Onko elämä enää elämisen arvoista sen jälkeen kun lapset muuttaa pois kotoa

Oumaigaash, elämähän lähtee ihan uudelle levelille, kun lapset muuttaa pois! Olen itse neljän lapsen äiti ja viime kesänä nuorin lapsista lähti opiskelemaan ja vaikka se oli tietenkin vähän haikeaakin, niin ennenkaikkea ihanaa! Ei tarvitse laittaa ruokaa, jos ei halua. Siivota voi, jos huvittaa, kaupasta saa ostaa sitä, mitä itse haluaa. Ketään ei tarvitse odotella aamutunneille asti kotiin tulevaksi, eikä lähteä kuskaamaan kesken omien hommien mihinkään. Parasta. 

Katolinen on sitä mieltä, että elämä alkaa silloin kun munasolu hedelmöittyy. Luterilainen on sitä mieltä, että elämä syntyy silloin kun lapsi syntyy. Juutalainen on sitä mieltä, että elämä alkaa siitä, kun lapset muuttavat kotoa.

Eli elämä jolloin lapset ovat omillaan, se vasta on elämisen arvoista. Voit tuntea, ettet ole elänyt turhaan ja kaikki on vielä edessä!

Vierailija kirjoitti:

Tämähän on parasta aikaa. Kiireiset vuodet lasten kanssa on takanapäin.  Nyt on aikaa itselle, puolisolle ja työlle.

V*tut työstä, siellä teen sen minkä jaksan. Mutta minä ja puoliso! Pelkkää omaa aikaa. Enemmän rahaa. Murto-osa metatyöstä. Aika kivaa! 

Vierailija kirjoitti:

Päinvastoin. Paras aika alkaa.

Olisit voinut aloittaa tämän parhaan ajan jo ilman lapsia?

Vierailija kirjoitti:

Sehän oli parasta, mitä voi tapahtua. Vihdoin viimein!

Minkä ihmeen takia halusitte lapsia? 

Vierailija kirjoitti:

Oumaigaash, elämähän lähtee ihan uudelle levelille, kun lapset muuttaa pois! Olen itse neljän lapsen äiti ja viime kesänä nuorin lapsista lähti opiskelemaan ja vaikka se oli tietenkin vähän haikeaakin, niin ennenkaikkea ihanaa! Ei tarvitse laittaa ruokaa, jos ei halua. Siivota voi, jos huvittaa, kaupasta saa ostaa sitä, mitä itse haluaa. Ketään ei tarvitse odotella aamutunneille asti kotiin tulevaksi, eikä lähteä kuskaamaan kesken omien hommien mihinkään. Parasta. 

Minkä ihmeen takia niitä lapsia piti vääntää, jos oli noin vaikeaa. Jokainen tietää, että lapset tuo vaivaa.

Vierailija kirjoitti:

Rakastan lapsiani ja on ihanaa nähdä heitä, kun kyläilevät. Rakastan myös sitä, että elän ensimmäistä kertaa vuosikymmeniin yksin, rauhassa omassa kodissani. Lasten kuuluukin muuttaa pois kotoa ja aloittaa oma elämä. 

Minkä takia halusit lapsia?

Vierailija kirjoitti:

Joo toki se saa surettaa, että lapset muuttaa pois, mutta ei tuo ole normaalia, että ajattelee elämä ei ole elämisen arvoista enää sen jälkeen. 

Ei sekään ole normaalia, että nyt se elämä alkaa, kun lapset muuttaa pois.

Olisinko onnistunut jossakin, kun lapseni lentää siivilleen👦🥰Näin minä ajattelen.

Minkä helvetin takia olette tehneet lapsia, jos heidän poismuutto on elämän alku? Oisko ollut helpompaa jättää lapset tekemättä? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joo toki se saa surettaa, että lapset muuttaa pois, mutta ei tuo ole normaalia, että ajattelee elämä ei ole elämisen arvoista enää sen jälkeen. 

Ei sekään ole normaalia, että nyt se elämä alkaa, kun lapset muuttaa pois.

Uusi elämä, saat mennä ja tulla niin kuin haluat. Lapset on ihan kivoja mutta kyllä jossain vaiheessa alkaa odottamaan että lähtisivät omilleen. Aika aikansa kutakin 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oumaigaash, elämähän lähtee ihan uudelle levelille, kun lapset muuttaa pois! Olen itse neljän lapsen äiti ja viime kesänä nuorin lapsista lähti opiskelemaan ja vaikka se oli tietenkin vähän haikeaakin, niin ennenkaikkea ihanaa! Ei tarvitse laittaa ruokaa, jos ei halua. Siivota voi, jos huvittaa, kaupasta saa ostaa sitä, mitä itse haluaa. Ketään ei tarvitse odotella aamutunneille asti kotiin tulevaksi, eikä lähteä kuskaamaan kesken omien hommien mihinkään. Parasta. 

Minkä ihmeen takia niitä lapsia piti vääntää, jos oli noin vaikeaa. Jokainen tietää, että lapset tuo vaivaa.

Kerrotko vielä, missä kohtaa kirjoitustani sanoin, että se oli vaikeaa? Jos (osaat) lukea, huomaat, että sanoin elämän lähtevän ihan eri levelille, kun lapset muuttavat pois. Tarkoittaa suomeksi, että aika aikaa kutakin. Jos ymmärrät vanhan suomalaisen sanonnan.

Ap, minkä ikäisiä lapsesi ovat? 

Itse ajattelin noin kun lapsi oli pieni, mutta kun se hetki tuli, että lapsi lähti maailmalle, olin myös niin innoissani ja onnellinen lapsen uusista mahdollisuuksista saavuttaa omia unelmia. Vanhemman tehtävä, on myös tarvittaessa kannustaa ja rohkaista lasta tavoittelemaan omia unelmia, vaikka se vaatisi kotoa pois lähtöä, mutta niin sen kuuluu mennä. Minusta olisi itsekästä vaatia lasta jäämään vanhemman seuraksi. Muistan, kun lapsi muutti ensimmäiseen omaan kotiin, lähti koulun perässä 700 km päähän. Olin niin onnellinen ja innoissani saamastaan koulupaikasta. Me vanhemmat autettiin muutossa. Yhdessä sisustettiin kiva asunto. Mutta se hetki, kun jätettiin opiskelija uudelle paikkakunnalle, mistä ei tuntenut vielä ketään, niin kyllä minulle itku tuli kotimatkalla autossa. Meillä välimatkaa oli niin paljon, ettei sinne hetkessä olisi päässyt apuun. Piti vain luottaa, että pärjää. Sen olen oppinut, vaikka lapset lähtee maailmalle, ei ne katoa lopullisesti. Tulee ja taas menee. Soitellaan ja viestitellään vaikka meillä on maantieteellistä välimatkaa en koe olevani tarpeeton Äiti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sehän oli parasta, mitä voi tapahtua. Vihdoin viimein!

Minkä ihmeen takia halusitte lapsia? 

Mikä sun on, oletko jotenkin traumatisoitunut? Haluaisitko sinä asua yhä nelikymppisenä kotona äidin tissiliivit päässä hyysättävänä? 

Pari vuotta kuluu, niin lapsesi tulevat lastenlastesi kanssa kylään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sehän oli parasta, mitä voi tapahtua. Vihdoin viimein!

Minkä ihmeen takia halusitte lapsia? 

Mikä sun on, oletko jotenkin traumatisoitunut? Haluaisitko sinä asua yhä nelikymppisenä kotona äidin tissiliivit päässä hyysättävänä? 

No yritän ymmärtää miksi lasten muutto kotoa pois on vihdoinkin! Ihan normaalia, että lapset muuttavat kotoa, mutta miksi ylitsevuotava ilonaihe? Aivan kuin olisi kärsitty niiden lasten kanssa ja vihdoin pääsee eroon? Miksi näin?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sehän oli parasta, mitä voi tapahtua. Vihdoin viimein!

Minkä ihmeen takia halusitte lapsia? 

Mikä sun on, oletko jotenkin traumatisoitunut? Haluaisitko sinä asua yhä nelikymppisenä kotona äidin tissiliivit päässä hyysättävänä? 

No yritän ymmärtää miksi lasten muutto kotoa pois on vihdoinkin! Ihan normaalia, että lapset muuttavat kotoa, mutta miksi ylitsevuotava ilonaihe? Aivan kuin olisi kärsitty niiden lasten kanssa ja vihdoin pääsee eroon? Miksi näin?

Ehkä on kärsitty eikä olisi lapsia pitänyt tehdä laisinkaan. Kaikista ei ole vanhemmiksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämähän on parasta aikaa. Kiireiset vuodet lasten kanssa on takanapäin.  Nyt on aikaa itselle, puolisolle ja työlle.

V*tut työstä, siellä teen sen minkä jaksan. Mutta minä ja puoliso! Pelkkää omaa aikaa. Enemmän rahaa. Murto-osa metatyöstä. Aika kivaa! 

V*tut metatyöstä.