Lue keskustelun säännöt.
Muita joita kaduttaa muutto maalle?
17.05.2026 |
Myytiin meidän kaupunkiasunto Helsingistä ja muutettiin lapsiperheenä maalle (2300 asukkaan kunta suuren vesistön äärellä). Unelmissa oli iso järvenrantatalo ja hehtaarien tontti. Aluksi oli upeaa, mutta nyt 6kk jälkeen iskenyt päälle realiteetit ja mietin mitä me ollaan menty tekemään.. Eniten kaduttaa, että lasten kaverit, sukulaiset, omat ystävät, työkaverit (irtisanouduin koska työmatka olisi ollut tunteja suuntaansa) ja työ jäivät. Sitten on pienempiä asioita, esimerkiksi ainoat ravintolat abc tai talvella kesäsesongin jälkeen kinkkukiusausta lounaaksi tarjoava klo 15 kiinni menevä paikallinen ravintola..
Saatiin niin paljon meidän entisestä asunnosta rahaa, että tämä ostettiin lähes velattomasti joten riittää mun kumppanin työssäkäynti ok elintasoon mutta tää tuntuu giganttiselta virheeltä nyt. Muita samassa tilanteessa? Tutut varoittaneet, että jos ette muuta pian takas niin teidän asunnosta ei saa kohta puoliakaan kun muuttotappioalueilla hinnat ei ala nousemaan, sekin pelottaa nyt jos emme heti peruuta tätä niin köyhdytään vauhdilla..
Kommentit (43)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisi kannattanut muuttaa vaikka Pohjois-Helsinkiin, se on jo ihan maaseutua mutta silti lähellä kaikkea.
Moni yllättyy myös siitä, miten “maalta” jotkut alueet tuntuvat vaikka ollaan edelleen Helsingin rajojen sisällä. Varsinkin Paloheinän ja Keskuspuiston ympärillä voi melkein unohtaa olevansa pääkaupungissa.
No, ei voi.
Se liikenteen melu!
Vierailija kirjoitti:
Ap on lesbo
Joku sairas häirikkö tuli ketjuun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap on lesbo
Joku sairas häirikkö tuli ketjuun.
Eli sinä.
Ap, onko sun kumppanisi lastesi isä? Vai kenties äiti? Oletteko edes naimisissa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Provo. Kukaan ei jättäydy työttömäksi muuttaakseen perheineen maalle, ja vielä katuu rankasti 6kk jälkeen.
Vierailija kirjoitti:
Aluksi oli upeaa, mutta nyt 6kk jälkeen iskenyt päälle realiteetit
Jopas olettekin aikamoisia maallemuuttajia, jos jo puolen vuoden päästä iski realiteetit. Menkääpä nyt kiireen vilkkaa takaisin sinne Stadiin, jonne selvästikin kuulutte.
Jep, jos ei jo ennen muuttoa osaa ja ymmärrä miettiä niitä realiteettejä, niin vika on kyllä ihan muussa kuin valitussa asuinpaikassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sijaitseeko omakotitalonne kenties Porvoon maaseudulla?
Haaveilin vuosikymmenten ajan, että eläkkeellä ostan pienen talon ja muutan maalle.
Sitten aloin tajuta, että meneepä minne tahansa, pitää tervehtiä ihmisiä ja olla sosiaalinen, ihan jo hyvien tapojen takia, ja toiseksi koska siellä tarvitsisi kuitenkin naapurien apua silloin tällöin.
Ei onnistu näin introvertiltä, eli tulen asumaan jossain, missä voin kävellä ja shoppailla kaikessa rauhassa muista välittämättä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aluksi oli upeaa, mutta nyt 6kk jälkeen iskenyt päälle realiteetit
Jopas olettekin aikamoisia maallemuuttajia, jos jo puolen vuoden päästä iski realiteetit. Menkääpä nyt kiireen vilkkaa takaisin sinne Stadiin, jonne selvästikin kuulutte.
Jep, jos ei jo ennen muuttoa osaa ja ymmärrä miettiä niitä realiteettejä, niin vika on kyllä ihan muussa kuin valitussa asuinpaikassa.
Vika on muuttajassa, jos ei tajua Helsingin ja muutaman tuhannen asukkaan maaseutupitäjän olevan täysin erilaisia.
Miksi umpimaalle aina muutetaan Helsingistä. Eikä sellaisen matkan päähän että löytyy jotain. Eikö ole ihmisillä mitään käsitystä jo ennen muuttoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos teille on tärkeää esim. päästä ravintolaan syömään, miksi ette ottaneet näistä asioista selvää jo ennen muuttoa?
Vierailija kirjoitti:
Olisi kannattanut laskea kuinka monta tuntia menee kuljetuksiin ja autolla, se on kaikki pois pariajasta ja lasten kanssa olemisesta.
Ideaalisessa tilanteessa kaikki on kävelymatkan päässä. Näin on keskustassa asuessa meidân perheellä ja näin oli isovanhemmillani maaseudulla.
Autolla kulkeminen rasittaa ja maksaa.
Juuri näin. On se vaan ihme, ettei näitä asioita kaikki ymmärrä. Se omakotitalo pitkien ja huonojen kulkuyhteyksien päässä on painajainen.
Vierailija kirjoitti:
Haaveilin vuosikymmenten ajan, että eläkkeellä ostan pienen talon ja muutan maalle.
Sitten aloin tajuta, että meneepä minne tahansa, pitää tervehtiä ihmisiä ja olla sosiaalinen, ihan jo hyvien tapojen takia, ja toiseksi koska siellä tarvitsisi kuitenkin naapurien apua silloin tällöin.
Ei onnistu näin introvertiltä, eli tulen asumaan jossain, missä voin kävellä ja shoppailla kaikessa rauhassa muista välittämättä.
Ja saa olla anonyymi. Ei tarvitse tuttuilla jokaisen puolitutun juoruajan kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisi kannattanut laskea kuinka monta tuntia menee kuljetuksiin ja autolla, se on kaikki pois pariajasta ja lasten kanssa olemisesta.
Ideaalisessa tilanteessa kaikki on kävelymatkan päässä. Näin on keskustassa asuessa meidân perheellä ja näin oli isovanhemmillani maaseudulla.
Autolla kulkeminen rasittaa ja maksaa.
Juuri näin. On se vaan ihme, ettei näitä asioita kaikki ymmärrä. Se omakotitalo pitkien ja huonojen kulkuyhteyksien päässä on painajainen.
No ei välttämättä - riippuu mitä arvostaa. Sinulle ehkä painajainen mutta minulle mukava asuinpaikka. Ihmiset kun on erilaisia.
Asuttiin n 7 kk maalla, korona-aikana, meidän kodissa oli putkiremontti.
Oli hyvin silmiä avaavaa asua paikassa, jossa oli puucee, onneksi puita oli, yli 10 v sitten hakattuja.
Talo oli äidin kotitila, jonka siivottiin, laitettiin myyntiin ja lopulta myytiin.
Ihan lämpimiä muistoja jäi. Mutta äitini eli lapsuutensa isossa perheessä, kunnassa asui paljon heidän tuttuja ja sukulaisia. Saatiin apua isoissa asioissa, esim pihalta kaadettiin puita, joista maksettiin myös.
Ei ole kertaakaan tullut mieleen käytäispä kylässä
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Haaveilin vuosikymmenten ajan, että eläkkeellä ostan pienen talon ja muutan maalle.
Sitten aloin tajuta, että meneepä minne tahansa, pitää tervehtiä ihmisiä ja olla sosiaalinen, ihan jo hyvien tapojen takia, ja toiseksi koska siellä tarvitsisi kuitenkin naapurien apua silloin tällöin.
Ei onnistu näin introvertiltä, eli tulen asumaan jossain, missä voin kävellä ja shoppailla kaikessa rauhassa muista välittämättä.
Ja saa olla anonyymi. Ei tarvitse tuttuilla jokaisen puolitutun juoruajan kanssa.
No ei sitä maallakin tarvitse tehdä jos ei halua.
Muuttakaa takaisin pk-seudulle. Laittakaa talo myyntiin ja vuokratkaa jostain Vantaan perukoilta asunto siksi, kunnes talo on myyty. Sitten omaa ostamaan. Ehkä häviätte rahaa, mutta onpahan ollut kokemus.
Parempi myöntää virhe ja toimia kuin kärvistellä lopun ikää.