Muita, jotka elävät lähes täysin ilman läheisiä ihmissuhteita?
Mulla on kyllä lapsia, mutta he ovat vielä melko pieniä. Elossa oleva vanhempani on muistisairas. Ei ystäviä. Ei ketään, kelle soittaa jutellakseni tai avuksi. Lasten isä toki auttaisi lasten kyseessä ollessa tai ottaisi lapset, jos minulle tapahtuisi jotain. Näen usein kaupungilla ystäväporukoita, ja mietin usein, millaista se olisi. Luen paljon kirjoja, jotka olisivat tosi tylsiä ilman ihmissuhteita. Minun elämästäni ei saisi kummoistakaan tarinaa. Olen opetellut käymään reissuilla, ravintoloissa ja muissa paikoissa itsekseni, vaikka se tuntuukin joskus vähän oudolta. Aika usein mietin, että tässäkö se elämä on.
Kommentit (23)
Minä. Viranomainen on ainoa omainen, tai on sisko johon ei ole yhteyttä. Teen sosiaalisesti kuormittavaa hoitotyötä ja vapaalla haluan olla yksin omassa rauhassa. Olen tyyppi, joka tulee kaikkien kanssa toimeen mutta pitää kaikkiin myös etäisyyttä. En ole koskaan ollut parisuhteessa.
N56
Meidän introverttien kohtalo aika usein. Maailmaa ja sosiaalista elämää pyörittää ekstrovertit jotka pitävät itseään aina täydellisinä ihmisinä ja kaikki muut ovat erikoisia, outoja, vältettäviä. Voi kun näkisivät itsensä meidän silmin.