Lue keskustelun säännöt.
Te, joita on melkein aina kohdeltu huonosti/kiusattu koulussa/työpaikalla/perheessä mietittekö koskaan miksi juuri teitä?
26.04.2026 |
Itse näin keski-ikäisenä kaikki muistot työpaikkakiusaamisesta, huonosta kohtelusta, eriarvoisuudesta lapsuudenperheessä, ilkeistä ja satuttavista sanoista jne ovat tulleet kaikki mieleen taas. Olen muuttunut katkeraksi ja jopa kostonhimoiseksi. Muita, joilla sama ongelma?
Kommentit (45)
Vierailija kirjoitti:
Täällä yksi.
Olen saanut ihan järkyttävää kohtelua mm. Kelan ja TE-palvelujen taholta.
Opettajatkin ovat kohdelleet hyvin epäoikeudenmukaisesti myös, suosineet muita, vaikka olen ollut selvästi parempi. Asuntohakemukset ovat "hävinneet" yms.
Minulle jätettiin töissäkin aina ikävimmät hommat ja kaikki raskaimmat työt.
Muistan yhden kurssin, jolla opeteltiin tekemään ruokaa, ja siellä oli yksi opettaja, joka halveksi minua. Kerran ilmoitti, että seuraavalla käynnillä fileoidaan kalaa ja että minä saisin tehdä sen.
No sehän on vaikeaa, joten tottahan toki sen minulle varasi. Ei vaan tiennyt sitä, että olen siinä aika hyvä.
Totesin hänelle toivovani, että tarjolla on terävä veitsi, johon tuo naurahti ivallisesti ja sanoi, että tietenkin on.
No, kuinkas kävikään, veitsi ei leikannut, eikä teroittajaa ollut :D
Samainen nainen tuijotti vihaisena jos vaikka aivastin, mutta kun hänen suosikkinsa kerran valitti kuinka räkä valuu ja takapuolta kutiaa (siis ihan oikeasti) niin naurahti hyväntahtoisesti :o En vaan voi tajuta, en vaan voi :o
I so feel you! Ihan samanlaisia kokemuksia joka paikasta. Vaikka näen ihmisen ensimmäisen kerran elämässäni, se viha ja inho näkyy toisesta heti. Minkä minä sille voin että olen rumaksi syntynyt, kurmuutettu syntymästä saakka joten epävarmuus ja epäily on päällä koko ajan. Mutta itseään pitää osata puolustaa, sanoa välillä todella rumasti ja osata nauraa pilkallisesti. Olen oikein joutunut opettelemaan pilkkaa ja vttuilua. Nyt saa jo parempaa kohtelua kun muutaman kerran ärähtää. Itsevarmuutta lisää niin saa arvostusta eri tavalla.
Oma perhekin pilkkasi ja huijasi vuosikymmeniä mutta kun päätin sanoa suoraan niin jopa väheni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En. Aikuisena olen miettinyt valmiiksi, miten kenellekin voi kostaa JOS hän hyökkää jotenkin minua vastaan. En anna enää kenenkään kiusata minua.
Millä tavalla? Mietitkö valmiiksi, mitä sanot kiusaajalle?
En, mietin mitä hän on sanonut tai tehnyt. Siitä sitten tieto esihenkilölle. Tulee potkut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä yksi.
Olen saanut ihan järkyttävää kohtelua mm. Kelan ja TE-palvelujen taholta.
Opettajatkin ovat kohdelleet hyvin epäoikeudenmukaisesti myös, suosineet muita, vaikka olen ollut selvästi parempi. Asuntohakemukset ovat "hävinneet" yms.
Minulle jätettiin töissäkin aina ikävimmät hommat ja kaikki raskaimmat työt.
Muistan yhden kurssin, jolla opeteltiin tekemään ruokaa, ja siellä oli yksi opettaja, joka halveksi minua. Kerran ilmoitti, että seuraavalla käynnillä fileoidaan kalaa ja että minä saisin tehdä sen.
No sehän on vaikeaa, joten tottahan toki sen minulle varasi. Ei vaan tiennyt sitä, että olen siinä aika hyvä.
Totesin hänelle toivovani, että tarjolla on terävä veitsi, johon tuo naurahti ivallisesti ja sanoi, että tietenkin on.
No, kuinkas kävikään, veitsi ei leikannut, eikä teroittajaa ollut :D
Samainen nainen tuijotti vihaisena jos vaikka aivastin, mutta kun hänen suosikkinsa kerran valitti kuinka räkä valuu ja takapuolta kutiaa (siis ihan oikeasti) niin naurahti hyväntahtoisesti :o En vaan voi tajuta, en vaan voi :o
I so feel you! Ihan samanlaisia kokemuksia joka paikasta. Vaikka näen ihmisen ensimmäisen kerran elämässäni, se viha ja inho näkyy toisesta heti. Minkä minä sille voin että olen rumaksi syntynyt, kurmuutettu syntymästä saakka joten epävarmuus ja epäily on päällä koko ajan. Mutta itseään pitää osata puolustaa, sanoa välillä todella rumasti ja osata nauraa pilkallisesti. Olen oikein joutunut opettelemaan pilkkaa ja vttuilua. Nyt saa jo parempaa kohtelua kun muutaman kerran ärähtää. Itsevarmuutta lisää niin saa arvostusta eri tavalla.
Oma perhekin pilkkasi ja huijasi vuosikymmeniä mutta kun päätin sanoa suoraan niin jopa väheni.
Iso kiitos! Ikävää lukea, vaikka vertaistuki lämmittääkin :)
Mä olen omalla laillani hieman tavallisesta poikkeava, en mene laumassa, käytä muiden vakiosanontoja ja peesaile, vaan jopa murteeni on erilainen, kun en ole täkäläisiä. Ja siitä kuittaillaan. Kun joku vierasmaalainen sitten ei osaa lukea tai kirjoittaa, vaikka olisi asunut Suomessa 20 vuotta, on se vaan niin söpöä ja naamalla on sellainen hölmö ilme, kun pää kallellaan ihastellaan, vaikka tyyppi ei edes haluaisi sopeutua. Työelämässä havaittua.
Täällä moni sanoo, että kiusattu on jotenkin "ansainnut" kohtelunsa, koska/jos on vetäytyvä, kiltti ja tekee kaiken mitä käsketään. Jotenkin ymmärtäisin tämän, mutta kun nyt on kyse siitä, että jo ensi tapaamisella, kätellessä, se toinen suoraan sanottuna päättää, että yes, tässä se nyt on, tuo saa kaiken paskan niskaansa. Ne silmät, se pistävä katse, hyytävää.
Sen tunnistaa heti. Ja se nälviminen alkaa heti. Se voi olla jo siitä kädenpuristuksesta jotain, kuten "Oi kun sä olet pelokkaan näköinen, purista kunnolla vaan" ja siinä jo antaa ymmärtää, että aion tehdä sun elämästä helvettiä, ja voi kuinka mä nautin!!
Kun sitten mittasi tulee täyteen, yritettyäsi pitkään saada asiat luistamaan, ja sanot suorat sanat, niin olet vastaanhangoitteleva ja jopa aggressiivisen pelottava, suorastaan uhkaava ihminen, jolla ei ole kaikki ihan kunnossa. Ja tämän jälkeen alkaakin se varsinainen kiusa, eli valheiden ja panettelun riemullinen karuselli. Yleensä kyllä joukosta on aina löytynyt mulle juuri se yksi ja ainoa lohduttaja ja ymmärtäjä, johon on voinut tukeutua.
Ja minä todellakin olen henkilö, joka tulee aivan varmasti muiden kanssa toimeen, antaa tilaa, kysyy neuvoa tarvittaessa ja ottaa ohjeet vastaan kiitoksella. Minun kanssani tulee siis toimeen oikein hyvin, autan jos vaan pystyn ja olen esim. tuurannut työkavereita, vaihtanut vuoroja, antanut kyydit kotiin, kun joku on myöhästynyt bussista, en vaadi asiattomia, enkä riitele mistään jne. (Ja vaikka joku olisikin vässykkä, ei se todellakaan oikeuta päätymistä kenenkään kiusattavaksi!!)
Seuraavaksi haistatan pskat.
Lapsena kiusattiin ja jätettiin ulkopuolelle koska olin kuulemma liian hiljainen, kiltti jne... En esim. halunnut puhua pahaa muista tai tehdä kiellettyjä asioita. Elin lapsuuden pienessä kylässä ja luokkakavereita oli vähän, joten kaverivaihtoehdot olivat rajalliset. Aikuiselämässä kiusaajat tuntuvat oikein aistivan taustani ja luonteenpiirteeni. Epäluottamus muihin on saanut minut pitämään etäiset, mutta kuitenkin peruskohteliaat välit suurimpaan osaan ihmisistä. Tämä hiertää joidenkin hermoja, koska kokevat etteivät saa minusta otetta ja tiedä mitään henkilökohtaisista asioistani. Siispä jään edelleenkin ulkopuolelle lähes kaikesta. Tässä kohtaa tämä on jo osittain oma valinta.
En ole kiusattu, mutta huomaan kyllä, että ihmiset putoavat usein joka porukassa samaan rooliin. Minä esimerkiksi olen aina se, jonka ideoita kuunnellaan (alitajuisesti?), mutta jota ei nähdä. Toisin sanoen, jos ehdotan jotain, kukaan ei kiinnitä minuun mitään huomiota. Mutta sitten hetkeä myöhemmin joku ehdottaa täsmälleen samaa - yleensä täsmälleen samoin sanoin, samoilla yksityiskohdilla - ja se on paras idea ikinä.
Onhan näkymättömyys parempi kuin kiusatuksi tuleminen, mutta ei ole kivaa, että en saa ikinä "kunniaa" mistään ideoista. Nimeni ja naamani ei jää mieleen, eikä minun yleensä edes muisteta kuuluvan ryhmään. Jopa tällaisella anonyymipalstalla sama kuvio toistuu :D Itse aloittamani ketjut eivät ikinä pääse vauhtiin.
En ole koskaan tiennyt, miten tällaisesta roolista pääsisi eroon, joten en yhtään ihmettele, että jollain kiusatulla - jolla on "roolin" lisäksi myös traumataustaa - on vaikeuksia päästä omastaan.