Lue keskustelun säännöt.
Filippiinit kiinnostaa
10.05.2007 |
Täällä tuntuu olevan myös Filippiineiltä adoptiota toivovia. Mitä voisitte siitä kertoa? Minkä ikäisiä lapsia sieltä tulee ja oletteko itse jonossa vai jo lapsen saaneet? Miten sieltä tulee lapsiesitys, vähän ennen hakumatkaa vai paljon ennen niin kuin esim. muistaakseni Thaimaassa? Ja miten teillä on lapsen kanssa mennyt ? ja mistä saisi lisätietoja Filippiinien adoptiosta jne..
Kommentit (2)
Kiitos !Lomien ja kiireiden takia sain vastattua vasta nyt. Kyselen lisää kun tulee mieleen..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä on lapsi filippiineiltä ja toisen adoptioneuvonta käynnissä. Filippiineiltä tulevat lapset ovat eri ikäisiä, sen mukaan mitä vanhemmat toivovat. Pienimmät ovat olleet n.6kk ja vanhimmat tähän mennessä kai 5-6v. Myös sisaruksia on tullut muutaman kerran.
Filippiineille papereita kerätään vähän enemmän kuin moneen muuhun maahan. Sinne tarvitaan mm. psykologin ja papin lausunto sekä melko seikkaperäinen lomake jossa kerrotaan mitä sairauksia ja taustatekijöitä hakijat lapsella hyväksyvät. Perheen on oltava kristitty voidakseen adoptoida Filippiineiltä. Kun paperit on lähetetty, perhe saa hyväksymisestä tiedon yleensä 1-2kk sisään, joskus on mennyt kyllä kauemminkin. Siitä lasketaa aikaa lapsiesitykseen, tällä hetkellä keskimäärin on odotettu n. 1,5v. Joskus odotus voi olla vain joitain kuukausia, toisinaan taas yli 2 vuottakin. Tuntuma minulla on se, että esitykseen vaikuttaa paljon perheen toiveet tulevan lapsen suhteen. Jos ei ole toiveissa tiukka, niin lapsen voi saada nopeastikin. Lapsista suurin osa on poikia, tyttöä ei enää edes voi toivoa, koska heitä vapautuu kansainväliseen adoptioon niin vähän.
Lapsiesityksen jälkeen odotusta matkaan on keskimäärin 2kk. Meillä meni vain 6vk siihen kun istuttiin lentokoneessa. Itse tykkään että 2kk on sopiva aika järjestää elämä ennen lapsen tuloa ja sopeutua ajatukseen siitä että meille muuttaa juuri tämä lapsi. Meidän poikamme oli tullessaan 3v3kk ja alku oli hänen kanssaan kyllä haasteellista. Kuitenkin elämä helpotti hurjan nopeasti ja nyt elämme ihan tavallista elämää, adoptio toki vaikuttaa lapseen joissain asioissa mutta hyvin vähän se arkielämässä näkyy. Itse olen ollut tosi tyytyväinen siitä ettemme toivoneet vauvaa, kolmevuotiaskin on vielä niiin pikkuinen ja tarvitsee perheen. On ollut mielenkiintoista seurata lapsen kielen oppimista ym. Meidän pojastamme, kuten useimmista muistakin lapsista on pidetty Filippiineillä äärettömän hienosti huolta ja lastenkoti teki meihin suuren vaikutuksen. Olisi ollut aivan eri asia aloittaa yhteinen elämä lapsen kanssa jota olisi laiminlyöty. Meidän poikaa oli valmisteltu adoptioon niin hyvin kuin ikinä voi, vauvasta asti ja hänen muutamia hoitoa vaativia asioitaan oli hoidettu tuhannesti tehokkaammin kuin täällä Suomessa.
Filippiiniadoptiosta tarkimmat tiedot saa varmasti pelasta, mutta meillä on myös nettipalsta jonne voi tulla mukaan keskustelemaan. Osoite on muistaakseni filippiinit-adoptio.org. Kerron mielelläni lisää jos haluat vielä jotain kysyä, vaikka en niin kovasti aina filippiinejä haluaisikaan mainostaa ettei saada liikaa kilpailijoita jonottamaan kanssamme;)