Lue keskustelun säännöt.
Normaalia ystävyyttä?
29.04.2026 |
Onko teistä normaali ystävyyssuhde sellainen, jossa toinen joutuu salailemaan tekemisiään, reissujaan ja hankintojaan sen takia, että ystävän mielestä ei ole reilua miettiä tai suunnitella sellaisia asioita joita hän ei pysty hankkimaan?
Minusta ei ja siksi olen aikeissa nyt irtisanoa ehkä pisimmän ihmissuhteeni. Mitta on ns täynnä.
Millaisi asioita sinä olet joutunut salaamaan ystävältäsi?
Kommentit (26)
Etköhän tiedä jo itsekin että tuollainen ei ole normaali ystävyyttä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No onhan tuo oman varakkuuden ja ilon hieromista köyhän naamaan. Kykenetkö yleensäkin asettumaan toisten asemaan , köyhemmän? Miltä sinusta tuntuisi. Ota hänet mukaan matkoille, maksa hänen matka ja suunnitelkaa yhdessä. Voi hän varmaan jotain maksaa. Ajattele asioita joskus hänenkin kannaltaan.
Aloittaja voisi tosiaan ajatella asioita ystävänsä kannalta myös ja edes yrittää asettua hänen asemaansa
Pera55 kirjoitti:
Aloittaja voisi tosiaan ajatella asioita ystävänsä kannalta myös ja edes yrittää asettua hänen asemaansa
Paraskin puhumaan: koskaan et itse osaa asettua sinun uhrien asemaan.
Kuulostaa siltä että ystävyys hiertää nyt molempia. Kokeile ottaa asia ystävällisesti mutta suoraan puheeksi ja kokeilkaa löydättekö yhteisen sävelen. Kannattaa kokeilla ennen ystävyyden jäädyttämistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Pera55 kirjoitti:
Aloittaja voisi tosiaan ajatella asioita ystävänsä kannalta myös ja edes yrittää asettua hänen asemaansa
Paraskin puhumaan: koskaan et itse osaa asettua sinun uhrien asemaan.
Ai että mulla on oikein uhreja
No ei kyllä ole
Mähän se sun uhri olen tajusin kyllä heti tosta kommentista että sä olet yksi mun kiusaajista
Joten mä tässä sun uhri olen ja muidenkin mun kiusaajieni tällä palstalla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Älkää antako ton yhden hämätä todellisuudessa mä olen hänen ja semmosen kiusaajaryhmän uhri tällä palstalla ollut yli puoli vuotta
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla oli nuorena tällainen ystävä, joka oli kaikesta katkeran kateellinen muille. Muistan, että en esimerkiksi kehdannut kertoa hänelle, että olin löytänyt tosi kivan paidan kirpparilta pilkkahintaan, sillä tällaisiin uutisiin vastaus oli suutahtaminen ja ärhäkkä "miksen mä ikinä löydä mistään mitään kivaa?!" Saattoi ihan pitää mykkäkouluakin, aivan kuin minun onnenkantamoinen olisi ollut loukkaus häntä kohtaan. Eräs yhteinen ystävämme ei kertonut hänelle menneensä kihloihin, sillä vastaus tosiaan oli myös tuollainen myös ystävien isompiin, iloisiin uutisiin.
Emme ole vuosikausiin olleet missään tekemisissä. Sellaisen jäljen tuo jätti, että mulla nousee nykyäänkin piikit ja punainen lippu äkkiä pystyyn, jos haistan kateuden jossakin. Se on todella vastenmielinen piirre ihmisessä. Haluan olla sellaisten ihmisten seurassa, jotka iloitsevat onnistumisistani ja kannustavat minua.
Ei, mutta mitä jos kertot hänelle tunteistasi avoimesti. Siirryt sitten eteenpäin, jos et saa ymmärrystä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No onhan tuo oman varakkuuden ja ilon hieromista köyhän naamaan. Kykenetkö yleensäkin asettumaan toisten asemaan , köyhemmän? Miltä sinusta tuntuisi. Ota hänet mukaan matkoille, maksa hänen matka ja suunnitelkaa yhdessä. Voi hän varmaan jotain maksaa. Ajattele asioita joskus hänenkin kannaltaan.
No ei todellakaan noin pahansuovalle ja kateelliselle ns. ystävälle ruveta mitään matkoja kustantamaan! Tuskin osaisi olla kiitollinen, vaan keksisi siitäkin uhriutumisen aihetta ("voi voi, kun sinä nyt tämmöistä köyhää kirkonrottaa joudut mukanasi kuljettamaan"). Kateellinen ihminen ei koskaan ole tyytyväinen, vaikka saisi sen, mitä on kadehtinut. Maalitolpat siirtyvät aina kauemmaksi ja ruoho ei koskaan lakkaa olemasta vihreämpää aidan toisella puolella.
Vierailija kirjoitti:
Ap, et voi olla tosissasi.
Kyllä olen hyvinkin tosissani. En kertakaikkiaan keksi enää puheenaiheita kun jopa se, että sain kukkia mieheltäni oli häneltä pois. Jos kävin lenkillä, jumpassa tms niin myös se, koska hän on kipeä eikä pysty liikkumaan, niin ei ole reilua puhua asioista joita hän ei pysty tekemään. Eli minun tehtäväni ystävänä on kuunnella yksipuolista valitusta ja itse en voi puhua mistään, kun se aiheuttaa pahaa mieltä, oli aihe mikä tahansa. En koskaan laita hänelle viestiä hankinnoista tms asioista, mutta normaaliin kanssakäymiseen kyllä minusta kuuluu se, että voi sanoa puheluun vastatessa, että soitan sulle lenkin jälkeen. Tai että lähtee lomalle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla on ystävä, jolla on vähän tuollaisia samoja piirteitä. Hän on kateellinen tosin vain rahasta. Tosi usein tuo esiin sen, kuinka hänellä ei ole rahaa ja muilla on. Naljailee ilkeästi muiden matkoista, harrastuksista, vaatteista, minulle joskus jopa shampoosta, jota ostin - oli liian kallista hänen mielestään ja sitten tietysti se "ei mulla vaan ole tuollaiseen varaa" ikävänä heittona. Latistava ja syyllistävä sävy usein näissä puheissa.
En tajua tuota, sillä hän on ihan työssä käyvä ihminen, asuu ihanassa isossa asunnossa, terveet lapset, onnellinen liitto... Kamalaa, kun ihminen ei itse näe sitä kaikkea onneaan, vaan kiukuttelee jostakin shampoon hinnasta.
Pera55 kirjoitti:
Aloittaja voisi tosiaan ajatella asioita ystävänsä kannalta myös ja edes yrittää asettua hänen asemaansa
Eli kukaan sellainen, jolla on "köyhempi" ystävä, ei voi koskaan käydä kampaajalla, matkustaa, hankkia uusia silmälaseja......
Vierailija kirjoitti:
Mulla on ystävä, jolla on vähän tuollaisia samoja piirteitä. Hän on kateellinen tosin vain rahasta. Tosi usein tuo esiin sen, kuinka hänellä ei ole rahaa ja muilla on. Naljailee ilkeästi muiden matkoista, harrastuksista, vaatteista, minulle joskus jopa shampoosta, jota ostin - oli liian kallista hänen mielestään ja sitten tietysti se "ei mulla vaan ole tuollaiseen varaa" ikävänä heittona. Latistava ja syyllistävä sävy usein näissä puheissa.
En tajua tuota, sillä hän on ihan työssä käyvä ihminen, asuu ihanassa isossa asunnossa, terveet lapset, onnellinen liitto... Kamalaa, kun ihminen ei itse näe sitä kaikkea onneaan, vaan kiukuttelee jostakin shampoon hinnasta.
Niin tuttua. Erään loman aikana minun perhe oli lähdössä ulkomaille ja myös ystäväni perheensä kanssa. Minulle suututtiin kun ystäväni olisi halunnut sinne kohteeseen mihin me menimme.
Pera55 kirjoitti:
Älkää antako ton yhden hämätä todellisuudessa mä olen hänen ja semmosen kiusaajaryhmän uhri tällä palstalla ollut yli puoli vuotta
Miksi? Otatko ahteriin?
Riippuu, miten kerrot ja miten pitkään. Joskus toisen reaktio voi olla suoraa seurausta siitäkin, miten vähän olet kiinnostunut hänen asioistaan ja annatko hänelle puheenvuoroa ollenkaan.
En tiedä nimittäin mitään niin tylsää kuin jonkun keskittyessä vain omiin asioihinsa ja taatusti sanoisin siitä hänelle.
Vierailija kirjoitti:
Riippuu, miten kerrot ja miten pitkään. Joskus toisen reaktio voi olla suoraa seurausta siitäkin, miten vähän olet kiinnostunut hänen asioistaan ja annatko hänelle puheenvuoroa ollenkaan.
En tiedä nimittäin mitään niin tylsää kuin jonkun keskittyessä vain omiin asioihinsa ja taatusti sanoisin siitä hänelle.
Ap täällä. Kuuntelen siis käytännössä vain ja ainoastaan hänen puhettaan siitä miten kaikki on paskaa ja mikään ei ole hyvin. Jos hän kysyy kuulumisia ja kerron mitä sillä hetkellä menossa, niin ei ole hyvä. Hyvä ei ole myöskään se jos somessa jaan jotain, mitä tahansa. Suora palaute tulee ivan kanssa. Niin kerropa mitä tuollaisen ihmisen kanssa sitten keskustellaan? Jos kerron että pihassani on myyriä, niin hän pahoittaa mielensä kun hänen pihassa niitä ei ole. Minä olen täysin uupunut tähän ystävyyteen muutenkin kun hän ei kuuntele esim minun ongelmia, kun ne eivät ole niin pahoja kun hänen. Yksipuoleista ja hitollista häneltä pois-ajattelua. Niin luulisi hänekin olevan parempi ilman minua niin mieli ei pahoitu.
Esimerkiksi kampaajalla käymisen ja jopa silmälasien hankinta sai aikaan moraalisaarnan. Jos tällaisia hankintoja miettii. Mutta kaikkihan oli lähtökohtaisesti muutenkin häneltä pois. Sillä ei väliä mitä hän osti ja hankki, mutta vain minun hankinnat olivat häneltä pois.