Lue keskustelun säännöt.
Mies ei suostu ottamaan minun sukunimeä
12.05.2026 |
Miehellä tavallinen suomalainen tavis-sukunimi, minulla hieno ruotsalainen. En haluaisi vaihtaa, ja miehellekin minun sukunimeni olisi tyylikkäämpi. Millä argumenteilla suostutella hänet? Häät kesällä.
Kommentit (74)
Voihan sitä mies ottaa naisen sukunimen jos on tossun alla ja haluaa alistua naisen valtaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kumpikin pitää omansa.
Ei ole vaihtoehto. Jos ollaan naimisissa, niin sitten sama sukunimi.
Jos yhteinen sukunimi on noin tärkeä, pääasia naimisiinmenossa, niin on syytä miettiä, onko mitään järkeä mennä naimisiin.
Missä sanottiin sen olevan pääasia?
"Miksi sitten ylipäätään mennä naimisiin?"
Vierailija kirjoitti:
Aivan älytöntä että avioparilla olisi eri sukunimet. Haluavatko he olla yhtä vai eivät? Millä nimellä heidän perhettään kutsutaan?
Ei näin.
En minä ainakaan ole mitenkään yhtä mieheni kanssa vaikka naimisissa olemmekin. Olemme yksilöt omilla nimillämme.
"Perhettämme" saa kukin kutsua miten lystää. Lapsia ei tule, mutta jos tulisi, nimi tulisi äidiltä eli minulta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kumpikin pitää omansa.
Ei ole vaihtoehto. Jos ollaan naimisissa, niin sitten sama sukunimi.
Taitaa häät peruuntua, olet melkoinen Justiina.
Itselläni on miehen sukunimi, halusin itse, että meillä olisi sama sukunimi. Oma sukunimeni oli sen verran erikoinen, ettei tullut mieleenkään ehdottaa sitä hänelle. Tosin jos hänen nimensä olisi ollut joku outo tai täysin yhteensopimaton oman etunimeni kanssa (joka taas on substantiivi), olisin pitänyt oman sukunimeni. Yhdysnimet ovat mielestäni usein hankalia, joten sitä en edes harkinnut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tekstisi huokuu sellaista asennetta että kannattaa harkita vielä naimisiinmenoa tovi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihan sama nykyaikana. Pitäkää omanne, niin teki myös vaimoni yli 30 vuotta sitten
Jotkut ovat tehneet näin: ennen avioliittoa etsitään kokonaan uusi sukunimi ja toinen muuttaa nimensä siihen. Avioliiton solmimisessa toinen ottaa sen myös ja tadaa, molemmilla on sama nimi ja vielä sellainen, jota ei ole kenelläkään muulla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kumpikin pitää omansa.
Ei se ole sitten mikään avioliitto.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kumpikin pitää omansa.
Ei se ole sitten mikään avioliitto.
Onko tähän väitteeseen jotain perusteluja?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä ainakin miehenä ottaisin sen ruotsalaisen sukunimen niin saisi ne kaikki ruotsinkielisten etuoikeudet.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kumpikin pitää omansa.
Ei se ole sitten mikään avioliitto.
Onko tähän väitteeseen jotain perusteluja?
1Mo 2:24
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minä ainakin miehenä ottaisin sen ruotsalaisen sukunimen niin saisi ne kaikki ruotsinkielisten etuoikeudet.
Joita ovat?
Vierailija kirjoitti:
Tietenkin mies perheen päänä määrittää sukunimen.
Ei mies ole mikään perheen pää koskaan. Mitä sekoilet?
Vierailija kirjoitti:
Jotkut ovat tehneet näin: ennen avioliittoa etsitään kokonaan uusi sukunimi ja toinen muuttaa nimensä siihen. Avioliiton solmimisessa toinen ottaa sen myös ja tadaa, molemmilla on sama nimi ja vielä sellainen, jota ei ole kenelläkään muulla.
Sukunimen tarkoitus on kertoa jotain siitä ihmisestä. Esimerkiksi. Jaakonpoika on jonkun Jaakko nimisen miehen jälkeläinen. Sukunimi Seppä kertoo että henkilö on seppä. Sen keksityn sukunimen pitäisi myös kertoa jotain.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kumpikin pitää omansa.
Ei se ole sitten mikään avioliitto.
Onko tähän väitteeseen jotain perusteluja?
1Mo 2:24
En tiedä noista jeesusjutuista mitään, avaisitko vähän?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kumpikin pitää omansa.
Ei se ole sitten mikään avioliitto.
Ihan samat juridiset oikeudet meillä on vaikka kumpikin piti oman sukunimensä avioituessa.
eri
Itse en pidä ruotsalaista sukunimeä mitenkään hienona vaan enemmän tulee mieleen hemmottelu ja etuoikeudet, ja arvostan paljon enemmän suomalaista sukunimeä mikä maailmalla on paljon harvinaisempi. Eikä mielestäni kukaan itseään kunnioittava mies ota toisen suvun sukunimeä itselleen.
Tietenkin mies perheen päänä määrittää sukunimen.