3,5 vuotiaan hankala aamurutiini
Hei!
Mun 3,5 vuotias poika on aina ollut hyvin vaativa ja vahvaluoteinen, mutta on aina syönyt hyvin. Nyt hänellä on vaihe päällä milloin hän ei suostu tottelemaan aamuisin, hän ei halua pukeutua eikä syödä aamiaista vaikka haluaakin mennä tarhaan. Tuntuu siltä että kaikkeen mitä vanhemmat sanovat niin täytyy olla vastaan ja aamiaista syödään ainostaan jos kerrotaan joku tarina tai uhataan ettei telkkaria saa katsoa illalla. Pinna alkaa olla täynnä ja olisi mieli kohta sanoa että no sitten ei syödä ollenkaan, mutta täytyyhän hänen syödä.
Onko hyviä vinkkejä?
Kommentit (5)
ja olen jostain lukenut, että tuo pukemattomuuskin toimii oikeasti vasta n. 5-vuotiaalla. Voihan sitä varmaan kokeilla, että jättää ilman ruokaa? Lapsi ei varmasti nälkään kuole, vaikka saisikin ruokaa vasta lounaalla.
Toinen tapa on palkita tarralla hyvästä käytöksestä ja hyvin sujuneesta ruokailusta. Kun on vaikka 5 tarraa taulussa, saa vaikka jonkun kivan lelun.
Meillä tosin ei toiminut tuo tarrasysteemi, koska lapsi ilmoitti, ettei jaksa olla niin kauan aikaa kilttinä, että saisi niin monta tarraa:( Ikää silloin 4v.
Kiukku on kummasti jo unohtunut kun tarhalle päästään ja syöminen yhdessä kavereiden kanssa on mukavampaa kuin kiukkuisen äidin.
Itse olen vaatteista kiukkuilevalle lapselle kertonut, että tarhaan lähdetään joka tapauksessa joko vaatteet päällä tai sitten ilman niitä. Jos vaatteet ovat päällä voidaan mennä pyörällä tai kävellen (miten on ollut tapana). Jos vaatteita ei saada päälle niin sitten mennään yöpuvussa autolla ja vaatteet puetaan sitten tarhassa. Tähän mennessä ei ole tarvinnut mennä kertaakaan autolla :-)
yleensä " yllätys" toimii hyvin. Eli lähden itse laittamaan itseäni kuntoon ja sanon pukemisesta kiukuttelevalle lapselle että " katsotaanpas, onkos täällä yllätys kun tulen takaisin, onkohan ne vaatteet päällä?" ja yleensä ne sitten on ja lapsi ylpeänä esittelee yllätystään.
Jonain aamuna on kyllä oikein vaikea saada itsestään irti mitään noin nokkelaa kun aikataulut mättää ja tenava huutaa. Ainakin oma pinna venyy :-)
meillä ei kukaan lapsista tykkää syödä aamulla, eikä mieskään. Tai siis viikonloppuna haluavat aamupalan joskus kymmenen maissa (vaikka heräisivät seiskalta), sillon maistuu. Mutta kun arkena pitää lähteä jo seitsemän jälkeen niin heidän ei kertakaikkiaan tee mieli ruokaa noin aikasin. Itse herään kuudelta, enkä mäkään mielellään ennen yhdeksää syö. Pakolla menee, mutta en tykkää.
Tokaluokkalainen esikoinen syö koulussa klo 10 ns aamupalaeväät (asumme ulkomailla), keskari 3,5v syö tarhassa kanssa tarhatätien mukaan pikkasen aamupalaa yhdeksän pintaan ja kuopus syö välipalaa pph:lla.
Joskus haluavat syödä aamulla esim puuroa ja sillon laitan. Mutta annokset on pieniä.
nämä on niitä kohtia, joissa vaan on oltava itse se aikuinen joka määrää. Eihän se kivaa ole, ei, mutta se on aikuisen tehtävä. Päättää että nyt joko syöt tai lähdet ilman ruokaa, tai puet tai lähdet pyjamassa. Kyllä se lapsi oppii nopeasti, ja 3,5 vuotias on jo aivan riittävän iso ymmärtääkseen ja muistaakseen tekonsa seuraukset (kun oli hölmöä mennä tarhaan pyjamassa ja nälkä kurni lounaaseen asti). Meillä on vanhempi poika kerran tehnyt tenät aamupuuronsa kanssa sillä seurauksella, että selitettyäni tarkkaan hänen ymmärtämällään tavalla, kuinka nälkä ehtisi tulla ennen lounasta, puuro meni roskiin ja poika tarhaan syömättä. Vieläpä niin myöhään, ettei ehtinyt sielläkään saada aamupalaa. Sen kerran jälkeen ei ole tarvinnut kuin muistuttaa, että muistatko kuinka nälkä tuli kun et syönyt... ja johan uppoaa puuro.
Millekään lahjomalinjalle en lähtisi - sen enempää tarinankertomiseen aamupalan syönnin ehtona kuin tarroihin ja niillä saataviin leluihin. Koska lasten on vaan opittava miksi syödään, milloin syödään ja mitä tapahtuu, jos ei syö. Ei kaikkea pidä maailmassa tehdä lahjan toivossa.
Monet " kasvatusgurut" ovat tämäntyyppisissä ongelmissa sitä mieltä, että antaa lapsen pitää päänsä - sillä seurauksella, että nälkä kurnii pian suolissa... Päiväkodissa ei ruokaa heru ennen lounasaikaa, eiköhän se routa porsaan kotiin aja jonkin ajan päästä! Toki selität, että sinun tulee nälkä ja huono olo (kiukkuinen eikä jaksa leikkiä jne.), kun et syö aamiaista, mutta olkoon sitten. Ja sitten vain viet päiväkotiin. Toinen hyvin tavallinen kiistakapula on tuo pukeutuminen ja senkin voi hätätilassa ratkaista niin, että viet pyjamassa. Eipä mene montaa kertaa muiden nauraessa ja ihmetellessä... Tämä tietty helpompaa, jos vie autolla, mutta voihan siihen päälle vetäistä haalarinkin!
Noita kutsutaan luonnonmukaisiksi seuraamuksiksi, jotka usein " menevät jakeluun" vasta kantapään kautta - mikä onkin se paras keino!
(Ja jos mietit terveysvalistusta ja aamiaisen tärkeyttä, niin tottahan se tärkeää lapselle on, mutta enpä usko, että se aamiainen pitkään on listalta poissa... ;-) Etenkin, jos lapsesi on hyväruokainen. Maailmassa on monia kulttuureita, joissa aamupalaa ei syödä lainkaan tai hyvin heppoinen sellainen (ranskalaislapset varmaan vielä nykyäänkin vetäisevät hätinä maitokahvin ja suklaacroissantin!) ja hyvin niissäkin pärjätään!)