Onko kokemusta siitä että lapsi/nuori on mennyt häiriköimään vanhempaansa jonka hylkäämäksi on tullut?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen itse ollut tuo nuori. Näin kerran isäni ja menin suoraan hänen luokseen lyömään. En ole ylpeä teostani, mutta se  vihan määrä on vaan niin suurta. Ei se ole myöskään pelkkää vihaa, siinä on mukana myös pettymystä, katkeruutta ja epätoivoa. Hienoa, että lapsesi on pystynyt sinulle asiasta kertomaan.

 

Itse kirjoitin lopulta isälle kirjeen, jossa haukuin hänet ansaitusti pystyyn. Helpotti ainakin omaa oloa.

Olen pahoillani että sinäkin olet joutunut kokemaan samanlaista välinpitämättömyyttä. Saanko kysyä miten isäsi reagoi kohtaamiseesi ja kirjeeseen?

Ap

Lyömiseen isäni suhtautui yllättävän rauhallisesti, toki ilme oli aika järkyttynyt. Kun oli tunnistanut mut, niin jotenkin tuntui myös hyväksyvän sen lyömisen. Veljeni oli myös paikalla ja hänelle isä oli sanonut, että olisi lyönyt takas, jos ei olisi tunnistanut. En ole isään yhteydessä, joten en tiedä mitä mieltä hän kirjeestä on. Sukulaisilta olen kuullut, että kovasti lapsia nyt yksin jäätyään kaipailee. Hän ei kumminkaan ole ollut minusta (tai sisaruksistani) kiinnostunut, kun olimme lapsia. Mielestäni ei sitten tarvi jatkossakaan olla.

Muista, että tiedät vain äitisi version asioista. 

Ei kai sitä mitään muuta tarvitse tietää kuin sen, ettei isä ollut yhteydessä. Ei se äitiin liity mitenkään. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen itse ollut tuo nuori. Näin kerran isäni ja menin suoraan hänen luokseen lyömään. En ole ylpeä teostani, mutta se  vihan määrä on vaan niin suurta. Ei se ole myöskään pelkkää vihaa, siinä on mukana myös pettymystä, katkeruutta ja epätoivoa. Hienoa, että lapsesi on pystynyt sinulle asiasta kertomaan.

 

Itse kirjoitin lopulta isälle kirjeen, jossa haukuin hänet ansaitusti pystyyn. Helpotti ainakin omaa oloa.

Olen pahoillani että sinäkin olet joutunut kokemaan samanlaista välinpitämättömyyttä. Saanko kysyä miten isäsi reagoi kohtaamiseesi ja kirjeeseen?

Ap

Lyömiseen isäni suhtautui yllättävän rauhallisesti, toki ilme oli aika järkyttynyt. Kun oli tunnistanut mut, niin jotenkin tuntui myös hyväksyvän sen lyömisen. Veljeni oli myös paikalla ja hänelle isä oli sanonut, että olisi lyönyt takas, jos ei olisi tunnistanut. En ole isään yhteydessä, joten en tiedä mitä mieltä hän kirjeestä on. Sukulaisilta olen kuullut, että kovasti lapsia nyt yksin jäätyään kaipailee. Hän ei kumminkaan ole ollut minusta (tai sisaruksistani) kiinnostunut, kun olimme lapsia. Mielestäni ei sitten tarvi jatkossakaan olla.

Muista, että tiedät vain äitisi version asioista. 

Olen käynyt kuuntelemassa mooempien vanhempieni version tapahtumista ja ymmärrän että äitini toimi oikein erottaessaan minut isästäni ja veljestäni. Isällä myös uusi perhe ja näen hänen uusissa lapsissaan sen kohtalon mikä minulla olisi ollut jos olisin kasvanut hänen lähellään. En kadehdi sitä yhtään.

Joskus lapsen etu on pysyä poissa juridisen vanhempansa elämästä. Jos toista vanhempaa on kohdeltu vääryydellä niin on todellakin parempi pysytellä mahdollisimman kaukana. Ja nämä r aiskaavat ehkäisypillereitä "unohtavat" kanat tietävät itsekin r aiskaavansa. Sitä niittää mitä kylvää. R aiskaus on paha mutta toisen vanhemmaksi r aiskaaminen ihan helvetisti pahempi rikos. Koittakaa kestää ja mennä itseenne.

T eri

Missä nyt piileskelevät "lapsella on oikeus isään"-miehet? Se porukka joka tulee huutamaan tätä iskulausetta aina kun on naisten aloittamista avioeroista, huoltajuudesta, hedelmöityshoidoista jne.

Vierailija kirjoitti:

Missä nyt piileskelevät "lapsella on oikeus isään"-miehet? Se porukka joka tulee huutamaan tätä iskulausetta aina kun on naisten aloittamista avioeroista, huoltajuudesta, hedelmöityshoidoista jne.

Ei ne tule näihin ketjuihin, koska heidän mielestään lapsella on oikeus isään, mutta isällä ei ole velvollisuutta lapseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen itse ollut tuo nuori. Näin kerran isäni ja menin suoraan hänen luokseen lyömään. En ole ylpeä teostani, mutta se  vihan määrä on vaan niin suurta. Ei se ole myöskään pelkkää vihaa, siinä on mukana myös pettymystä, katkeruutta ja epätoivoa. Hienoa, että lapsesi on pystynyt sinulle asiasta kertomaan.

 

Itse kirjoitin lopulta isälle kirjeen, jossa haukuin hänet ansaitusti pystyyn. Helpotti ainakin omaa oloa.

Olen pahoillani että sinäkin olet joutunut kokemaan samanlaista välinpitämättömyyttä. Saanko kysyä miten isäsi reagoi kohtaamiseesi ja kirjeeseen?

Ap

Lyömiseen isäni suhtautui yllättävän rauhallisesti, toki ilme oli aika järkyttynyt. Kun oli tunnistanut mut, niin jotenkin tuntui myös hyväksyvän sen lyömisen. Veljeni oli myös paikalla ja hänelle isä oli sanonut, että olisi lyönyt takas, jos ei olisi tunnistanut. En ole isään yhteydessä, joten en tiedä mitä mieltä hän kirjeestä on. Sukulaisilta olen kuullut, että kovasti lapsia nyt yksin jäätyään kaipailee. Hän ei kumminkaan ole ollut minusta (tai sisaruksistani) kiinnostunut, kun olimme lapsia. Mielestäni ei sitten tarvi jatkossakaan olla.

Muista, että tiedät vain äitisi version asioista. 

Ei kai sitä mitään muuta tarvitse tietää kuin sen, ettei isä ollut yhteydessä. Ei se äitiin liity mitenkään. 

Miksi vanhempi olisi yhteydesssä häneltä ryöstettyyn lapseen? Jos ryöstät lapsen niin kasvatat sen. Turha itkeä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Missä nyt piileskelevät "lapsella on oikeus isään"-miehet? Se porukka joka tulee huutamaan tätä iskulausetta aina kun on naisten aloittamista avioeroista, huoltajuudesta, hedelmöityshoidoista jne.

Ei ne tule näihin ketjuihin, koska heidän mielestään lapsella on oikeus isään, mutta isällä ei ole velvollisuutta lapseen.

Koitakaapa ensin itse Lisääntyä moraalisesti ja sitten voitte alkaa arvostelemaan toisten moraaleja vanhemmuusasioissa. Ai ei onnistu? Sitten pulinat pois

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen itse ollut tuo nuori. Näin kerran isäni ja menin suoraan hänen luokseen lyömään. En ole ylpeä teostani, mutta se  vihan määrä on vaan niin suurta. Ei se ole myöskään pelkkää vihaa, siinä on mukana myös pettymystä, katkeruutta ja epätoivoa. Hienoa, että lapsesi on pystynyt sinulle asiasta kertomaan.

 

Itse kirjoitin lopulta isälle kirjeen, jossa haukuin hänet ansaitusti pystyyn. Helpotti ainakin omaa oloa.

Olen pahoillani että sinäkin olet joutunut kokemaan samanlaista välinpitämättömyyttä. Saanko kysyä miten isäsi reagoi kohtaamiseesi ja kirjeeseen?

Ap

Lyömiseen isäni suhtautui yllättävän rauhallisesti, toki ilme oli aika järkyttynyt. Kun oli tunnistanut mut, niin jotenkin tuntui myös hyväksyvän sen lyömisen. Veljeni oli myös paikalla ja hänelle isä oli sanonut, että olisi lyönyt takas, jos ei olisi tunnistanut. En ole isään yhteydessä, joten en tiedä mitä mieltä hän kirjeestä on. Sukulaisilta olen kuullut, että kovasti lapsia nyt yksin jäätyään kaipailee. Hän ei kumminkaan ole ollut minusta (tai sisaruksistani) kiinnostunut, kun olimme lapsia. Mielestäni ei sitten tarvi jatkossakaan olla.

Muista, että tiedät vain äitisi version asioista. 

Itse asiassa äitini kannusti aina pitämään yhteyttä isään. Minä olen se, jonka puheluihin ei ole vastattu. Olen odottanut turhaan tapaamisia. Minä olen se, jonka syntymäpäivää ei isä muistanut. Lyön vetoa, ettei isäni osaisi kertoa edes oikeaa nimeäni. Ja paljon muutakin sellaista on tapahtunut, ettei isäni toimintaa pysty oikein puolustelemaan. Äitiä ei aina voi siitä, että isä toimii kurjasti lapsia kohtaan. 

Minusta äidin syyttäminen ja syyllistäminen tapauksissa, joissa isä käyttäytyy törkeästi lapsiaan kohtaan, on törkeää. Ei kaikki äidit vieraannuta lapsia isistä eron jälkeen!