Miksi yli 40v ihminen säästää eikä elä?

Viikonloppuna juuri mietin tuota mökkiasiaa. Seuran treenit pyörivät suurimman osan vuodesta ja lyhyellä mökkimatkalla olevat mökit ovat taas hintavia. Käytännössä voisin siis ostaa jostain Mikkelin-Joensuun välimaastosta mökin, minne pystyisin menemään käytännössä loma-aikoina. 

Sitten mietin mitä siellä mökillä sitten tekisin ja tulin tulokseen, etten mitään mitä en voisi tehdä kotonakin. Mökki ei siis kohdallani ole mitenkään hyvä hankinta. Ennemmin kerrytän nyt omaisuutta.

Nelikymppisenä usein eletään ruuhkavuosia lasten harrastusten ja kaikkien omien menojen ja harrastusten keskellä. Alapa siinä suunnitella maailmanympärysmatkaa, kun lapsilla on koulu kesken ja vaativa harrastus, jota eivät halua jättää vuodeksi.

Miksi kuvittelet kaikkien haaveilevan tuhlailusta?

Kyllä elämästä saa ja pitääkin nauttia, mutta keski-ikäisenä se kannattaa tehdä sillä tavalla, että myös huomenna tai 20 vuoden päästäkin on varaa nauttia elämästä. 

tonnin tai kaksikin voi hyvin laittaa sijoituksiin ilman että tarvitsee tinkiä mistään. Nyt alle 5 kymppisenä voi hyvin tehdä enää osa-aikaista työtä. Ja itse asiassa voisi lopettaa koko työnteon jos pärjäisi kolmella tonnilla kuussa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Entä jos maailmanympärysmatkailu ja kesämökillä olo ei kiinnosta?

Voisko sulla olla jotain unelmia tai intohimoja edes.? 

Intohimo on aina ollut vinyyli ja cd-levyt, kirjat ja lehdet. Niihin on kaikki ylimääräinen mennyt 16-vuotiaasta lähtien. Unelma olisi luxusluokan maksullinen nainen. Sen olen jättänyt vielä toteuttamatta. M66

Mä olen viime vuodet ostanut aikaa. Teen töitä enää 9 kk vuodesta ja senkin osa-aikaisena. Se kolme reissataan, siihen säästän.

Koska 40 jälkeen elämä on vaan alamäkeä?

Mitähän se "eläminen " tarkallaan tarkoittaa sinun sanastossa. Moni säästää eläkepäiviin rahaa, että ei tarvitse vinkua sitä "minä köyhä eläkeläinen" jollotusta. Eläke katsos kun on paljon pienempi kuin palkka.

Aiemmin olin aivan sairaalloisen pihi. Sitten tajusin, että jos kuolen äkillisesti, jätän sukulaisille perinnön, jonka he hassaavat hetkessä ja jonka säästämiseen minulla meni vuosia. Nyt on sopiva tasapaino taloudessa - säästöjä on pahan päivän varalle, mutta ostan kyllä esim. laadukkaita vaatteita, jos on tarve. Viimeksi ostin uuden auton. 

Olen nuorempana oppinut, että se että on rahaa, korjaa useita  ongelmia. Esimerkiksi kun olin 19 v, vanhemmat sanoi että en saa mennä autokouluun, olen liian lapsellinen. Siispä maksoin autokoulun itse kesätyöstä säästämilläni rahoilla ja sain ajokortin. Ilman ajokorttia en olisi saanut mitään parempia töitä, joita olen tehnyt. Edelleen aikuisena pidän rahaa säästössä, jotta voin tehdä mitä haluan. Esimerkiksi kun kissani loukkasi jalkansa pahasti, oli näppärää että oli rahaa korjata jalka, eikä tarvinnut lopettaa kissaa. 

En kituuta, mutta en eläkään kuin viimeistä päivää. Ahdistaisi jos ei olisi yhtään hätävararahastoa.

Voi tulla vakavia sairauksia ja nehän maksaa, yhden jo koettuna. Toinen on työttömyys. Alle 600 eurolla ei pärjää mitenkään jos jotakuinkin normaalia elämää haluaa elää. 

Vierailija kirjoitti:

Viikonloppuna juuri mietin tuota mökkiasiaa. Seuran treenit pyörivät suurimman osan vuodesta ja lyhyellä mökkimatkalla olevat mökit ovat taas hintavia. Käytännössä voisin siis ostaa jostain Mikkelin-Joensuun välimaastosta mökin, minne pystyisin menemään käytännössä loma-aikoina. 

 

Sitten mietin mitä siellä mökillä sitten tekisin ja tulin tulokseen, etten mitään mitä en voisi tehdä kotonakin. Mökki ei siis kohdallani ole mitenkään hyvä hankinta. Ennemmin kerrytän nyt omaisuutta.

. . . kerrytän omaisuutta

Itsellä säästyy kuukausituloista yli 50% ja sijoitussalkku alkaa olla sellainen, että pari vuotta vielä pitäisi jaksaa töissä kunnes voi lopettaa kokonaan. Olen vähän yli 5-kymppinen.

Sellaisessa säästämisessä, jossa selvästi luopuu jostain mitä haluaa/tarvitsee ei toki ole järkeä. Mutta sellaisessa, jossa elät hyvää elämää ilman että tuhlaat, on järkeä. Itse säästän sen takia, että ostan sillä itselleni valinnanvapautta. Todennäköisesti jatkan vielä töissä vielä pitkään, mutta töissäkin on aivan erilaista olla kun tietää, että minun ei ole pakko tehdä tätä. Valnnanvapaus muuttaa tilanteen aivan täysin.

Ostan itselleni hyvin vähän oikeastaan mitään, koska en tarvitse krääsää. Matkustelen kerran vuodessa, joka on täysin riittävä taso. Olen nuorempana nähnyt kaikenlaisia kivikasoja ympäri maailman ihan riittävästi - ei voisi vähempää kiinnostaa enää nykyisin. Myös aktiivinen matkatyö nuorempana vaikuttanee asiaan.

Yhteenvetona toteaisin, että kannataa elää nykyhetkeä, mutta ehdottomasti kannattaa myös a) säästää ja b) sijoittaa. Näin hieman vanhempana elämä on paljon mukavampaa kun tiedät, että olet taloudellisesti turvassa.

Jotkut 40+ elää sinkkuna,joten ei välttämättä ole varaa enempään nautiskeluun vaan halutaan,että on pahan päivän varaa,kun yksin hoidat kaikki maksut.

Hienoa jos nykyään neljäkymppisillä on asiat toisin? Itsellä ei ole 3, 4, eikä viisikymppisenä ollut työn lisäksi muuta, kuin yhden ja saman asuntolainan takaisinmaksua pankille? Siinä sivussa vähän kertynyt osakesäästöjä, muttei mitenkään niin, että niillä voisi lähteä mökkimarkkinoille.

Ai miten niin elämää on vasta nelikymppisenä? Itse ainakin matkustelin nuorena sen verran että ei tarvitse hetkeen haikailla ulkomaille. Mökki-ihmiseksikään minusta ei ole. Panostan sen sijaan asumiseen kunnolla niin että minulla on hyvä asunto. Se riittää nyt, samoin rauhallinen elämä. 

Koska nykymeno näyttää siltä, että tarviin mun säästöjä sitten eläkeiässä. Jos en elä siihen saakka, jälkipolvet perivät ja heillekin tulee tarpeeseen.

Mä olen 50 v ja säästän eläkeikää varten. Haluan silloin ensin reissata aikani, sitten asettua asumaan johonkin Välimeren maahan. Siihen tarvitsen rahaa, ja siksi nyt säästän.

Vierailija kirjoitti:

Olet oikeassa AP. Nyt kannattaa elää eikä joskus vuoosikymmenten päässä kun olet jo raihnaisempi ja et välttämättä edes ole elossa.

Ei se rahattomuus raihnaisenakaan kivaa ole. Se on paljon rankempaa silloin kuin nuorena ja hyväkuntoisena.