Uusi ilmiö, nimien jättäminen taivuttamatta: Martti, Marttin
Törmäsin sellaiseen, että jotkut jättävät nimet taivuttamatta ja kuvittelevat että se on oikea tapa ja huomauttivat siitä, että joku kirjoitti nimen oikein. Otto, Otton, Martti, Marttin, Santtu, Santtun.
Onko tämä seurausta Orpoista jotka haluavat, ettei heidän nimeään taivuteta, jolloin jotkut kuvittelevat sen olevan yleissääntö, vaikka suomeksi nimet taipuvat kuten mitkä tahansa muut sanat?
Kommentit (61)
Turun murrealueella tuota käytetään, siksi Orpo varmaan tottunut että taivutetaan Orpo - Orpon.
Sukunimiä ei täällä usein taivuteta, esim. Lehtin Ville, Lahtin Maarit, jne.
Tämä on todella ärsyttävää. Ja sitten ihmiset vielä suuttuvat, jos joku sanoo "Onko tuo Riitan auto?" tai "Soiko Miikan puhelin?" että "Mä oon Riitta enkä mikään Riita" / "Mä oon Miikka enkä mikään Miika"
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuo on vähän murrekohtaista myös. Tässä varsinais-suomalaisessa peräkylässä missä itse asun (Koski Tl) on täysin luontevaa lähteä mamman ja pappan tykö tai sanoa, että se on Teppon auto.
Oikeasti ?
Koskitlissä kaikki on mahdollista. Vai onko se Koskiteeällässä?
Vierailija kirjoitti:
Tämä on todella ärsyttävää. Ja sitten ihmiset vielä suuttuvat, jos joku sanoo "Onko tuo Riitan auto?" tai "Soiko Miikan puhelin?" että "Mä oon Riitta enkä mikään Riita" / "Mä oon Miikka enkä mikään Miika"
Jotkut nimet eivät tosiaan taivutettuna paljasta alkuperäistä sanaa. Ei voi tietää, onko Miikan auton omistaja Miikka vai Miika. Aika vähän kuitenkin on.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä on todella ärsyttävää. Ja sitten ihmiset vielä suuttuvat, jos joku sanoo "Onko tuo Riitan auto?" tai "Soiko Miikan puhelin?" että "Mä oon Riitta enkä mikään Riita" / "Mä oon Miikka enkä mikään Miika"
Jotkut nimet eivät tosiaan taivutettuna paljasta alkuperäistä sanaa. Ei voi tietää, onko Miikan auton omistaja Miikka vai Miika. Aika vähän kuitenkin on.
Omistaako Tomin auton Tomi vai Tom?
Vierailija kirjoitti:
Ulla Ullan ei Ulan
Kalle Kallen ei Kalen
Niin, mitä sitten?
Riitta Riitan, Otto Oton
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei se uusi ilmiö ole. Aina on ollut ihmisiä jotka sanovat Riittan, Seppon, Kerttun.
Aina ? En ole kuullut koskaan.
M59
Minä olen. Mielestäni tämä on murrejuttu, isäni, joka oli Keski-Pohjanmaalta eräästä pienestä kunnasta lähtöisin, puhui aina tuolla tavalla. Itsellenikin se tarttui ja on tosi vaikeaa muistaa etenkin joidenkin nimien kohdalla. Suusta tulee automaattisesti Reettan vaikka miten tietäisi, mikä on oikea muoto.
N59
Vierailija kirjoitti:
Ulla Ullan ei Ulan
Kalle Kallen ei Kalen
Idiootti!
Z-sukupolven juttuja, ylpeästi työtön, nenärengas, vegaani jne.
Vierailija kirjoitti:
Minulla on 50-v kollega, joka on alkanut puhua noin.
Alkava alzheimer.
Vierailija kirjoitti:
Ei se uusi ilmiö ole. Aina on ollut ihmisiä jotka sanovat Riittan, Seppon, Kerttun.
Olen tavannut 1970-luvulla ihmisen, joka vaati nimensä taivuttamista tuplatee-muodossa, kun nimi oli Maritta / Anitta. Että ei vaan kukaan luule nimen olevan Marita/Anita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuo on vähän murrekohtaista myös. Tässä varsinais-suomalaisessa peräkylässä missä itse asun (Koski Tl) on täysin luontevaa lähteä mamman ja pappan tykö tai sanoa, että se on Teppon auto.
Oikeasti ?
Kyllä, myös Salossa 1990-luvulla: Titta-nimen genetiivi on Tittan.
kaikki osaa enklantia eli everiboddy can inglish
Vierailija kirjoitti:
Ulla Ullan ei Ulan
Kalle Kallen ei Kalen
Huomaatko, että nuo molemmat ovat peräisin ruotsinkielestä?
Lapsena minusta oli todella kummallista, kun opettaja puhui Veljestä, me muut Velistä.
Yleensä nimien taivutuksesta tuli mieleen ravit, joissa oli hevonen nimeltä Kilpa ja ohjastaja Korpi. Toimittaja taivutti nimet Kilpan ja Korven. Missä logiikka? 1990-luvulla tämä.
Vanhemmat työkaverit teki tuota jo 90-luvulla 😃
Koulussa ei enää taideta opettaa taivutuksia eikä sijamuotoja. Niin paljon on ihan omituisia kirjoitus- ja ääntämistapoja nuorilla.
Osaksi se on varmaan ihan tarkoituksellista. Halutaan puhua "nuorisokieltä.". Tuo ketä -sana kuka -sanan tilalle on tullut tahallisesti. Se ei enää ole sitä, että asutaan jollain tietyllä murre alueella, jossa on aina sanottu näin. Ei, vaan oma nuorin lapsenlapseni jo käyttää sitä muotoa vaikka asuu täällä missä minäkin olen koko ikäni asunut eikä tuota ole täällä koskaan käytetty, niin, että se tulisi luonnostaan opituksi.
Kielenhuollosta ei välitä kai kukaan, vaikka virallinen suomi on edelleen sääntöjen mukainen. Sitten voi tulla tilanne, että ei enää ymmärretäkään jotain lakitekstiä tai virallista päätöstä, samaan tapaan kuin joskus 1800-luvulla kansa ei tiennyt, mitä heitä koskevissa asiakirjoissa sanottiin, kun ne oli ruotsiksi.
Onhan meillä aina käytetty kahta kieltä, eli kirjakieltä ja puhekieltä, mutta nyt ne alkaa loitota toisistaan entistä enemmän.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei se uusi ilmiö ole. Aina on ollut ihmisiä jotka sanovat Riittan, Seppon, Kerttun.
Olen tavannut 1970-luvulla ihmisen, joka vaati nimensä taivuttamista tuplatee-muodossa, kun nimi oli Maritta / Anitta. Että ei vaan kukaan luule nimen olevan Marita/Anita.
Eikö se noin oikein mennytkin? Kyseessä on kaksi eri nimeä. Vanhemmat voisivat muuten ajatella nimien taivuttamistakin lapsia nimetessään., ettei aina ole ongelmia.
Eri nimiä ovat myös Pia - Piia, Mia - Miia jne. Miksi ne lausutaan samoin? Jasmin taipuu Jasminin, ei Jasminen. Jasmine on eri nimi.
Ulkomaiset nimet pitää taivuttaa alkuperäisessä muodossa, esim. Brigitte - Brigitten, Zappa - Zappan.
Pappa taipuu, esim.: Papalla on auto. Väärin: Mennään pappan autolla. Että sattuu korvaan. Joo, tuo muoto on oikein silloin, jos kuunneltiin Frank Pappan ohjelmaa. Tuohan oli aikoinaan Holle Holopaisen hulvaton alter ego.
Pitäisi sanoa: "Käväsin muuten äskön sontimassa.!"