Uskallatko kertoa puolisollesi typerimmätkin tunteesi?

Vierailija kirjoitti:

Juuri uskaltauduin kertomaan puolisolleni että tuntui pahalta kun näin hänen tykkäilleen urakalla erään upean naisen kuvista somessa. En pyytänyt häntä lopettamaan naisen seuraamista, en pyytänyt häntä lopettamaan kuvista tykkäämistä, kerroin vain että tuntui pahalta ja että se johtui ihan omasta huonosta itsetunnostani ja yritän kehittää itseäni.

Vastaanotto oli juuri se mitä pelkäsinkin eli minut haukuttiin. Kyllä minä tiedän olleeni typerä mutta halusin kertoa miltä minusta tuntui. Tajuan virheeni nyt. Hyvä ketju. 

Jatkan tätä omaa kommenttiani. Nyt kun en enää voi kertoa puolisolleni typerimpiä ajatuksiani ja tunteitani niin kerron teille. 

Tuo yllä kuvaamani tilanne jäi painamaan. Vaikka en pyytänyt miestä lopettamaan kyseisen naisen seuraamista ja kuvista tykkäämistä, olisin halunnut että hän tekee sen silti :D Olisi ikään kuin itse tarjoutunut. Kun hän ei sitä tehnyt vaan ainoastaan haukkui mut pystyyn niin nyt mulla on sellainen olo että hän jotenkin valitsi sen toisen minun sijaani.

Pitää nyt vaan jotenkin päästä tästä yli. Ihan sitä mun huonoa itsetuntoa tämä on. Tänne avautuminen ehkä vähän auttaa vaikka ei itsetuntoa parannakaan :) 

Vierailija kirjoitti:

Kyllä. Olisi aika kamalaa, jos en voisi kertoa puolisolleni miltä minusta tuntuu. M38

Naiset haluavat, että miehet kertoisivat syvimpiä tuntojaan. Mutta sitten he menevät kertomaan ne ystävättärilleen, osoittaakseen heille, kuinka tärkeitä he ovat miehilleen. Ne on kuitenkin kerrottu luottamuksellisesti, eikä niistä tulisi kertoa eteenpäin ja luovuttaa niitä naisporukan keittiöpsykologisille analyyseille. Olen oppinut. Vaimo varmaan pitää tunne-elämääni tylsänä ja mielikuvituksettomana, hyvä niin.