Lue keskustelun säännöt.
Kuka ihme muka tykkää jazzista?
01.05.2026 |
Mä voin liikuttua ja tulla kosketetuksi monenlaisesta musiikista. Mutta jazz... ihan kuin olisin jossain Sokoksella ja siellä kuuluu:
"diibadidaabadi-pium-paum-viuh-vouh-ddaabati-daabati...."
Ketä se koskettaa?
Kommentit (90)
Itselle kävi jazzin kanssa niin, että parikymppiseksi asti en saanut siitä mitään otetta. Yritin kuunnella sitä keskittyneesti eikä siitä mitään tullut. Siihen aikaan hevi, räppi ja tekno määritti.
Kerran sitten eräiden bileiden jäljiltä siivosin hirveässä krapulassa opiskelija-asuntoani, ja huomasin että joku oli unohtanut Miles Davisin cd-levyn kämpilleni. Kyseessä oli 'Agharta', 70-luvun sähköistä Miles Davisia. Katsoin että jaaha, biisit kestää n. 20 min että pistetääs taustalle kun siivoan tässä samalla. Se levy jotenkin omituisella tavalla osui ja upposi. Sen jälkeen en ole yrittänyt kuunnella jazzia, laitan vaan levyn soimaan ja suhtaudun siihen aivan kuten katsoisin jotain maalausta. Sen aiheuttama tunnetila puhuttelee tai ei.
Jokaisella levyllä on oma viba, sielu. Aina se ei ole miellyttävää. Esim. Charles Mingusin 'The Black Saint and the Sinner Lady ' herättää aluksi levottomuutta, ärtyisyyttä. Ehkä jopa pientä ahdistusta. Kunnes tajuaa, että sehän on sen levyn tarkoituskin. Kuuntelemalla levyä voi ymmärtää missä mielentilassa Charles Mingus oli säveltäessään tuon musiikin. En usko että mitkään lyriikat, kertosäkeet sun muut perinteisen pop-kappaleen rakenteet olisivat millään kyenneet samaan. Jazz on täydellistä vapautta, ja mitä enemmän siihen pääsee sisälle sitä ontommalta ja tylsemmältä perinteinen listamusiikki alkaa kuulostamaan. Ja suoraan sanottuna hevikin, vaikka välillä on ihan kiva luukuttaa jotain Cannibal Corpsea.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tietysti ne jotka luulevat sitäkin oikeaksi musiikiksi. Luullanha räppiäkin musiikiksi. Ja wanha wiisaushan on, että " tasan ei käy älynlahjat ". Molempia siis tarvitaan tarpeiden tyydyttämiseen. Oopperaakin sekä Jätkän humppaa. Ja virsiä. Summa summarum: vesipäitä piisaa.
Minä tykkään, mutta ehkä enemmän sellaisesta rauhallisemmasta. En tykkää sellaisesta todella sekavasta ja nopeasta joka kuulostaa siltä kuin olisi tulipalo eläintarhassa :D
Lapsena kattelin Porin Jazzin esiintyjiä telkkarista ja silloin mietin, että onko tämäkin musiikkia. Hyvinkin sekavaa ja pimpelipom vaan... Ei kiitos, lupaan vihata tätä koko ikäni.
Sitten aikuisena (30-40v) opin, että jazzissakin on alagenrensä ja esim Frank Sinatran "fly me to the moon" - on jazzia.
Kuten myös diggailemani New Orleansilainen hautajaismusiikki on nimeltään jazzfunreals..
Lapsuuden kuplasta, kun uskalsin poistua, avautui aivan uusi maailma musiikin suhteen.
N54
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jazzia on niin paljon erilaista. Monet musiikinlajit kääntyvät osittain jazziin. Itseä viehättää sellainen säännöttömyys ja instrumentaalimusiikki ylipäätään, mutta en jaksa kuunnella kovin syvän päädyn jazzia. Varmaan kukaan jazzinvihaaja ei ota tätä onkeensa, mutta jo mainitut Miles Davis ja John Coltrane nyt ainakin ovat oikein kaunista musiikkia.
Jazz on älykkyystesti.
Jos joku sanoo, ettei voi sietää tai ymmärtää jazzia, kertoo se minulle, että kyseinen henkilö on todennäköisesti älyllisesti vähän yksinkertainen ja kaavoihin kangistunut.
Kertokaa jatkossakin avoimesti mitä mieltä olette jazzista :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jazz on vähän kuin klassinen musiikki, se vaatii kuuntelijalta selvästi enemmän kuin pop-musiikki. Pitäisi tietää ainakin yleisimmät standardit, säveltäjät ja soittajat eri yhtyeineen. Lisäksi pitäisi olla jonkinlainen ymmärrys musiikin teoriasta, sointukäännöksistä, liidaamisesta jne. Jazz on enemmänkin muusikoiden toisille muusikoille säveltämää musiikkia 😊
Eei. Jazz on kuin mikä tahansa musiikki. Korvat auki ja mieli avoimena: mitä tämä minulle sanoo? Jos ei sano mitään, niin ei siitä ole pakko pitää.
Jos jazzin määritelmäksi laitetaan että se on mitä tahansa mitä soitetaan jazz-fraseerauksella, niin varmasti löytyy jokaisen musiikkimakuun sopivaa jazz-musiikkia. Esmes tässä on hieno jazz-valssi, alkuperäisversio oli euroviisu-voittaja vuonna 1962.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En osaisi määritellä progepopin ja jazzin rajaa 70-luvulta eteenpäin. Ehkä jazziksi määritelty
on jossain mielessä konservatiivisempaa.
Nuoruudessa joku rock, soul ja blues olivat kovia juttuja. Afropoppia kaikki tyynni. Myös folk ja Dylan olivat kovia ja ovat edelleen.
Mutta ihan kuin klassisessa, korva lepää hienossa jazzissa. Mutta enemmän kuin klassinen, jazz kykenee aina tuottamaan musiikillisia ahaa-elämyksiä. Ai sen voi tehdä näinkin...
Jazziakin on monenlaista. Kannattaisi kuunnella sillä korvalla vaikkapa Eila Pienimäen Vanhan veräjän luona. Tai Lailan versio Ipaneman tytöstä.
Seuraavaksi laitan soimaan Miles Davisin Scetches of Spainin. Tai Bachin E-duuri viuluokonserton. Tai sitten 70-luvun Pihasoittajia. Tai ehkä sitenkin vappuun toimii Red Hot Chili Peppers. Tai Calexico...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuka kuuntelee konemusiikkia? Sielutonta päänsärkykamaa.
Jazz on musiikin runouden laji. Aika pieni osa koskaan luki runoutta. Vähän näitä voi verrata toisiinsa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Menee kyllä , mutta ehdottomasti ananasta pitää olla mukana .
Minä tykkään nykyjazzista, esim Kamasi Washintonista.
Vierailija kirjoitti:
Kuka kuuntelee konemusiikkia? Sielutonta päänsärkykamaa.
Tätä minäkin ihmettelen. Tässä taannoin radiossa soi Sandstorm, jossa kuulen linkoavan pesukoneen ja ambulassin miksatun yhteen - ja tämä on hittikamaa. Josko minä olen tyhmä tai liian vanha kun en tätä tajua...
M 52
Glenn Miller ja Benny Goodman tekivät varsin mukavaa swing-jazzia.
Äskeiseen vuodatukseen lisäten: Minua viehättää nykyään afrojazz. Kun ihan pari tuntemaani kappaletta etsin Spotifystä, se alkaa suoltamaan toinen toistaan hienompia minulle täysin tuntemattomia juttuja. Sitten käyn Wikipediasta katsomassa artistin.
Tällaiselle vanhalle jäärälle aivan käsittämätön aarreaitta. Ehkä juuri tämä minulle niin rakas etno-jazz genre toimii tätä kautta hienosti.
Vireas kirjoitti:
Kuka hemmetissä kuuntelee räppiä?
Kun ne esiintyjät vaikuttavat joiltain alemmilta kädellisiltä, niin ehkä diggaajat on samoja.
Eli et ole kuunnellut tuon aikakauden jatsia ollenkaan. :D Ei ole sekavaa ja ankeaa ollenkaan. Päinvastoin. Hyvin hidasta, viettelevää ja turvallista. Jopa seksikästä.