Onko elämä enää elämisen arvoista sen jälkeen kun lapset muuttaa pois kotoa

Lapset hankitaan tarpeeseen. Sitä tarvetta tyydyttämään tarvitaan ulkopuolista apua esim. lapsista. Olen ollut onnettomin lapsettomana. Lapseni ovat nyt 16v, 12v, 10v, 9v, 7v, 5v, 3v ja 6kk.

N30

Vierailija kirjoitti:

Lapset hankitaan tarpeeseen. Sitä tarvetta tyydyttämään tarvitaan ulkopuolista apua esim. lapsista. Olen ollut onnettomin lapsettomana. Lapseni ovat nyt 16v, 12v, 10v, 9v, 7v, 5v, 3v ja 6kk.

N30

Minkä tarpeeseen? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapset hankitaan tarpeeseen. Sitä tarvetta tyydyttämään tarvitaan ulkopuolista apua esim. lapsista. Olen ollut onnettomin lapsettomana. Lapseni ovat nyt 16v, 12v, 10v, 9v, 7v, 5v, 3v ja 6kk.

N30

Minkä tarpeeseen? 

Kotileikintarpeeseen, hoivatarpeeseen, merkityksellisyyden tunteen kannattelemiseen ja eksistentiaalisen kriisin lääkkeeksi nyt ainakin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapset hankitaan tarpeeseen. Sitä tarvetta tyydyttämään tarvitaan ulkopuolista apua esim. lapsista. Olen ollut onnettomin lapsettomana. Lapseni ovat nyt 16v, 12v, 10v, 9v, 7v, 5v, 3v ja 6kk.

N30

Minkä tarpeeseen? 

Kotileikintarpeeseen, hoivatarpeeseen, merkityksellisyyden tunteen kannattelemiseen ja eksistentiaalisen kriisin lääkkeeksi nyt ainakin.

Kun tarpeeksi kannatuttaa itseään lastensa avulla ja käyttää lapsia oman mielenterveyden tasapainottamisen pikkuapureina sysäten lasten vastuulle sun sosiaalisten oikkujen väistelyn, ne lapset väsyy ja huomaat että olet yksin vanhuksena.

Lasten ei pitäisi olla vastuussa vanhempiensa tunteiden kannattelusta, yksinäisyydestä eikä yhtään mistään.

Kuten vanhainkotien hoitajat aina sanoo: yksinäisimpiä on ne vanhukset, jotka joka päivä odottaa aikuisia lapsiaan kylään. Ja perhe käy kerran vuodessa jouluna ohikulkumatkalla 45minuuttia.

Vierailija kirjoitti:

Mä varmaan olen myös tullut vanhaksi kun kohokohta on se kun aikuiset lapset tulevat käymään. Mutta toki kotona on eläimiä pitämässä seuraa.

Minullekin lasten vierailut on kohokohtia elämässä. Nuorin muutti pois reilut puoli vuotta sitten ja minulle tämä on ollut hyvää aikaa. Olin ollut 15v yksinhuoltaja, ja tuntuu edelleen hyvältä, että saan olla yksin. Kukaan ei pyydä mitään, paitsi koira pyytää ulos ;). Aloitin pari harrastusta uudestaan yms.

Ikävä on toki välillä iso, katselen silloin lasten lapsuuskuvia. Äitiys on ollut elämäni paras juttu ja se jatkuu yhä. Nuorin tarvitsee yhä apua joissain asioissa ja nyt olen sellaisen taustalla tsemppaava ja kannustava äiti. Olen ylpeä, että kasvatin niin hienot ihmiset. He pärjäävät hyvin.

Ei se ole enää muutenkaan, syitä useampia, kaikki mättää, raahustan arkea eteenpäin psyykkisesti aivan kuolleena voimavarat miinuksella.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Elämä alkaa siitä kun mökki on myyty ja lapset muuttaneet pois kotoa

Meillä taas mökki on se paikka, missä eniten vietämme aikaa aikuisten lastemme kanssa.

Napanuora edelleen katkaisematta

Onhan se. Nyt rahaa on paljon enemmän käytettäväksi ja voi tehdä asioita eri tavalla. Tuntuu, että on alkanut eri elämä. Matkustelen paljon ja syön ulkona useammin kuin ennen. Lasten kanssa olen paljon yhteyksissä ja nähdään säännöllisesti. 

Jotkut läheisriippuvaiset tekevät lapset puolison korvikkeeksi kun eivät pysty aikuisen kumppanin kanssa elämään ollenkaan. Lapsia on helpompi ohjailla omaan tahtoonsa. 

Vierailija kirjoitti:

Jotkut läheisriippuvaiset tekevät lapset puolison korvikkeeksi kun eivät pysty aikuisen kumppanin kanssa elämään ollenkaan. Lapsia on helpompi ohjailla omaan tahtoonsa. 

Ei minkään puolison korvikkeeksi, vaan elämän tarkoitukseksi - ja tämä jos mikä on sairasta. Lisääntymiseen pitäisi olla soveltuvuustestit; osaako päästää irti ja antaa yksilön elää omaa elämäänsä aikuistuessaan. Olen seurannut vierestä montaa elämäänsä pettynyttä ihmistä, jotka ylläpitävät jumalatonta omakotitaloa ja lapsen/nuoren tasoisesti sisustettuja makuuhuoneita laavalamppuineen keski-ikäistyvälle jälkikasvulleen. Kipeää touhua.

Ihan parasta, kun lapset muuttivat pois kotoa! Saa elää ihan vain itselleen ja ennenkaikkea kotona on rauhallista ja hiljaista. Työ ja harrastukset täyttävät elämän kuten ennenkin.

Ihanaa on myös, kun lapset tulevat käymään, mutta kyllä itse koen vanhempana suurinta ylpeyttä siitä, että lapset ovat löytäneet oman paikkansa elämässään, opiskelleet ja menneet eteenpäin, itsenäistyneet. Niin sen kuuluu mennäkin.

Silloinhan se elämä vasta alkaakin!

Hyvä aika elämässä, ei käy kateeksi pienten lasten perheet.

Rakastan lapsiani ja on ihanaa nähdä heitä, kun kyläilevät. Rakastan myös sitä, että elän ensimmäistä kertaa vuosikymmeniin yksin, rauhassa omassa kodissani. Lasten kuuluukin muuttaa pois kotoa ja aloittaa oma elämä. 

Vierailija kirjoitti:

Tämähän on parasta aikaa. Kiireiset vuodet lasten kanssa on takanapäin.  Nyt on aikaa itselle, puolisolle ja työlle.

Miksi teitte lapsia? Ilman lapsia heti aikaa itselle ja puolisolle.

Vierailija kirjoitti:

Elämä alkaa siitä kun mökki on myyty ja lapset muuttaneet pois kotoa

Miksi ette heti aloittaneet elämää tekemättä niitä lapsia?

Vierailija kirjoitti:

Päinvastoin. Paras aika alkaa.

Miksi sitten lapsia, jos parasta aikaa on ilman lapsia? Mikä järki tehdä lapsia sitten?

Vierailija kirjoitti:

Tämähän on parasta aikaa. Kiireiset vuodet lasten kanssa on takanapäin.  Nyt on aikaa itselle, puolisolle ja työlle.

Miksi halusitte kiireiset vuodet lasten kanssa? Olisitte voineet jättää vuodet väliin tekemättä lapsia?

Vierailija kirjoitti:

Silloinhan se elämä vasta alkaakin!

Mitä olemassaolosi sitten on ollut sitä ennen, jos se ei ole elämää? Ja miksi ylipäätään hankit lapsia kun kerran halusit päästä heistä eroon,  jotta elämäsi alkaisi?

Vierailija kirjoitti:

Sitten se elämä vasta alkaa.

Mikä järki oli sitten tehdä lapsia? Miksi et aloittanut jo elämää ilman lapsia?