Tyttöni 4v sanoi tänään liikennepuistossa kehitysvammaiselle tytölle
Olimme aamulla lasten kanssa liikennepuistossa ajelemassa ja sinne tuli ryhmä kehitysvammaisia lapsia (arviolta 7-15v). Tyttöni ajoi keskittyneesti polkuautollaan " parkkipaikalle" , missä seisoi pieni down-tyttö. Tyttöni otti tuota tyttöä kädestä kiinni ja sanoi, " sulla on erikoiset silmät, mä tykkään niistä" ja hymyili päälle. Sitten omani kysyi mennäänkö ajelemaan. Tyttö sanoi, ettei osaa. Omani sanoi " tuu mun kyytiin, mä osaan vähän" .
Mulla nousi niin tippa silmään. Olivat ihanan luonnollinen ja hyvä pari.
Kommentit (25)
Enkä itse pitänyt häntä sen kummempana kaverina kuin muutkaan. Hän oli vuotta vanhempi, mutta hyvin tulimme juttuun. Hän en sairautensa ilmeni ainoastaan outoina tempauksina, hän esimerkiksi saattoi heittää koulukirjansa ojaan ja kävellä saappailla kirjansa päällä.
Ehkä aikuinen olisi huomannut tytön käytöksessä jotain outouksia, mutta lapsena minulle jäi hänestä ihan hyvä kuva. Sitten tyttö muutti pois. Mutta leikimme yhdessä usein kun hän asui naapuritalossa.
kehutaan nyt kaikki porukalla ap:n lasta.
jos ne on turhia heidän mielestään? Ap:n tytär kuulostaa oikein suloiselta pikku neidiltä. Itse pidän kovasti tuollaisista puheliaista lapsista.
...mutta älä välitä siitä.
Sinulla on kiva ja mukava tyttö! =)
Kerrankin lapsi joka osaa käyttäytyä hyvin eikä hauku ja pelkää erinäköisiä!
niitä ei voi koskaan pitää samalaisina. en ainakaan itse osaa heidän kanssaan mitään. Harmittaa kun niitä vieläkin syntyy pilaamaan perheitä.
Lisää kaltaisiasi äitejä maailmaan niin hyvä tulee :)
Aurinkoista äitienpäivää ap:lle!
t. toinen äiti tippa linssissä
Ero kotitaustan välillä tulee juuri siinä miten he kiinnittävät sen huomion. Minusta nätisti sanottu tytöltäsi.
ja olen kuullut usein lasten hyväksyvän hänet jotensakin samalla tavalla mukaan leikkiin ja kyllä tosiaankin lämmittää mieltä.
Jatkuispa vaan päiväkodissa ja koulussakin sama tyyli. Kannustakaa lapsianne hyväksymään erilaisuutta, se tuo iloa monen lapsen ja aikuisen elämään.
ja inhoan kun tullaan huomauttamaan ulko näöstä tai osoitellaan sormella. On se sitten lapsi tai aikuinen. Sillä ei ole ihan helppoa kuljettaa vaikeavammaista lasta paikoissa joissa aina kerää katseita ja supattelu jatkuu selän takana.
ulkonäköä ja muutakin. Vanhempien tehtävä on opettaa erilaisuuden hyväksymistä ja siihen kyllä kuuluu sen erilaisuuden tunnustaminen. MInusta tyttösi käyttäytyi suloisesti, juuri niinkuin terveellä itsetunnolla varustettu lapsi käyttäytyy. Aikuiset eivät enää kommentoida ulkonäköä ainakaan rumasti, mutta itse en kyllä loukkaannu, jos joku osoittaa huomaavansa lapseni vamman -- se kun todella näkyy päälle. Pahempia ovat ne, jotka katsovat ohi, puhuvat ohi ja itse vammaan viitatessani punastelevat ja teennäisesti kommentoivat että ai, joo, en huomannutkaan... Ja kaikkien pahimpia ne, jotka kiskovat lastaan pois ja hyssyttelevät...
Ymmärrän ettei minulla ole kokemusta vammaisesta lapsesta eikä siten siitä miltä toisten huomauttelut voivat tuntua.
Oma lapseni on kova puhumaan, huomioimaan asioita, puhumaan tunteistaan jne. Olemme kovasti puhuneet siitä miten on erilaisia ihmisiä (sairaita, terveitä, miehiä jotka tykkää miehistä, naisia jotka tykkää naisista, adoptiolapsia jne.). Toivon etteivät lapsemme " suurilla suillaan" loukkaa ketään. Se tuskin on heidän tarkoituksensa.
ap
Yleensä 4 vuotias ei huomaa pienen down-lapsen silmiä mitenkään erikoisiksi. Voisin kyllä uskoa, että on kehunut kauniiksi, mutta erikoisiksi ja kertonut tykkäävänsä, kuulostaa vähän oudolta mun mielestä.
Ja ihan normaalia, että tuon ikäinen puhelias ja reipas lapsi pyytää vierasta pientä tai muuten avuttomampaa lasta, kun itse on, leikkiin mukaan:
Joten mä ajatteln, että jutussa ei ole mitään erityisen hienoa. 4 vuotias ei osaa luonnostaan syrjiä down-lasta.
miksi hän näyttää erilaiselta tai mitä ikinä. Sitten asia selvitetään ja se on sillä puitu ja voidaan leikkiä. Todellakin ihanaa! Minä en kestä niitä aikuisia ja lapsia, joille on opetettu ettei saa katsoa eri näköistä. Mä haluan, että kaikki katsovat lastani ja jos on kysyttävää niin saa kysyä.
Samaaa mieltä ovat kaikki muutkin tuntemani erityislasten vahemmat joten kovasti ihmettelen tuota yhtä down-lapsen äidin vastausta. Tuntuu, ettet ole sinut asian kanssa.
Ap:lle, ihana on lapsesi! Tuollaiset lapset ja äidit ovat ilo sielulle!
Jo ihan pieni lapsi huomaa jos toinen on erilainen (esim down). Mutta erona aikuisiin ja isompiin lapsiin on siinä, että pieni lapsi kysyy reilusti ja jos aikuinen osaa olla yhtä reilu ja vastata, pieni lapsi on tyytyväinen eikä asia enää häntä " häiritse" .
Vierailija:
miksi hän näyttää erilaiselta tai mitä ikinä. Sitten asia selvitetään ja se on sillä puitu ja voidaan leikkiä. Todellakin ihanaa! Minä en kestä niitä aikuisia ja lapsia, joille on opetettu ettei saa katsoa eri näköistä. Mä haluan, että kaikki katsovat lastani ja jos on kysyttävää niin saa kysyä.Samaaa mieltä ovat kaikki muutkin tuntemani erityislasten vahemmat joten kovasti ihmettelen tuota yhtä down-lapsen äidin vastausta. Tuntuu, ettet ole sinut asian kanssa.
Ap:lle, ihana on lapsesi! Tuollaiset lapset ja äidit ovat ilo sielulle!
Yleensä sanon, että lapseni on jo vatsassani sairastunut vähän, mutta se ei haittaa, ei ole vakavaa, eikä tartu. Koska lapseni käyttäytyy " lapsellisemmin" kuin ikäisensä eikä osaa samoja taitoja, saatan sanoa, että vaikka hän on ulkoa päin viisivuotias niin sisältä hän ei ole vielä yhtä vanha eikä osaa yhtä paljon.
Vierailija:
Yleensä sanon, että lapseni on jo vatsassani sairastunut vähän, mutta se ei haittaa, ei ole vakavaa, eikä tartu. Koska lapseni käyttäytyy " lapsellisemmin" kuin ikäisensä eikä osaa samoja taitoja, saatan sanoa, että vaikka hän on ulkoa päin viisivuotias niin sisältä hän ei ole vielä yhtä vanha eikä osaa yhtä paljon.
Ja jotenkin vaikea keksiä miten asia selvitetään. Kiitos vastauksestasi
-se kyselijä- :)
mitä ihmeellistä tuossakin nyt oli. NIIIN turhia tällaiset aloitukset!