Raskaus loppusuoralla - mieheni muuttui täysin vieraaksi ihmiseksi
Olen kysynyt mieheltä, onko jotain tapahtunut. Kieltää koko ajan. Vajaa 2kk sitten ilmoitti, että on vähän huolissaan meidän suhteesta, ja että itsellä on fiilikset kaveripohjalla, mutta ei ole jättämässä mua eikä mitään, ja että meidän pitäisi tehdä enemmän asioita yhdessä.
Muutaman päivän päästä ei halunnutkaan tehdä mitään enää yhdessä, ei kuulemma huvittanut. Kuitenkin oli kiltti ja hellä, otti kainaloon, harrastimme seksiä, antoi lähtö- ja tulopusuja jne.
Meni taas ehkä viikon päivät, muuttui tosi tylyksi, ei moikkaa kun tulee/menee, ei enää pusuja, ei seksiä, sängyssä nukkuu mahdollisimman kaukana, ei tule lähelle ja kavahtaa kosketusta. Jos puhuu mulle itse, puhuu " normaalisti" , mutta jos minä puhun hänelle, saan vain puolinaisia tuhahduksia vastaukseksi.
Hän on saanut aina hyvin vapaasti mennä ja tulla, luotto on ollut 100 prosenttista.
Yhtäkkiä muuttui täysin.
Puhelintaan ei juurikaan jätä vahtimatta, mutta ei kyllä viesteile eikä soittelekaan pitkin iltaa kenellekään.
Meille on vauva tulossa 1kk sisällä.
Tosi raskasta... Olen ihan loppu, en saa mieheltäni tukea vaan olen aivan yksin tämän raskauden kanssa. Reilu 2kk sitten katseltiin vielä taloja ja tontteja, hän oli innoissaan vauvasta. Tuntuu, että pää hajoaa, etten kestä.... Hän ei soita enää kesken työpäivän mitä kuuluu, ei kerro minkä pituisia päiviä on töissä, jollen kysy.
Masentaa, itkettää. Olen yrittänyt puhua, mikä on vialla, mutta vastaukseksi saan vain " en ole enää onnellinen, tältä on tuntunut jo pidemmän aikaa, jos ei olisi vauva tulossa olisin jo lähtenyt" , ja näin siis puhuu mies, joka edelleen painottaa, että tietää että hänellä on minussa täydellinen kumppani, parempaa ei voisi saada, ja n. 3kk sitten kehui parhaalle ystävälleni minut maasta taivaisiin. Yhtäkkiä hän onkin muka " erakkoluonne ja työnarkomaani" . Ja vauvan tulostakin oltiin ihan sovittu yhdessä, että saa tulla jos on tullakseen...
Kommentit (33)
siis ollaan molemmat 29v ja seurustelua takana 5 ja puoli vuotta, ja vauvakin oli molemmin puolin toivottu...
Muut muutokset kyllä voivat viitata tuohon isäksi tulemisen pelkoon, mutta ei tuo kännykän huolellinen vahtiminen. Ottaako roskien viennin ajaksikin mukaan kännykän? Entä suihkuun?
Onpas kyllä teillä tilanne, kyllä sä ap pärjäät kävi mitä tahansa!
tulikin vähän etuajassa, 36+2, tänään päästiin kotiin. Katsotaan miten alkaa hommat sujua...
t. aloittaja
Vierailija:
Meni taas ehkä viikon päivät, muuttui tosi tylyksi, ei moikkaa kun tulee/menee, ei enää pusuja, ei seksiä, sängyssä nukkuu mahdollisimman kaukana, ei tule lähelle ja kavahtaa kosketusta. Jos puhuu mulle itse, puhuu " normaalisti" , mutta jos minä puhun hänelle, saan vain puolinaisia tuhahduksia vastaukseksi.
Hän on saanut aina hyvin vapaasti mennä ja tulla, luotto on ollut 100 prosenttista.
Hän ei soita enää kesken työpäivän mitä kuuluu, ei kerro minkä pituisia päiviä on töissä, jollen kysy.
vastaukseksi saan vain " en ole enää onnellinen, tältä on tuntunut jo pidemmän aikaa, jos ei olisi vauva tulossa olisin jo lähtenyt" , ja näin siis puhuu mies, joka edelleen painottaa, että tietää että hänellä on minussa täydellinen kumppani, parempaa ei voisi saada, ja n. 3kk sitten kehui parhaalle ystävälleni minut maasta taivaisiin. Yhtäkkiä hän onkin muka " erakkoluonne ja työnarkomaani" . Ja vauvan tulostakin oltiin ihan sovittu yhdessä, että saa tulla jos on tullakseen...
mun mies on ollut samanlainen. vaikea masennus. lääkkeet käytössä, ja nyt on pääosin asiat paremmin, mutta yhä vastaavia tylyyksiä yms. myös on sitä mieltä, että meidän suhteessa ei ole muuta vikaa, kuin että hän ei tunne mitään. hoh-hoijaa... pikku miinus...
koita jaksaa.
mäkin epäilin että miehellä olis joku suhde, mutta ei oo. sen sijaan pariterapiassa käydään, ja ne on välillä raskaita käyntejä.
Toi oli ihan suoraan ku mun elämästä. siis noi ikäjutut ja kaikki!
meillä tuota on kestänyt jo 6 vuotta---
eli lasten syntymän jälkeen-
perheterapia on meillä menossa-
Ps.
miesten menovaihe muuttuu
ja se on valtava muutos kun MIES joutuu ottamaan VASTUUTA...
tai juuri saanut vauvan.
En oikein osaa sanoa mitään. Toivottavasti mies herää viimeistään kun lapsi syntyy.
Toivon parasta, että mies tajuaa ajoissa, että vauva ja sinä olette parasta, mitä hänellä voi olla. :/
Tsemppiä!
ota kaikki mahdollinen ja mahdoton apu vastaan vaikka jäisitkin yksinhuoltajaksi anteeksi välimerkkien puute mutta en ymmärrä konettani herjaa aina niitä linkityskieltoja siis itselläni jo abityttö mutta hemmetin vaikeaa oli aikansa nyt olen opiskellut ja hyvässä ammatissa tee itse samoin älä jää kärsimään äläkä märehtimään mitään ikäviä juttuja
se nyt ole ihan sama, mikä on syynä? Vain sillä on merkitystä, miten kohtelee toista.
Ei ihminen voi muuttua kusipääksi, jos sillä on syöpä, jos sen auto on varastettu, jos se ei voittanut lotossa, jos se kaljuuntuu ja voi voi, jos sitä jännittää isäksi tulo.
Loppu alkaa häämöttää ja ukolla menee aina vaan kehnommin... pelkää kai eniten et mulle sattuu jotakin ja siks on koko ajan täys paniikissa. Joka sit ilmenee lapsellisena kiukutteluna, aiheettomina raivareina ja henkisenä poissaolona. Tuleva lapsi ei muka kiinnosta ennenkuin se on ulkona jne.
Kyllä se siitä ap... miesten elämä kun nyt vaan järkkyy niin helposti ;)
Et voi miehesi tunteille mitään mutta muista että ainakin sinulla on puhtaat jauhot pussissa. Sinä ja vauva ette ole tehneet mitään pahaa ja teillä on oikeus nauttia toisistanne. Asiat aina järjestyvät jotenkin, ennemmin tai myöhemmin tilanne muuttuu johonkin suuntaan. Muista että sinä olet arvokas tärkeä ihminen ja myös sinä voit valita haluatko elää tuollaisen miehen kanssa...
Onnea tulevaan synnytykseen ja paljon onnea toivotan myös vauvan kanssa.
onhan sillä miehelläkin ollut koko raskausaika totutella ajatukseen. Ikävä kyllä ap:n tilanne kuulostaa just siltä, että kuvioissa toinen nainen.
Yritä keskittyä itseesi, masuvauvaan ja tulevaan synnytykseen, ja jätä se jätkä piehtaroimaan kasvukivuissaan itsekseen. Vain aika näyttää, onko se mies vai hiiri.