Kun sisarukset eivät muistuta toisiaan pätkääkään....

ja kovasti niistä kaikki koetti etsiä samoja piirteitä, lopuksi suku jo nauroi, että on tiuhaan tainnut vaihtua postin jakaja :))) Mutta nyt kun ovat hieman kasvaneet, alkaa löytyä samaakin näköä.

on lapset ilmetyt mummo ja ukki ulkonäöltään. Ei sukulaiset siis ihmettele mutta sellaiset jotka ei ole nähneet mun vanhempiani (olen itse sellainen sekoitus vanhemmista ulkonäöllisesti).

Esikoinen on vilkas, puhelias, sosiaalinen ja enimmäkseen iloinen. Ulkonäöltään hän on vaalea, siro ja pitkäraajainen. Kuopus taas on hiljainen, rauhallinen, rotevatekoinen, ja esikoista tummempi. Esikoinen puolitoistavuotiaana puhui ummet ja lammet, kuopus samanikäisenä sanoo muutaman sanan. Esikoinen on sopeutuvainen, kuopus tomera, eikä hellitä, jos ei saa tahtoaan läpi. Ja niin edelleen. Eroja riittää, samankaltaisuuksia saa hakea. Vieraatkin ihmiset huomaavat nopeasti, että lapsemme ovat hyvin erilaisia. Meillä ei kuitenkaan tarvitse epäillä postinkantajaa, sillä molemmissa lapsissa on selkeästi molempien sukujen piirteitä.

Ei ulkonäöllisesti, eikä myöskään luonteeltaan.

Olemme todella kun yö ja päivä, ja siksi emme edes asu samassa maassa. Yhteydenpito on aika harvaa, kun meillä ei ole mitään sanottavaa toisillemme. Ei niin että olisi riitoja, mutta kun elämme niin eri maailmoissa.