Lue keskustelun säännöt.
Törkein asia, mitä vanhempasi on sinulle sanonut?
Kommentit (105)
Vierailija kirjoitti:
En tiedä, onko törkeintä (ehkä on...), mutta sanoi 15-vuotiaalle minulle, ettei minusta koskaan tule yhtä osaavaa kuin hänestä.
Siis äiti sanoi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ole mielestäni sanoneet mitään törkeää. Asiaa on aina ollut.
Olin lapsi niin: "sinä päivänä kun isäsi vetelee sut niin sä lähdet täältä". Kivaa vastuunsiirtämistä siinä sitten lapselle..en ikinä unohda. Oli toki muitakin juttuja.
Ettekö te naiset oikeasti pääse ylitse vuosikymmeniä sitten tapahtuneista asioista😂😂
Vierailija kirjoitti:
En tiedä, onko törkeintä (ehkä on...), mutta sanoi 15-vuotiaalle minulle, ettei minusta koskaan tule yhtä osaavaa kuin hänestä.
No tuliko vai ei?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olisihan näitä.
- Olin ehkä 9-vuotias enkä äidin mukaan auttanut tarpeeksi reippaasti ja oma-aloitteisesti kotitöissä, joten äiti karjui, että soittaa lastenkotiin ja kysyy minulle paikkaa. Juoksi puhelimen luo ja tosissani lapsen ymmärryksellä pelkäsin, että minut sijoitetaan.
Samoin uhkaili usein koulukodilla. Olin ujo, rauhallinen ja tunnollinen oppilas, en ehkä koulukotien kohderyhmää.
- Olin 11-vuotias ja äiti karjui, että minun pitää lopettaa syöminen, koska syön ällöttävällä tyylillä ja olen tarpeeksi lihava. Olin normaalipainoinen enkä vieläkään tiedä, miksi söin ällöttävällä tavalla.
- Samassa iässä äidin mukaan minun pitää välttää muita ihmisiä, koska huudan heille ja etsin heistä vikoja. Edellisiin kohtiin viitaten en ihan tajunnut, miksi minusta sitten etsittiin koko ajan virheitä. Olen elämässä joutunut enemmän työstämään omien rajojen vetämistä edes alkeellisella tasolla kuin niinkään sitä, että huutaisin ihmisille.
- Olen myös lapsena ollut äidin mukaan huono uskovainen, kun olisin halunnut katsoa telkkaria enkä mennä seurakuntaan.
Vierailija kirjoitti:
Haukkui hüöraksi, kun laitoin meikkiä. Ei tulisi kyllä itselle mieleen sanoa omalle tyttärelle tuollaista.
Minua isäni nimitteli samalla tavoin kun tulin myöhään kotiin. Minulla ei ollut ollut koskaan edes poikaystävää. Meni nimitys ihan väärälle henkilölle. En ole voinut asiaa unohtaa, mutta ajattelen isäni käyneen ylikierroksilla ja olleen huolestunut. Hänellä ei ollut keinoja ilmaista tuntemuksiaan muulla tavalla. Meillä ei koskaan puhuttu tunteista ja kaikenlainen hellyyden osoittaminen oli aivan tuntematonta. Kova kuri oli aina päällä eikä lasten kanssa neuvoteltu asioista. Loukkaannuin, mutta en jäänyt kantamaan kaunaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sinusta ei tule koskaan mitään, et tee mitään niinku muut, se voi sinunki tarina tässä maailmassa loppua murhenäytelmään millon vaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Isä hakkasi minut kun 16v myöhästyin 5min kotiintuloajasta. 35v myöhemmin äitini kysyy yhtäkkiä naureskellen ruokapöydässä, että muistatko kun tulit myöhässä kerran kotiin..? En voinut kuin niellä järkytykseni perheeni keskellä ja vaihtaa puheenaihetta. Isällä on nyt alzheimer eikä taida äidilläkään olla enää kaikki kynät penaalissa. Ei ihan hirveästi kiinnostaa heidän omaishoitajuus kun kohtelu on tällaista.
Olisit kysynyt: tarkoitatko sitä kun isä pahoinpiteli minut?
Ei kukaan halua sanoa lastensa aikana ruokapöydässä tuollaista.
Puheenaiheen vaihtaminen oli viisas ratkaisu.
Mutta jotkut vanhemmat eivät todellakaan ole ansainneet lapsiaan.
No ei tuossa puhuttu lapsista mitään. Toisaalta jos on jo isommat lapset niin haittaisiko silloinkaan? Miksi pahoinpitelijää pitää suojella?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olin lapsi niin: "sinä päivänä kun isäsi vetelee sut niin sä lähdet täältä". Kivaa vastuunsiirtämistä siinä sitten lapselle..en ikinä unohda. Oli toki muitakin juttuja.
Mitä toi edes tarkoittaa? Mikä vastuun siirto?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Isä hakkasi minut kun 16v myöhästyin 5min kotiintuloajasta. 35v myöhemmin äitini kysyy yhtäkkiä naureskellen ruokapöydässä, että muistatko kun tulit myöhässä kerran kotiin..? En voinut kuin niellä järkytykseni perheeni keskellä ja vaihtaa puheenaihetta. Isällä on nyt alzheimer eikä taida äidilläkään olla enää kaikki kynät penaalissa. Ei ihan hirveästi kiinnostaa heidän omaishoitajuus kun kohtelu on tällaista.
Olisit kysynyt: tarkoitatko sitä kun isä pahoinpiteli minut?
Ei kukaan halua sanoa lastensa aikana ruokapöydässä tuollaista.
Puheenaiheen vaihtaminen oli viisas ratkaisu.
Mutta jotkut vanhemmat eivät todellakaan ole ansainneet lapsiaan.
No ei tuossa puhuttu lapsista mitään. Toisaalta jos on jo isommat lapset niin haittaisiko silloinkaan? Miksi pahoinpitelijää pitää suojella?
Ajattelin tilannetta.
Itse en ainakaan haluaisi enkä sallisi kenenkään haukkuvan minua ruokapöydässä (mahdollisesti juhlavampi tilaisuus kysymyksessä, kun kaikki koolla) aikuisten lasteni läsnäollessa. Meillä siinä pöydässä istuu jo lasten puolisot ja lapsenlapsetkin.
Ei ole tarkoitus, että siitä pöydästä noustaan pahoilla mielin.
Aikuisten lasten kanssa voi keskustella asiasta muuna aikana, jos on tarvis. Meillä puolison äiti on ollut sellainen suorasuu (sekä omien lastensa että lastenlasten arvojärjestyksestä), että kyllä on lapsetkin tiedostaneet ja keskenämme sitä kommentoitu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kunpa ette olisi syntyneet.
Tästä tuli mieleen, kun olin n 5 v ja meillä oli äidin kavereita kylässä. Äitini sanoi kavereilleen, että en olisi tuota lasta enää halunnut, mutta mies tahtoi lisää lapsia.
Outoa, että muistan tarkaan jopa ne vieraat eukot, jotka silloin olivat paikalla. Olen nyt kohta 80 v.
Jotenkin ajattelin, että nuo eukot minut nähdessään ajattelevat, että tuota flikkaa ei pitäisi olla olemassakaan.
Taidan olla pitkävihainen🤔
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä: "Kuka mies tommosta huolii, jolla on levee perse, rupinen naama ja silmälasit".
No. saitko muna
Mistä maasta olet kotoisin, kun et osaa parin sanan kysymyslausetta oikein kirjoittaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Isä haukkui "jokamiehen jalkarätiksi" kun aloin viattomasti kiinnostua pojista ja joku ihastus uskaltautui soittaa meidän lankapuhelimeen. Äidiltä on niin paljon törkeetä tekstiä, että pitää oikein valita: alle kouluikäiselle tosissaan maalaili ajatusta, että olen synnärillä vaihtunut huonetoverin vauvaan! Kuvaili usein tätä äitiä ja korosti, ettei meissä kahdessa ole mitään yhteistä. Muistutin luonteeltanikin tätä toista ihmistä. Hyvinpä oli ehtinyt tutustua tähän! Joskus lapsuuden vaikeina päivinä toivoin, että tää mun "oikea äitini" tulis mut pelastamaan!
Vierailija kirjoitti:
Isä haukkui "jokamiehen jalkarätiksi" kun aloin viattomasti kiinnostua pojista ja joku ihastus uskaltautui soittaa meidän lankapuhelimeen. Äidiltä on niin paljon törkeetä tekstiä, että pitää oikein valita: alle kouluikäiselle tosissaan maalaili ajatusta, että olen synnärillä vaihtunut huonetoverin vauvaan! Kuvaili usein tätä äitiä ja korosti, ettei meissä kahdessa ole mitään yhteistä. Muistutin luonteeltanikin tätä toista ihmistä. Hyvinpä oli ehtinyt tutustua tähän! Joskus lapsuuden vaikeina päivinä toivoin, että tää mun "oikea äitini" tulis mut pelastamaan!
:D
Vierailija kirjoitti:
Ettekö te naiset oikeasti pääse ylitse vuosikymmeniä sitten tapahtuneista asioista😂😂
Jokaisella on se yksi elämä. Joten olisihan se ollut kiva jos vanhemmat olisi tukeneet, hyväksyneet ja kannustaneet.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ettekö te naiset oikeasti pääse ylitse vuosikymmeniä sitten tapahtuneista asioista😂😂
Jokaisella on se yksi elämä. Joten olisihan se ollut kiva jos vanhemmat olisi tukeneet, hyväksyneet ja kannustaneet.
Vai onko liikaa vaadittu?
Minäkin näin vielä aikuisena painajaisia äidistäni. Unessa äitini raivoaa mutten näe hänen kasvojaan.
Äitini oli täysin empatiakyvytön ihminen.
Kyllähän opettajiltakin kuuli vaikka mitä. Ja yleensä opettajat oli naisia.
Itselle lukion matikanope (nainen) sanoi että mun kannattaisi hakeutua maanviljelijän vaimoksi kun olen niin huono matikassa.
En tiedä, onko törkeintä (ehkä on...), mutta sanoi 15-vuotiaalle minulle, ettei minusta koskaan tule yhtä osaavaa kuin hänestä.