat mennä sinne yksin siinä vaiheessa kun ovat tarpeeksi isoja. Jos perustelen tätä sillä, että eiväthän lapset opi edes uimaan, miten voisivat koskaan mennä sinne itsekseen, niin mies sanoo, että kyllä hänkin oppi uimaan kun kavereiden kanssa kävivät kesällä jo pienestä uimarannalla. ap

jos ei kerran itse koe sitä tärkeänä? Mies voi tehdä lasten kanssa sellaisia asioita joita pitää tärkeänä, ja sinä sitten muita. Toivottavasti pystytte kunnioittamaan toistenne käsityksiä. Joka tapauksessa, jos tilanne on kinkkinen, kannattaa ottaa yhteyttä perheneuvolaan ja käydä siellä keskustelemassa tilanteesta, ennen kuin se enempää tulehtuu! Hyvää palvelua, asiantuntevia ihmisiä ja mikä parasta, palvelu on maksutonta.

teidän kanssa uimahalliin? Mene yksin, et kai sä siihen miehen lupaa tarvi. Sitten sulla on ongelma, jos se _kieltää_ teitä menemästä.

tynnyrissä kasvamisella tarkoitan mieheni tapauksessa sitä, että häntä ei ole lapsena viety koskaan minnekään, yhdessäkään lastentapahtumassa tai huvipuistossa hän ei ole käynyt koskaan (vaikka on asunut pääkaupunkiseudulla), minkäänlaisia harrastuksia hänellä ei ole ollut, koska niitä ei ole katsottu tarpeelliseksi eikä häntä olisi minnekään kuljetettukaan, hän ei ole koskaan käynyt vanhempiensa kanssa uimahallissa tms. Jos siis ehdotan, että mentäisiin lastemme kanssa uimahalliin, mieheni ei käsitä miksi, lapset voivat mennä sinne yksin siinä vaiheessa kun ovat tarpeeksi isoja. Jos perustelen tätä sillä, että eiväthän lapset opi edes uimaan, miten voisivat koskaan mennä sinne itsekseen, niin mies sanoo, että kyllä hänkin oppi uimaan kun kavereiden kanssa kävivät kesällä jo pienestä uimarannalla. ap

kun hänenkään kanssaan ei ole tehty mitään.

Mieheni on kasvanut äitipuolen ja isänsä kanssa äitinsä kuoltua mieheni ollessa lähes vauva.



Mieheni ei käsitä, että meidän täytyy nähdä mitään vaivaa lapsemme eteen. Lapsi hommatkoon semmoiset harrastukset, joista ei ole meille vaivaa. En hyväksy sitä, että minä vaan joudun hommaamaan kaiken tarvittavan.



Miehelleni ei hommattu harrastuksiinsa edes tarvikkeita. Pikajuoksikin sukkasillaan.

Minä tiedän, että mieheni on pitkään haaveillut uudesta pyörästä. Sanoin hänelle, että tehdäänkö sellainen sopimus, että ostetaan hänelle uusi pyörä vähistä rahoistamme, kun hän saa opetettua pienimmänkin ajamaan ilman apurattaita. Mies juoksee ihan innoissaan selkä koukussa lapsen vieressä.