Lue keskustelun säännöt.
Miksi joitakin ärsyttää pyyntö olla hiljaa lapsen nukuttamisen aikana
28.04.2026 |
Olen äitinä huomannut, että moni ärsyyntyy siitä, jos joudun pyytämään olemaan hiljempaa, että lapsi saa unen päästä kiinni. Nukahdettuaan ei herää välttämättä edes porakoneeseen, mutta tarvitsee 10-15min rauhallisuutta saadakseen unta. Lähes aina saan tästä jonkun saarnan siitä miten lapsen täytyy oppia sietämään hälinää tai sitten pyyntö yksinkertaisesti ignoorataan. Lapsi kyllä nukahtaa mihin tahansa julkiseen kulkuneuvoon tai rattaisiin kauppakeskuksessa, mutta ei pysty nukahtamaan, jos muuten hiljaisessa paikassa joku alkaa yhtäkkiä kailottamaan puhelimeen tai käymään kovaäänistä keskustelua lapsen huoneen takana. Näitä tilanteita sattuu yleensä sukuloimassa ja joskus harvoin meillä kotonakin, jos joku lyhyt vierailu "on pakko" ajoittaa esimerkiksi päiväunien päälle. Mitään täyshiljaisuutta en ole vaatinut, mutta olen pyytänyt puhumaan hiljempaa.
Kommentit (94)
Huhuh, onpas lapsellista porukkaa, jos edes 10 minuuttia ei voida uhrata pikkutaaperon unien hyväksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsesi ei ole maailman napa
Etkä sinä. Kohtuutonta on tuo, ettei edes hetkeksi pysty joustamaan omasta touhustaan, jotta joku lapsi saisi nukahdettua. Kukaan ei ole pyytämässä mitään mahdotonta, vain hetken rauhaa.
Älkää menkö,jos siellä on hankalaa olla.
Mitä kertoo mummosta, jos ei ole valmis olemaam varttia hiljaa, että lapsenlapsensa voisi nukkua päiväunet eikä siksi tapaa lastenlastaan? Kaikki mummolat eivät ole päiväreissun etäisyydellä.
No just,jos on noin hankalaa niin älkää käykö. Tiekin on niin huonossa kunnossa, että autokin teillä hajoo sinne mennessä. Voi sinne mennä vasta kun lapsenlapsi on lähelle 2v ja siihen mennessä olette toteuttaneet sen parempiin uniin. Ei mikään nähdä varmaan kertaakaan tänä vuonna isovanhempia, lomat menee ristiin ja asuvat kaukana.
Jos isovanhemmat ovat niin moukkia, ettei heitä huvita huomioida lapsen ikävaiheita, niin ei tarvitse olla tekemisissä jatkossakaan. Luulisi sellaisten, jotka ovat aikoinaan itsekin lapsia kasvattaneet, jotain ymmärtävän. Mutta jos se oma mukavuus menee kaiken edelle, niin pysyköön poissa.
Vierailija kirjoitti:
Hierarkista ajattelua. Vielä 1970-luvulla ajateltiin, että itkevä vauva pompottaa aikuisia. Neuvottiin laittamaan vaan ovi kiinni, että vauva oppii olemaan. Syliin ottamista piti välttää, ettei vauva opi vaatimaan sylissä pitämistä.
Tämä on ihan sitä samaa settiä. Lisänä sitten se, että jos jollakulla on helppo vauva, joka nukahtaa nopeasti ja nukkuu sikeästi, hän herkästi kokee opettaneensa itse vauvan sellaiseksi, ja näin ollen kärkkäästi neuvoo muita.
Facebookissa yhdessä vanhemmuusryhmässä oikeasti kirjoitettiin, että lapsen päiväuniaikaa voi ihan hyvin siirtää. Monet olivat tätä mieltä. Kuitenkin osa porukasta taas koki, että ei voi siirtää, koska lapsen päivärytmi on sen jälkeen sekaisin.
Todella moni ihminen on ihan oikeasti järkyttävän tyhmä ja elää omassa kuplassaan jossa minä ja minun on vain totta ja se oma kokemus ainoa totuus. Tällaiset sitten vielä lisääntyvät...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsesi ei ole maailman napa
Etkä sinä. Kohtuutonta on tuo, ettei edes hetkeksi pysty joustamaan omasta touhustaan, jotta joku lapsi saisi nukahdettua. Kukaan ei ole pyytämässä mitään mahdotonta, vain hetken rauhaa.
Älkää menkö,jos siellä on hankalaa olla.
Mitä kertoo mummosta, jos ei ole valmis olemaam varttia hiljaa, että lapsenlapsensa voisi nukkua päiväunet eikä siksi tapaa lastenlastaan? Kaikki mummolat eivät ole päiväreissun etäisyydellä.
Varmaan ajattelee lapsen parasta, kyllä jo vastasyntyneen vauvan pitää totuttaa ääniin, myös kotona,vaikka laittamalla radio auki, puhumattakaan kylässä. Miten noiden lumihiutaleiden käy, kun menevät päiväkotiin, hoitoon jne.
Millausta lasta äiti on lapsestaan kasvattamassa?
Parempaa kuin tuollainen täysin moukkamainen isoäiti, joka häiriköi lapsenlapsensa elämää muusta kuin omasta ryppyisestä navastaan välittämättä. Ihme. että tyttärestä on kasvanut niinkin tasapainoinen ihminen jos äitinsä on mummonakin tuollainen törkimys, joka ei ymmärrä tai välitä lapsen tarpeista.
Jos ihmisten ilmoilla liikkuu, normaalit elämisen äänet pitää sietää. Kaikki ei pyöri lasten ehdoilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuollaisen lapsen kanssa pitää olla kotona neljän seinän sisällä, eikä pyytää vieraita kylään.
Miten luulet, kun lapsi joutuu päiväkotiin? Siellä jo ympäristön melu ja äänet kuuluvat.
Päiväkodissahan lapset nukkuvat samaan aikaan ja siellä on unien aikaan rauhallista.
Ei ole. Päiväkodit jo sijaitsevan meluissa paikassa eli liikenteen melu tulee sisällä ja sillä aikaa kun lapset menevät nukkumaan tehdään normaalia työtä, komistellaan, siivotaan, imuroidaan jne.
Tiedätkö yhtään mitään päiväkodista?
Vierailija kirjoitti:
Huhuh, onpas lapsellista porukkaa, jos edes 10 minuuttia ei voida uhrata pikkutaaperon unien hyväksi.
Kyllä, yllättäen tännekin tuli näitä, joiden mielestä lapset ovat jotain turhakkeita, joista ei tarvitse välittää ja joita saa ja pitääkin kohdella ala-arvoisesti, koska se on olevinaan "opettavaista" (lue: turhaa kiusantekoa). Joko nämä höpöttäjät ovat itse surkeiden vanhempien kasvatteja, joiden mielestä vahinko pitää panna kiertämään, vanhempina epäonnistuneita tunareita, joiden ego ei salli myöntää metodeissaan olevan aukkoja tai sitten ihan vain lastenvihaajia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pitääkö lapset olla hiljaa, jos mummo ottaa päiväunet?
Vierailija kirjoitti:
Hierarkista ajattelua. Vielä 1970-luvulla ajateltiin, että itkevä vauva pompottaa aikuisia. Neuvottiin laittamaan vaan ovi kiinni, että vauva oppii olemaan. Syliin ottamista piti välttää, ettei vauva opi vaatimaan sylissä pitämistä.
Tämä on ihan sitä samaa settiä. Lisänä sitten se, että jos jollakulla on helppo vauva, joka nukahtaa nopeasti ja nukkuu sikeästi, hän herkästi kokee opettaneensa itse vauvan sellaiseksi, ja näin ollen kärkkäästi neuvoo muita.
Totta. Vielä 90-luvulla esikoiseni kanssa naapurini (perhepäivähoitajana toimiva nainen) neuvoi minua jättämään vain itkevän vauvan itsekseen itkemään. No, en jättänyt. Meillä lapset nukkuivat 1-2 vuotiaiksi meidän makuuhuoneessa sängyn vieressä. Kaikilla helpompaa ja mukavampaa. 🙂
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos ihmisten ilmoilla liikkuu, normaalit elämisen äänet pitää sietää. Kaikki ei pyöri lasten ehdoilla.
Niinhän AP:n lapsi sietääkin, todennäköisesti olet itse yksilönä huomattavasti vaativampi.
Vierailija kirjoitti:
Tuollaisen lapsen kanssa pitää olla kotona neljän seinän sisällä, eikä pyytää vieraita kylään.
Miten luulet, kun lapsi joutuu päiväkotiin? Siellä jo ympäristön melu ja äänet kuuluvat.
Mutta jos toimii näin, niin muut ilkkuvat sitten, että lapsi on herkkäuninen, KOSKA et ole opettanut häntä parempiuniseksi. Aina äidin vika.
Ja tuo tulevan päiväkodin murehtiminen on tyhmintä ikinä. Voit pitää pikkuvauvaa vaikka rakennustyömaalla eikä se auta yhtään päiväkodissa, koska lapsi on silloin vanhempi ja tilanne on ihan erilainen kuin ennen. Tai voit antaa pienelle täydellisen unirauhan ja hän saattaa silti olla päiväkodissa kuin kotonaan. Et voi tietää. Ylipäätään kannattaa suhtautua suurella varauksella neuvoihin, joissa käsketään tekemään pienen lapsen elämästä kurjaa, koska muuten hän ei ikinä opi jotain sellaista, mikä tulee eteen vasta myöhemmin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Pitääkö lapset olla hiljaa, jos mummo ottaa päiväunet?
Tietysti opetan lapseni huomioimaan muut ihmiset. Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan perus itsekkyyttä ja oman navan tuijottamista. Kukaan ei saisi olla vaatimassa/pyytämässä yhtään mitään edes silloin kun se olisi kohtuullista. Pitää saada pitää ääntä tai muuten häiritä, koska sekunninkin huomioiminen jotain mutta kuin itseä, on luotaantyöntävää.
Ihan perusitsekkyyttä on mennä toisten kotiin neuvomaan miten siellä ollaan.
Paljon itsekkäämpää on olla huomioimatta vieraiden tarpeita. Muussa tapauksessa ei pidä ihmetellä, ettei vieraita enää tule.
Vai niin. Kommentoin nyt täältä sivusta tähän: meillä oli aikanaan tuttavaperhe, heillä yksi lapsi. Meillä kylässä ollessa se äiti-ihminen luetteli milloin koko väki ulkoilee, syö ruuan, välipalan, iltapalan jne. Kaiken kruunasi noin tunnin kestänyt nukutusshow, missä talonväki sai olla hiljaa ja odottaa. Sain kiellon olla kolistelematta keittiössä. En saanut laskea vettä hanasta, kulkea ovissa OMASSA kodissani. Pertti-Inkeriä nukutettiin. Tartteeko kysyä miksi välit on viilentyneet?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos ihmisten ilmoilla liikkuu, normaalit elämisen äänet pitää sietää. Kaikki ei pyöri lasten ehdoilla.
On ihan kohtuullista pyytää lähellä olevia madaltamaan melutasoa hetkeksi. Vai ovatko käytöstavat kenties jokin synti?
Maailma ei pyöri eikä pysähdy AP:n pershedelmän ympärillä vaikka äidistä itsestään ehkä siltä tuntuukin.
Tuo hiljaa olemisen vaatimus on kyllä kohtuullisen tympeää ja itsekästä. Lapsi kyllä saa meluta ja häiritä häistä hautajaisiin, mutta sitten kun se pyhä pershedelmä nukkuu, niin vaaditaan täydellistä hiljaisuutta ja hissuttelua. Yleensä näiden hiljaisuutta vaativien lapset ovat vielä erityisen hankalakäytöksisiä. Se, että hiljaisuusvaatimuksiin ei lähdetä mukaan kertoo palautteen lapsesi ja omasta käytöksestäsi. Oletko muutenkin koko ajan vaatimassa lapsesi ensisijaista huomioimista, esim. ruokailussa tai aikuisten keskustelun aikana? Jos olet, niin se lapsesi nukkumishetki saattaa olla ainoa hetki, jolloin muu porukka saa keskeytyksettä keskustella ilman jotain lapseesi liittyvää sirkusteatteria.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan perus itsekkyyttä ja oman navan tuijottamista. Kukaan ei saisi olla vaatimassa/pyytämässä yhtään mitään edes silloin kun se olisi kohtuullista. Pitää saada pitää ääntä tai muuten häiritä, koska sekunninkin huomioiminen jotain mutta kuin itseä, on luotaantyöntävää.
Ihan perusitsekkyyttä on mennä toisten kotiin neuvomaan miten siellä ollaan.
Jos lapsen omassa kodissa pyydän vierasta olemaan hetken hiljempaa, miten se on itsekästä? Joskus on pakko sopia tapaamisia myös keskelle päivää ja moni oikein korostaa etteivät päiväunet haittaa. Ap
Miten niin on pakko kutsua vieraita silloin, kun lapsi nukkuu?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hierarkista ajattelua. Vielä 1970-luvulla ajateltiin, että itkevä vauva pompottaa aikuisia. Neuvottiin laittamaan vaan ovi kiinni, että vauva oppii olemaan. Syliin ottamista piti välttää, ettei vauva opi vaatimaan sylissä pitämistä.
Tämä on ihan sitä samaa settiä. Lisänä sitten se, että jos jollakulla on helppo vauva, joka nukahtaa nopeasti ja nukkuu sikeästi, hän herkästi kokee opettaneensa itse vauvan sellaiseksi, ja näin ollen kärkkäästi neuvoo muita.Facebookissa yhdessä vanhemmuusryhmässä oikeasti kirjoitettiin, että lapsen päiväuniaikaa voi ihan hyvin siirtää. Monet olivat tätä mieltä. Kuitenkin osa porukasta taas koki, että ei voi siirtää, koska lapsen päivärytmi on sen jälkeen sekaisin.
Todella moni ihminen on ihan oikeasti järkyttävän tyhmä ja elää omassa kuplassaan jossa minä ja minun on vain totta ja se oma kokemus ainoa totuus. Tällaiset sitten vielä lisääntyvät...
Lapset ovat myös erilaisia. Oma esikoinen on ollut joustava unien suhteen aina. Nukkui hyvin vaikka uniaika olisi vähän venynyt, eikä mikään oikeastaan vaikuttanut yöuniin. Todella helppo vauva nukkumisen suhteen. Tosin päiväunet lopetti jo 2-vuotiaana, kun ei malttanut nukahtaa niille.
Toinen on lapsi taas oli kyllä muuten hyvä nukkuja mutta hänelle rytmi oli paljon tärkeämpää. Hän ilmoitti selkeästi milloin piti päästä unille ja siitä ei joustettu ilman kiukkua. On nyt 2-vuotiaana joustavampi mutta edelleen ilmoittaa lähtevänsä nukkumaan samaan aikaan ja nukahtaa nopeasti.
Kaverin lapsi taas oli vauvana surkea nukkuja ja kaikki oli minuuttipeliä tai homma meni pariksi päiväksi sekaisin.
Vierailija kirjoitti:
Pitääkö lapset olla hiljaa, jos mummo ottaa päiväunet?
Mummo jaksaa kyllä, vaikka yhden kerran jäisi päiväunet väliin. Aikuisen ihmisen kuuluukin kestää enemmän kuin pienen lapsen.
Päiväkoti-iässä oleva on jo vanhempi kuin vauva. Luuletko ettei se lapsi vuosien aikana kehity yhtään?