Onko valtaosa ihmisistä siis sitä mieltä, että parisuhteen alkaessa pitää jättää kaverit?
Jos he ovat "väärää" sukupuolta. Minusta tuo on aivan älytön ajatus.
Kommentit (50)
Ei ole. Mutta jos ei ole kaveria niin minkäs sille voi.
Vierailija kirjoitti:
No en ole sitä mieltä. Oikeat kaverit ovat kavereita riippumatta sukupuolesta. Esim. omalla miehelläni on kaverina nainen jonka on tuntenut pikkulapsesta asti kun heidän perheensä ovat perhetuttuja. Eikä siinä ole mitään outoa että tapaavat aina joskus.
Sen sijaan jos roikotetaan jotain exiä "kavereina" ei ole ok.
Annatko miehesi tavata tätä naista ihan kahdenkesken?
ennen kaikkea pitää varoa ettei ole narsisti - sosiopaatti kumppania joka pakottaa luopumaan kavereista tai ovelasti eristää kokonaan kavereista (ja sukulaisista)
Ei ole. Ainoastaan mustasukkaiset sekopäät.
Friends with benefit-suhteita saatetaan katsoa vanhempien sukulaisten puolelta tapakristillisestä näkökulmasta karsaasti.
Aika lailla niin meillä meni. Ja entisten seurustelukumppanien kuvat hävitettiin kun yhteen muutettiin. Oli itsestäänselvää, ei tästä edes puhuttu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No en ole sitä mieltä. Oikeat kaverit ovat kavereita riippumatta sukupuolesta. Esim. omalla miehelläni on kaverina nainen jonka on tuntenut pikkulapsesta asti kun heidän perheensä ovat perhetuttuja. Eikä siinä ole mitään outoa että tapaavat aina joskus.
Sen sijaan jos roikotetaan jotain exiä "kavereina" ei ole ok.
Annatko miehesi tavata tätä naista ihan kahdenkesken?
"Annatko tavata". Erikoinen kysymyksenasettelu. Sivusta
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No en ole sitä mieltä. Oikeat kaverit ovat kavereita riippumatta sukupuolesta. Esim. omalla miehelläni on kaverina nainen jonka on tuntenut pikkulapsesta asti kun heidän perheensä ovat perhetuttuja. Eikä siinä ole mitään outoa että tapaavat aina joskus.
Sen sijaan jos roikotetaan jotain exiä "kavereina" ei ole ok.
Annatko miehesi tavata tätä naista ihan kahdenkesken?
Annan mutta lupa on pyydettävä kirjallisena vähintään viikkoa ennen.
"Annatko miehesi tavata tätä naista ihan kahdenkesken? "
Kummallinen kysymys. Tietenkin annan. Olen itsekin tavannut tämän naisen monta kertaa ja nainen on miehelleni kuin pikkusisko.
On ollut jo vuosia naimisissakin ja nyt on yksi lapsi. Ja tapaamme joskus perheinä ja joskus mies saattaa vain nähdä tätä naista. Ihan miten milloinkun sattuu sopimaan.
Valtaosa ihmisistä ei todellakaan ole sitä mieltä. Tämä hullujenhuone ei edusta mitään yleistä mielipidettä.
Mulle oli kynnyskysymys että kaverini (olin tuntenut vuosia, fwb, ikinä ei seurusteltu tai edes yritetty) pysyy kaverinani ja puolisoehdokkaan on asiassa minuun luotettava.
Näin 26v myöhemmin sama puoliso ja sama kaveri kuviossa edelleen.
Taas jotain tunne- ja älyvammaisten kakaroitten länkytystä.
Jos et luota kumppaniisi, älä mene/ älä jää parisuhteeseen.
Jos sulla tuo luottamusongelma toistuu, pysy yksin ja hanki terapiassa itsellesi terveempi mieli.
Toista ihmistä ei voi kontrolloida. Voit kontrolloida ja kehittää vain itseäsi, ja tarvetta vaikuttaa olevan.
Rakkautta ei voi pakottaa tulemaan eikä jäämään, ja käsittääkseni se viihtyy erittäin huonosti pakottavassa, kontrolloivassa ympäristössä, josta puuttuu luottamus.
Mitä annat, sitä saat, ja jos et, niin jätä se sika.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No en ole sitä mieltä. Oikeat kaverit ovat kavereita riippumatta sukupuolesta. Esim. omalla miehelläni on kaverina nainen jonka on tuntenut pikkulapsesta asti kun heidän perheensä ovat perhetuttuja. Eikä siinä ole mitään outoa että tapaavat aina joskus.
Sen sijaan jos roikotetaan jotain exiä "kavereina" ei ole ok.
Annatko miehesi tavata tätä naista ihan kahdenkesken?
"Annatko tavata". Erikoinen kysymyksenasettelu. Sivusta
Olen eri, mutta omassa suhteessani kyllä kysytään toisen mielipide tällaisista. Ja jos toiselle asia ei ole ok, silloin ei mennä. Yksinkertaista.
Olen avauksesi kanssa samaa mieltä kanssasi.
Samoista ihmisistä, jotka eivät hyväksy kumppanin vastakkaista sukupuolta olevia kavereita varmaan monet ajattelevat myös, että biseksuaaleilla ei saisi olla lainkaan kavereita.
Tosin eivät kaikk luultavastii pidä biseksualisuutta itsenäisenä käsitteenä, vaan porttiteorian perusteella rinnastavat biseksuaalit esim kaappihomoiksi tai muiksi, jotka eivöt osaisi päättää tai muutoin eivät voisi olla "täysillä" homo tai lesbo; mitä ikinä se sitten tarkoittaakin
Mutta, mutta oli kaverin sukupuoli mitä tahansa, niin hyvä olisi, jos molemmilla olisi samanlainen mielikuva siitä, mitä kaveruus tarkoittaa ja merkitsee, koska kaveruus ei toimi, jos siitä on kovin erilaiset mielikuvat, mitä saa ja mitä ei ole lupa tehdä
Sama se on parisuhteenkin laita. En voisi olla kimpassa kumppanin kanssa, jioka epäilee ja haluaa uskoa, että minulla on kaverini tai ystäväni tai jonkun muun läheisen kanssa salaisuuksia, jonka tai joiden paljastuminen loukkaisi ja satuttaisi häntä, jotenkin hyvin erityisesti, koska olisin tehnyt (tai jättänyt telemättä) jotain
Uskovainen mies
Kavereita saa tietenkin olla kumpaakin sukupuolta.
Mutta ei tosiaankaan mitään kovin läheisiä, vastakkaista sukupuolta olevia "parhaita ystäviä". Minusta on outoa, jos miehellä olisi joku nainen bestiksenä. En sellaisen kanssa menisi yhteen alunperinkään. Omalla miehellä on naisia tietenkin kavereina, eikä minua kiinnosta heidän yhteydenpitonsa. Mutta mies ei tosiaan vietä mitään kahdenkeskistä aikaa kenenkään naisen kanssa, se menisi rajan yli.
Naiset keulii usein sillä ( en ymmärrä miksi ) että heillä on tosi hyviä mieskavereita. Kun mies sitten löytää oman puolison/tyttöystävän ja aika alkaakin kulua hänen kanssaan, alkaakin se "naiskaverin" valitus ja roikkuminen. Se dynamiikka hieman nyt vaan muuttuu pariutuessa. Mieskaverit ymmärtävät tämän paremmin.
Ehkä jotkut teinit tai sairaalloisen mustasukkaiset. En todellakaan ole ikinä jättänyt tai jätä kavereitani parisuhteen vuoksi. Läheisimmät ystäväni olleet mukana jo lähes 40 vuotta, pikkupojasta lähtien. Myös naisia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No en ole sitä mieltä. Oikeat kaverit ovat kavereita riippumatta sukupuolesta. Esim. omalla miehelläni on kaverina nainen jonka on tuntenut pikkulapsesta asti kun heidän perheensä ovat perhetuttuja. Eikä siinä ole mitään outoa että tapaavat aina joskus.
Sen sijaan jos roikotetaan jotain exiä "kavereina" ei ole ok.
Annatko miehesi tavata tätä naista ihan kahdenkesken?
Miksi ei antaisi? Sairasta edes pohtia asiaa.
No en ole sitä mieltä. Oikeat kaverit ovat kavereita riippumatta sukupuolesta. Esim. omalla miehelläni on kaverina nainen jonka on tuntenut pikkulapsesta asti kun heidän perheensä ovat perhetuttuja. Eikä siinä ole mitään outoa että tapaavat aina joskus.
Sen sijaan jos roikotetaan jotain exiä "kavereina" ei ole ok.