Perintö vie varat
Pakko avautua kaikesta ketutuksesta perintöön liittyen. Perin muutama vuosi sitten isovanhempani, jonka ainoa omaisuus oli pieni mummon mökki. Yhden perijän piti lunastaa mökki itselleen ja asian piti olla sillä selvä. Vaan ei ollut, koska hän päätti melkein vuoden vitkuttelun jälkeen, ettei lunastakaan, vaan laitetaan myyntiin. Paitsi ettei tuollaiselle ole juurikaan ostajia ja kiinnostuneille pankki ei anna lainaa. Nyt maksan sitten mahdollisille ostajille kuntotarkastuksia ja kaiken maailman tutkimuksia ja juoksevia kuluja niin, että niihin menee kolmannes tuloistani. Ja se perintöosuus mikä tuosta ehkä tulee, jos joku ostaa on pari tonnia...
Kommentit (54)
Vierailija kirjoitti:
Eikö ne kulut jaetaan perillisten kesken? Ilmeisesti monta perijää, jos noin vähän saa myynnistä per henkilö.
Jaetaan mutta pienillä tuloilla pienikin summa on iso osuus.
Perijöitä ei ole montaa mutta eipä tuollaisesta kohteesta saa paljon mitään ja siitä vielä vähennetään välittäjä ja kaupankäyntikulut.
Perintöä ei ole pakko ottaa vastaan.
Vierailija kirjoitti:
Perintöä ei ole pakko ottaa vastaan.
Se olisi varmaan kuitenkin ollut parempi tehdä ennen perunkirjoitusta, eikä useampaa vuotta sen jälkeen. Ja toisaalta olisiko siitä ollut hyötyä, kun soppaan olisi joutunut oma vauva.
Eikö ne kuntotarkastukset jne. pitäisi maksaa kuolinpesän varoista? Eikö niitä ole vai onko ne jo jaettu perillisten kesken?
Vierailija kirjoitti:
Perintöä ei ole pakko ottaa vastaan.
Ei voi enää kieltäytyä, kun omaisuutta myydään. Olisi pitänyt osata ennakoida.
Vierailija kirjoitti:
Eikö ne kuntotarkastukset jne. pitäisi maksaa kuolinpesän varoista? Eikö niitä ole vai onko ne jo jaettu perillisten kesken?
Ei ole enää varoja. Kaikki on kulunut juoksevien kulujen hoitoon vuosien aikana. Alun perinkin tilillä oli vain vähän rahaa.
Omistaminen on nykyään liian kallista. Mitään ylimääräistä ei kannata olla, koska kaikesta tulee vaikka minkälaista maksua, veroa tai veloitusta.
Jos kohteesta ei saa juuri mitään, niin tuskin siihen paljon pankkilainaa tarvii? Joku täysin persaukinen yrittänyt ottaa lainaa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Perintöä ei ole pakko ottaa vastaan.
Se olisi varmaan kuitenkin ollut parempi tehdä ennen perunkirjoitusta, eikä useampaa vuotta sen jälkeen. Ja toisaalta olisiko siitä ollut hyötyä, kun soppaan olisi joutunut oma vauva.
Ei seuraavakaan ole pakko ottaa vastaan
Vierailija kirjoitti:
Jos kohteesta ei saa juuri mitään, niin tuskin siihen paljon pankkilainaa tarvii? Joku täysin persaukinen yrittänyt ottaa lainaa?
Ilmeisesti. Ainakin pari kauppaa on tyssännyt siihen, ettei vakuusarvo riitä. Puhutaan kuitenkin noin 60 000 euron lainasta.
Olethan sentään saanut pankkitilien monet kymppitonnit?...ei muuta kuin elämä risaiseksi ja menoa "lännen malliin"..
Vierailija kirjoitti:
Olethan sentään saanut pankkitilien monet kymppitonnit?...ei muuta kuin elämä risaiseksi ja menoa "lännen malliin"..
Mitkä monet kymppitonnit? Sain vähän valokuvia ja raanun. Ei sairaseläkeläisille ole kertynyt mitään kymppitonnien omaisuutta.
Kannattaa ehkä koettaa myydä maapohjan arvolla ja unohtaa kuntokartoitukset. Noissa on riskinä että muutaman vuoden jälkeen palataan asiaan jos kauppa ei miellyttänyt ostajaa. Verottaja antaa viisi vuotta aikaa korjata perintöverotusta jos kohteen arvo ei vastaa perunkirjaan merkittyä summaa. Tosin kun veron alaraja on 20000 euroa per perillinen, niin ehkä tässä tapauksessa ei ole isoista summista kyse.
Vierailija kirjoitti:
Pitäkää itsellä yhteiskäytössä.
Ei ole tarvetta. Jokaisella perijällä on jo oma koti. Eikä tuo ole mikään sellainen kesäparatiisi, jonne haluaisi mennä viettämään kesälomaakaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olethan sentään saanut pankkitilien monet kymppitonnit?...ei muuta kuin elämä risaiseksi ja menoa "lännen malliin"..
Mitkä monet kymppitonnit? Sain vähän valokuvia ja raanun. Ei sairaseläkeläisille ole kertynyt mitään kymppitonnien omaisuutta.
Ai..ne olikin sitten persaukisia..
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa ehkä koettaa myydä maapohjan arvolla ja unohtaa kuntokartoitukset. Noissa on riskinä että muutaman vuoden jälkeen palataan asiaan jos kauppa ei miellyttänyt ostajaa. Verottaja antaa viisi vuotta aikaa korjata perintöverotusta jos kohteen arvo ei vastaa perunkirjaan merkittyä summaa. Tosin kun veron alaraja on 20000 euroa per perillinen, niin ehkä tässä tapauksessa ei ole isoista summista kyse.
Kuntotarkastus on jo tehty, koska piti olla varma kauppa mutta sitten pankki kieltäytyikin lainasta. Tonttia ei ole lohkottu, joten kuolinpesä omistaa vain rakennuksen, minkä takia myynti on entistä kinkkisempää. Tämän takia se piti alunperin lunastaa, koska se oli vainajan toive...
Perintöveroa sentään ei ole tulossa maksettavaksi, kun arvo on niin pieni alle 10 000 €.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö ne kulut jaetaan perillisten kesken? Ilmeisesti monta perijää, jos noin vähän saa myynnistä per henkilö.
Jaetaan mutta pienillä tuloilla pienikin summa on iso osuus.
Perijöitä ei ole montaa mutta eipä tuollaisesta kohteesta saa paljon mitään ja siitä vielä vähennetään välittäjä ja kaupankäyntikulut.
Voi sen myydä itsekin. Myyntikulut ovat yleensä muurama % kauppahinnasta
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö ne kulut jaetaan perillisten kesken? Ilmeisesti monta perijää, jos noin vähän saa myynnistä per henkilö.
Jaetaan mutta pienillä tuloilla pienikin summa on iso osuus.
Perijöitä ei ole montaa mutta eipä tuollaisesta kohteesta saa paljon mitään ja siitä vielä vähennetään välittäjä ja kaupankäyntikulut.
Voi sen myydä itsekin. Myyntikulut ovat yleensä muurama % kauppahinnasta
Itse myynti edellyttää sitä, että asuu tarpeeksi lähellä kohdetta, että pääsee pitämään näyttöjä. Oman kodin voisin myydä ilman välittäjää mutta en kohdetta, joka on itselle vieras ja kaukana.
Eikö ne kulut jaetaan perillisten kesken? Ilmeisesti monta perijää, jos noin vähän saa myynnistä per henkilö.