Mikä hinku ihmisillä on yhdistyksissä hamstrata kaikki hommat itselleen
Sitten kun tarjoutuu auttamaan, ei apu kelpaa ja kuitenkin valitetaan kuinka itse joutuu kaikki tekemään. Eikä ole todellakaan kyse siitä, ettenkö minä tai joku muu osaisi, vaan enemmänkin siitä että ei haluta että tekisin, varsinkin kun sama apu on aiemmin kelvannut muille. Kun tällainen henkilö lopetti, porukka huokaisi helpotuksesta ja taas on hommaa tasaisemmin kaikille eikä toisia ajeta pois tekemästä. Mikä se on se juttu, että pitää tehdä itsestään tärkeämpi kuin on? Sellaiset myötäilijät jotka tekevät mitä käsketään mutta eivät ole oma-aloitteisia, kelpaavat kyllä auttamaan.
Kommentit (2)
En ymmärrä ykkösen kysymystä. Mutta näitä tyyppejä yhdistää se, että ovat vähän aikaa jossain yhdistyksessä ja sitten taas lopettavat ja siirtyvät toiseen ja aina valittavat kuinka muut eivät osaa tai muut tekevät väärin. Jonkinlainen narsimis tai lapsuudentraumat, hakevat hyväksyntää tekemällä liikaa? Ainakin yksi valitti kun häntä ei kehuta tarpeeksi - minä menin sanomaan että kaikkihan täällä on vapaaehtoisia ja samalla viivalla ja siitäkös tämä suuttui.
Onko olemassa tehtävää, jota ei ole olemassa?