Otin kissan kun ajattelin sen olevan helpompi ja itsenäisempi kuin koira

Kissani oli niin seuran kipeä ja sellainen perässä kulkija, että jälkikäteen ajatellen, olisi pitänyt ottaa toinenkin kaveriksi. En tiedä, kuinka yleistä on, että kissa punkeaa mukana kaikkialle. Nukkui vieressäni yöt ja valvoi päivällä suurimman osan aikaa. Kiipesi olalle istumaan vielä isona kollina.

Yksi ylenkatsottu etu kissoissa suhteessa koiriin on, etteivät kissat haise. 

Vierailija kirjoitti:

Kissani oli niin seuran kipeä ja sellainen perässä kulkija, että jälkikäteen ajatellen, olisi pitänyt ottaa toinenkin kaveriksi. En tiedä, kuinka yleistä on, että kissa punkeaa mukana kaikkialle. Nukkui vieressäni yöt ja valvoi päivällä suurimman osan aikaa. Kiipesi olalle istumaan vielä isona kollina.

Minulla on kaksi kissaa ja toinen on tuollainen olkapäällä istuja ja sylikissa. Toinen tykkää myös välillä olla sylissä mutta puuhailee myös omiaan. Juttelevat molemmat kovasti asioitaan kuuluvalla äänellä (itämaisia). Tyttöjä ovat.

Jos jotain olen yli 50 vuoden aikana oppinut kissoista niin sen ettei kannata odottaa mitään. Kissat ovat aina omanlaisiaan ja harvat heistä haluavat miellyttää ketään. Valitsevat seuransa joka on joskus tietty ihminen tai toinen kissa. Ihan ovat kuin ihmisiä mutta rehellisempiä. Kissathan eivät koskaan valehtele vaan kertovat aina käytoksellään mitä ajattelevat. Siksi heistä pidänkin. m60

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Poikakissat ovat tuollaisia. Tyttökissat itsenäisempiä.

Sellainen miesvihaketju sitten tälläkertaa.

Semmonen itsetunto tällä kertaa.

Semmoinen huumorintaju tällä kertaa. 

Vaihtelee iän myötä. Oentuna kun tuli meille, niin nukkui aina mun tyynyn vieressä sillä puolella, minne päin mun naama oli. Jos käänsin kylkeä, kissa tuli toisellepuolelle. Päivisin en muista, ertä olisi koko ajan ollut vierellä, mutta oli varmaan paljon lasten kanssa. Sylissä ei ole tykännyt olla koskaan. Nyt vanhuksena on paljon mun vierellä sohvalla, mutta varmaan 50-50 nukkuu jossain "pesässä" omassa rauhassa. Meillä on toinenkin kissa muutaman vuoden nuorempi eikä sekään viihdy sylissä ja nykyään tää nukkuu mun tyynyn vieressä. Aikaisemmin mä olen ollut sen vanhemman kissan omaisuutta, jos sillee kuvailisi nokkimisjärjestyksiä. Nuorempi kissa kiintyi mieheen pentuna ja nukkuin ennen paljon hänen vieressään.

Hommaa kotiin esim. pieni pahvilaatikko, kissa tykkää tunkea itsensä kaikkeen ahtaaseen. Myös joku muu "pesä" voisi toimia, vaikka leensä ne etsii ne parhaat paikat itse. Meillä rakastavat kenkiä ja lojuvat eteisessä niiden päällä. Mikä tahansa kassi lattialla, se testataan välittömästi. Kaikkea tuollaista, ei tarvii olla mikään kissantarvike.

Vierailija kirjoitti:

Jos joku ottaa kissan sen takia että ne on niin "helppoja", niin ei voi muuta kun ihmetellä. Kannattaa perehtyä asiaan ennen eläimen ottamista, ihan jos senkin vuoksi että lemmikit saattavat olla hyvinkin pitkäikäisiä.

No en nyt vain sen takia, mutta myönnän että se vaikutti päätökseeni. Mitä sitten!

Itsenäinen mutta odottaa kyllä ihmistä kotiin ja tulee yöllä ainakin toviksi jalkopäähän nukkumaan. Sylissä ei kauan viihdy. Ulkoilee joten energia kuluu siellä. Pakkasella ei halua ulos ja vaatiikin enemmän huomiota. 

Vierailija kirjoitti:

Yksi ylenkatsottu etu kissoissa suhteessa koiriin on, etteivät kissat haise. 

Paitsi, jos on matoja. Meidän pentu tuhnusi pahoja hajuja, madotuksen jälkeen loppui. Satiin sukulaisen maatilalta pentu, ei eläinlääkäriä ollut nähnytkään.

Vierailija kirjoitti:

Kaikki muu onkin jo sanottu mitä aioin, niin lisään vain että kissoja suositellaan nykyisin otettavaksi enemmän kuin yksi, jotta on myös lajitoverin seuraa :) 

Minulle juuri eläinlääkäri sanoi että kissat eivät ole laumaeläimiä ja usein stressaavat muista kissoja/lemmikkejä. Erityisesti jos eivät ole samasta pentueesta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Poikakissat ovat tuollaisia. Tyttökissat itsenäisempiä.

Samoin omien kokemusteni mukaan, tosin ei ole kokemusta kuin 3 pojasta ja 2 tytöstä. Pojat olleet sylivauvoja ja tytöt kyräilleet nurkan takaa 😂 

Hietarkia. Meillä kaksi tyttöä viiden vuoden ikäerolla, nuorempi ei ala edes ayömään ennen kuin vanhempi on paikalla. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Poikakissat ovat tuollaisia. Tyttökissat itsenäisempiä.

Sellainen miesvihaketju sitten tälläkertaa.

T. Kastraatioon kohta vietävä äksy kolli

Meillä 2 kissaa ja ihan erilaiset luonteet. Toinen ihan mammanpoika, seuraa minua joka paikkaan. Jos istun, tulee syliin. Ei kuitenkaan tykkää että pidetään kiinni sylissä. Toinen ei tule lähelle kuin vain harvoin, mutta lasten seurassa viihtyy hyvin ja tykkää leikkiä. 

Vierailija kirjoitti:

Kissalla on oikeus olla oma luontonsa.

???

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Poikakissat ovat tuollaisia. Tyttökissat itsenäisempiä.

Samoin omien kokemusteni mukaan, tosin ei ole kokemusta kuin 3 pojasta ja 2 tytöstä. Pojat olleet sylivauvoja ja tytöt kyräilleet nurkan takaa 😂 

Ohi aiheen vähän, mutta laumavartijakoirien kanssa vähän sama kokemus.

Vierailija kirjoitti:

Onhan kissa koiraa helpompi, kun oppii heti laatikolle eikä tarvitse ulkoiluttaa. Totta on, että ovat hyvin yksilöllisiä ja esim. valitsevat seuransa. Tämä on osa niiden viehätystä, kun itse oppii tulkitsemaan niiden persoonallisuuksia.

Meillä on kaksi oranssia rescue-kissaa Kyprokselta. Toinen tulee viereen makaamaan ja kehräämään, mutta ei koskaan suoraan vasemmalta, vaan hyppää oikealta ja kiertää selän takaa vasemmalle puolelle. Ei voi tietää mistä tämä preferenssi johtuu. - Kyproksella on muuten kuulemma enemmän kissoja kuin ihmisiä, n. 1,5 miljoonaa.

On kissa toki hieman helpompi noin käytännössä, sillä sitä ei tarvitse viedä lenkille joka ikinen aamu ja ilta. Meillä toinen kissa on aika itsenäinen, tulee kertomaan sitten kun haluaa huomiota (rapsutusta) kerran tai pari päivässä, tuo harjan eteemme aina silloin tällöin kun haluaa harjausta ja ilmoittaa jos haluaa ruokaa. Tykkää leikkiä aika paljon itsekseen, eli esim.  potkia palloa ja jahdata sitä. Hän ei kovin usein innostu leikkimään meidän aloitteestamme. 

Toinen kissamme on sitten huomiomagneetti, eli haluaa leikkiä monta kertaa päivässä, seuraa meitä ja osallistuu kaikkeen mahdolliseen puuhaan ja haluaa myös huomiota silloin (istuu vieressä katsomassa kun laitan ruokaa tai vaikkapa vaihdan kukkiin mullat), haluaa olla lähelle, haluaa myös nukkua sängyn jalkopäässä jne. Eli kovin erilaisia ovat tämän tarvitsemansa huomion ja ajan suhteen. 

Koira on laumaeläin joka kaipaa johtajaa, eli sinua. Kissa taas katsoo, että ihmiset ovat isompia kissoja joista on hyötyä, mutta jotka eivät hallitse perustaitoja.

Minun kissoistani 80 % on sylikissoja.

Vierailija kirjoitti:

Onhan kissa koiraa helpompi, kun oppii heti laatikolle eikä tarvitse ulkoiluttaa. Totta on, että ovat hyvin yksilöllisiä ja esim. valitsevat seuransa. Tämä on osa niiden viehätystä, kun itse oppii tulkitsemaan niiden persoonallisuuksia.

Totta joka sana. 🐈🐾💕