Neuvokaa kokeneemmat miten suoriudun hoidon aloituksesta!

Me harjoittelimme noin puolitoistavuotiaana päiväkodissa aloittaneen poikamme kanssa toista viikkoa. Ensin käytiin vaan pihalla leikkimässä, sitten sisälläkin, sitten jo söimme lounaan jne. Harjoittelimme siis päivittäin jonkin uuden asian niin, että jompikumpi vanhemmista oli mukana pk:ssa. Päiväuniharjoitukset tosin päättyivät kotiinlähtöön kun poju itki ja raivosi eikä suostunut rauhoittumaan. Poistuimme paikalta jotta muut lapset saivat nukkua. Lopuksi poika oli pk:ssa pari tuntia, sitten pari tuntia + päiväunet. Varsinainen päivähoito alkoi perusteellisen harjoittelun jälkeen täysin ongelmitta; syömiset, nukkumiset, kaikki on mennyt tosi hyvin!

- käykää ennen hoidon aloitusta leikkimässä päikkärin pihalla. Lapsi tutustuu paikkoihin.



- varaa vähintään viikko, mieluiten kaksi yhteistä tutustumisaikaa. Menette sitten lapsentahtisesti ja lisäätte aina yksinoloaikaa päiväkodissa sen mukaan , miten alkaa sujua. Kannattaa tässä asiassa luottaa henkilökuntaan ja kysyä heidän suosituksiaan siitä, kuinka pitkäksi aikaa jätät lapsen hoitoon. He ovat kuitenkin nähneet satoja hoidon aloituksia.



- asennoidu itse päivähoitoon " oikein" . Juttele lapselle hoidosta positiivisesti. Käytä sanoja pääset hoitoon, leikkimään yms. Älä anna omassa puheessasi sitä kuvaa, että hoitoon joudutaan tai asia surettaa äitiä.



- jätä lapsi aina iloisesti hymyillen ja reippaasti hoitoon, koska hoitoon jääminen on se kriittisin hetki. Näytä omilla eleilläsi, että tämä on mukava asia.



Kyllä se hyvin lähtee sujumaan!

Jos on mahdollista että isä, mummo tms. hoitaa alkuun ekan viikon lasta, kun käyt harjoittelemassa töissä oloa, se helpottaa. Meillä oli hoitopaikan saantiongelmien vuoksi mummo kaksi viikkoa lapsenvahtina. Eka viikko töissä meni suruisissa merkeissä, mutta helpotti, kun tiesi,että lapsi on oikeasti hyvässä hoidossa. Sen jälkeen hoitopaikan aloitus sujui äidille helpommin. Ja olihan pienikin saanut harjoitella äidistä erossa oloa omassa kodissa.

Meidän poika meni hoitoon ollessaan 1,2v. Oli juuri tottunut nukkumaan yhdet unet. Hoitopaikka on vuorohoitoryhmis mieheni ja minun töiden takia. kamalaa asiassa oli, että hoitopaikka oli uusi ja aukesi vasta samana päivänä kun oli eka hoitopäivä, joten ei ehditty juuri tutustumaan.



Meillä auttoi, kun noudatimme hoitopaikan rytmiä kotona jo kaksi viikkoa ennen hoidon alkamista. Kuuden jälkeen heti reippaasti ylös, yhdeksän jälkeen ulos, yhdentoista jälkeen ruoka ja klo 12 nukkumaan. Myös rytmi piti siirtää niin, että alkuun nukkumaan piti poika laittaa jo seitsemältä. Vapaapäivinä pyrimme edelleen noudattamaan hoitopaikan systeemejä, jottei rytmi mene sekaisin.



Meillä poika jää edelleen itkemään kun lähden pois. Mutta kun vedän ryhmiksen tuulikaapissa kenkiä jalkaan kuulen kuinka huuto loppuu. Eli se on vain se erohetki kun tuottaa tuskaa.. molemmin puolin.

ja itkeskeli perään noin kuukauden verran (ei toki aina eikä joka päivä).

Meillä auttoi äitiä se, että tein vuoden lyhennettyä työaikaa eli olin osittaisella hoitovapaalla. Lapsella oli lyhyet hoitopäivät ja äidillä lyhyet työpäivät, niin pärjäsimme molemmat paremmin!

Itse olen sitä mieltä, että lapsen paras hoitopaikka on koti, ja jos sitä ei pysty hänelle tarjoamaan, toiseksi paras vaihtoehto on olla siellä hoidossa mahdollisimman vähän -vaikka olisi miten hyvä hoitopaikka. Samalla periaatteella mennään, vaikka lapsi on jo 5v (nyt toisenlaiset työjärjestelyt, jotta lyhyet hoitopäivät onnistuvat).

Haluaisin kuitenkin valottaa myös sitä asian toista puolta - eli äidin " tuskaa" töihin menosta!

Toki se hoidon aloitus on lapsenkin kannalta uusi ja ehkä vaikeakin asia, mutta suurimmat muutokset ehkä kuitenkin kokee se äiti ;-D

Ihan ensin kannattaa sitten haudata ne ajatukset " huonosta äidistä" kun viet lapsen niin pienenä hoitoon. Sinä itse tiedät parhaiten, milloin on oikea aika palata töihin, älä anna muiden mielipiteiden vaikuttaa siihen!



Eli ihan itsellesi sanoisin seuraavia " kokeneemman" neuvoja: en tiedä työtäsi, mutta ehdotan että käyt rauhassa ennen töihin menoa kampaajalla, osta itsellesi kivat uudet vaatteet, mieti työsi hyviä puolia, ja NAUTI aikuisten seurasta. Kuten sanoin helposti äidit kokevat huonoa omaatuntoa ja jonkinlaista huonommuutta töihin menosta jne mutta mun mielestä se on turhaa. Lapset sopeutuvat hoitoon yleensä tosi mukavasti, heillä on ikäistään seuraa, virikkeitä, ulkoilua jne.

Ja toisten aikuisten seurassa ollut äitikin on varmasti antoisaa seuraa lapselle iltaisin oman työnstä jälkeen! Nauti työsi antamista haasteista, aivotyöstä ja aikuisten jutuista! Nauti rauhallisista ruokailuhetkistä kun saat syödä lounaasi kenenkään keskeyttämättä jne.



Nämä ihan äidille " neuvoksi" . Niin ja se piti vielä sanomani että varaudu sellaiseen pieneen " menojalan" vipatukseen kun olet töihin palannut. No, tämäkin on niin kamalan vaihtelevaa, mutta omasta kokemuksestani ja useiden ystävieni kokemuksesta sanon, että äitiysloman jälkeen kun palaa töihin, saa sitä aikuista huomiota jne. meinaa tuo mopo helposti alkaa keulia... eli siihen kannattaa varautua ja yrittää tietysti vähn hillitä sitä ;D Ei se kuitenkaan tee sinusta huonoa äitiä, vaikket joka hetki sen lapsen kanssa olekaan, käyt välillä työkavereiden kanssa syömässä, terassilla tms.



Meidän lapset ovat menneet ryhmiksiin ollessaan 2v5kk, 1v 5kk ja 1v2kk. VAikeinta oli vanhimmalla. Nuorempien kohdalla kaikki meni tosi hienosti. Kävimme harjoittelemassa n. viikon verran, katsoimme paikat ja juttelimme käytännön asiat.

Hyvä " yhteyshenkilö" päiväkodissa on tietysti hyvä olla, mutta kyllä mun mielestä äidin mukanaolo viikkoja joka päivä on jo vähän liikaa..pitää luottaa hoitajien ammattitaitoon ja lapsen käsittelytaitoon sen verran, että tietävät kyllä mitä tekevät. Tämä tietysti on vaan mun mielipide, mutta itse mietin, etten itsekään pitäisi siitä, jos joku ulkopuolinen tulisi valvomaan työtäni viikoiksi luottamatta ammattitaitooni. TÄmä vain kommenttina joihinkin aikaisempiin kirjoituksiin. Tietysti sen verran aikaa on hyvä varata viemisiin ja tuomisiin, että ehtii päivän kulusta vähän kysellä.



KÄytännöstä vielä sen verran, että olen huomannut hyväksi tavaksi herättää lapset sen verran aiemmin aamuisin, että saavat rauhassa heräilä eikä tule kamala kiire ja huuto lähtiessä. Vaatteet kannattaa katsoa valmiiksi iltasella, ja ruoka kannattaa tehdä valmiiksi, ettei tarvitse kotiin tullessa muuta kuin lämmittää!

Hyvin se menee, usko pois. JOs sinulla on kiva työ ja kivat työkaverit, niin se tekee sekä sinulle että lapsellesi tosi hyvää! Siitä se arki taas alkaa!



t. kolmen lapsen työssäkäyvä äiti

eikä vieläkään ole tottunut siihen. Hän itkee joka kerta, kun menemme siihen. Minusta tuo ikä (n. 1,5-vuotiaana) on todellakin vaikea päivähoidon aloittamiselle. Minua auttoi se, että kävin joka ikinen päivä poikani kanssa päivähoidossa noin kuukauden verran, siis sananmukaisesti. Niin että lapset alkoivat kysyä, että " oletko töissä täällä?" Olin siellä koko päivän ja ystävystyin koko henkilökunnan kanssa. Huomasin, että he hoitavat lapsia hyvin ja ottavat itkevää lasta AINA syliin (siis ainakin meidän päiväkodissa).



Ensimmäinen vaikutelma päivähoidosta oli kamala: pikkulapset tuodaan sinne ja jätetään itkemään lattialle yksin. Mutta! Ymmärsin, että vanhempien lähdettyä lapset eivät enää itke, he rauhoittuvat todella nopeasti ja päivä sujuu ihan hyvin. Eli muutama vinkki:



1. Kannattaa tutustua hyvin henkilökuntaan, löytää sieltä joku osaava henkilö, joka voi neuvoa hankalissa tapauksissa ja johon voi luottaa.



2. Jos tuot itkevän lapsen päiväkotiin, jätä hänet jonkun hoitotädin syliin, ei siis yksin. Silloin lapsi rauhoittuu nopeammin.



3. Pysy mahdollisimman rauhallisena ja selitä lapselle, että näin pitää olla. Että asia on näin ja piste. Tämä auttaa sekä lasta että äitiä.



4. Jätä hänet aika nopeasti paikalle. Muuten lapsi tulee aivan hysteeriseksi ja tilanne vain pahenee. Ei siis kannata seisoa pitkään ja katsoa lasta suru kasvoillasi.



5. Ole valmis siihen, että lapsi sairastelee aluksi paljon. Meillä lapsi on joka toinen viikko kotona erilaisten virusten takia. Eli kannattaa löytää työ, jossa on JOUSTAVAT työajat tai antaa lapsi hoitoon myöhemmin, vaikkapa vuoden kuluttua.



6. Voit yrittää kompensoida sitten lapsen yksinäisyyttä kotona leikkimällä hänen kanssan ja keskustelemalla. Meillä lapsi syö vieläkin rintamaitoa ja nukkuu perhepedissä. Tämä auttaa häntä rauhoittumaan.



Toisaalta kaikki riippuu lapsesta. Meillä on todellakin ujo poika, joka ei luota keneenkään paitsi vanehmpiinsa (meillä ei ole isovanhempia) ja hän on AINOA päiväkodissa, joka huutaa ja itkee joka ikinen kerta, kun tulemme siihen. Muut lapset pysyvät suht. rauhallisina, he aloittivat päivähoidon joko aikaisemmin tai ainakin 2 vuoden iässä. Meillä oli siis todellakin hankala tapaus. Aluksi kärsin kauheasti ja itkin hänen kanssaan. Mutta sitten totuin siihen, että lapseni on sellainen ja ettei asialle voi tehdä mitään. Jokainen lapsi on erilainen.

ja hänellä meni hienosti alusta alkaen. Meillä oli aivan mahtava hoitotäti johon pidämme edelleen yhteyttä vaikka tyttö ei ole hoidossa hänellä ollutkaan enään 4 vuoteen : ) Tyttö siis tykkäsi tosi paljon olla hoidossa eikä koskaan itkenyt perääni. Ainoa sairastelu joka meillä oli oli korvatulehduskierre muita yrjötauteja yms ei sairasteltu silloin. Tyttö oli hoidossa sillon vuoden verran kunnes toinen lapsemme syntyi. He menivät yhdessä esikoisen kanssa hoitoon kakkosen ollessa 1v 10 kk. Menivät silloin yhdessä perhepäivähoitoon (eri hoitaja koska asuimme jo muualla) samaan hoitopaikkaan siis ja näin ollen heistä oli varmaan turvaa toisistaan. Kakkonen oli hieman myös varautuneempi ja äidin puntissa kiinni paljon ollut ja myös sellanen hitaasti lämpenevä mutta silti hienosti meni. Kuukauden päivät olivat hoidossa kunnen kakkonen varmaan huomasi että tämä hoitoonvieminen olikin jatkuvaa ja silloin oli apaut 2 viikkoa sellanen kausi että lapsi itki aamulla viedessä hoitoon. lopetti kuitenkin itkun kun lähdin töihin. Enkä jäänyt siihen senkummemmin lohdutteleen. Halasin ja suukotin ja sanoin että äidin on mentävä töihin ja annoin hänet itkevänä hoitotädin syliin. Sitä itkuvaihetta ei siis kestänyt kuin noin 2 vkoa. Sitten meni kaikki hienosti. He vaihtoivat 8 kk hoidon jälkeen päiväkotiin ja taas amalle " osastolle" ja heillä oli taas toisensa turvanaan. Siellä kakkosemme myös reipastui tosi paljon ja kasvoi " isoksi" pojaksi tuli pyssyleikkejä jo muiden poikein kanssa yms.

Nyt kun olen kolmannen lapsemme myötä ollut jo reilun vuoden taas kotona molemmat kaipaavat kovasti kavereita. Esikoinen on ollut kuluvan vuoden esikoulussa sen 4 h päivässä muuten kotona. Kakkonen 4 v on kotihoidossa ja käy pari kertaa viikossa kerhossa mutta kovasti kaveria kaipaa siltikin. Näemmehän me kavereita leikkipuistossa yms mutta ei tunnu mikään riittävän vaan aina kysellään kenen kanssa voisi leikkiä : ) Pikkuveljestä (1 v) ei vielä paljoa leikkikaveria ole. uskoisin että jos lapsemme ei olisi koskaan päivähoidossa olleet eivät varmaan kaipaisi leikkikaveria niin paljoa..tai en tiedä. Riippuu varmaan paljon lapsesta.

Silloin kun olin työssä. Ostin kaupasta paljon eineksiä ja puolivalmiita ruokia arkisin ettei yhteinen ilta aika menisi ruuanlaitossa. Viikonloppuisin kokkailin sitten paremmin ruokia. Myös vaatteen yms katsoin lapsille aina iltaisin seuraavaa päivää varten valmiiksi. se helpotti aamulähtöjä. Koitin siis olla ne muutamat tunnit mitä arkipäivistä jäi vapaa aikaa olla vaan lasten kanssa ja touhuta heidän kanssaan. Viikonlpuuisin sitten pesin pyykkiä ja siivosin kun mieskin oli kotona auttelemassa.

Uskon että lapset tottuvat hoidossa olemiseen melko pian ja suurin osa lapsista tykkääkin olla hoidossa. Riippuu toki siis lapsesta ja hoitopaikan viihtyvyydestä. Meitä on ainakin joka kerta onnistanut hyvällä hoitopaikalla. Itseä silti itketti lähteä töihin ja jättää itkevä lapsi hoitoon. Onneksi sitä ei kestänyt kuin sen pari viikkoa mutta kyllä oli itsellä kurja olo töissä kun lapsi jäi aamulla itkemään hoitoon.

Toivottavasti saadaan seuraavallikin kerralla kun lähden töihin reilun vuoden päästä hyvä hoitopaikka ja myös tämä kuopuksemme viihtyisi hoidossa. Hän kun on kaikkein eniten ollut meidän lapsista kiinni minussa ja oikea sylivauva vieläkin. Kauhistuukin kun joku tutumpikin alkaa juttelemaan hänelle ja ryntää heti syliin.



Tsemppiä hoidon alkuun ja sinulle töihin. Eiköhän se ihan hienosti lähde sujumaan. Niin sitä piti vielä sanomani että kun kakkonen aloitti hoidon niin ensimmäisen kuukauden aikan meille tuli kaikki taudit. mahatautia. Korvatulehdus. Silmätulehdus. Mutta sitten ne sairastelut loppui ja pysyivät suht terveinä hoidossa olon aikana.