Te, joita on melkein aina kohdeltu huonosti/kiusattu koulussa/työpaikalla/perheessä mietittekö koskaan miksi juuri teitä?

Ehkä jokin kasvatuksessa ollut pielessä?
https://yle.fi/a/20-278093

Vanhempien vastuu lapsistaan on tullut jonkinlaiseen devalvaatioon. Odotetaan, että kyllä yhteiskunta tai koulu huolehtii kaikesta.

Pitäisi tietää missä se jälkikasvu iltansa ja jopa yönsä viettää.

Yhteisen iltaruokailun  perheissä on asiat paremmin, kuin niissä, joissa teini menee sipsipussin kanssa tiktokkaamaan omaan huoneesensa.

Ja ihan samat ongelmat näkyivät jo 10 vuotta sitten, sen huomaa, kun katsoo tuota poliisit sarjaa.

Unet eivät lisää mitään nykyhetkeen, vaan poistavat siitä jotain. Ja se jokin mikä tulee nykyhetken tilalle on aina jotain ikävää sen kaiken huonon päälle. Välillä on kuin vapaaehtoisesti kieltäytyisimme todellisuudesta ja näkisimme mieluummin painajaisunia. Tai todellisuus on meille niin kauheaa että sitä pitää paeta mielettömään viihteeseen tai intohimoisiin harrastuksiin. Jälkimmäinen on fiksu keino paeta - mutta sekin on silti pakokeino. 

Todellisuuden tyhjyys on jättimäinen norsu posliinikaupassa ja pilleri mikä kannattaa purra pala kerrallaan. Meditaatio on väline kastaa varvasta jääkylmään avantoon.  Toiset hakevat apua - ja saavat sitä - Jumalasta.

Joo siis aina ja uskon, että en ole ihan neurotyypillinen, mikä heti kiinnittää joidenkin ihmisten huomion. Olen siis sellainen, että viihdyn yksin ja joitain siis oikeasti käsittämättömästi ärsyttää tämä, että olen hiljainen ja en ole koko ajan viihdyttämässä heitä. En ymmärrä yhtään. 

Vierailija kirjoitti:

Olen kiltti ja empaattinen ja siksi helppo kohde. 

Olen melkein vakuuttunut että he jotka heittelevät henkisiä roskapussejaan avoimien ihmisten luukuista sisään, roskaavat mielettöminä luontoakin.

Olen käsitellyt noita 35 vuotta, ja päässyt aika hyvin voitolle. 

Jokin aika sitten oli oikein tosi myllerys, viimeinen iso sellainen. Olosuhteet vaikuttivat asiaan. 

Ikä 53v.

Vierailija kirjoitti:

Ihan kaikkia ihmisiä on joskus kiusattu tai muulla tavalla mollattu jonain elämänsä vaiheessa. Ei sitä varmaan voi millaan estää, aina on joku, joka katsoo oikeudekseen arvotella toisia.

 

Ei siihen pahaan oloon pidä jäädä piehtaroimaan, eteen päin vain omaa elämäänsä elämään, mars. Häpeä on  kiusaajan häpeä.

 

Tietysti voi olla niin pahoja juttuja, että pitää kääntyä viranomaisten puoleen.

Pahimmat kiusaajat ja narsistit. Vainoamista ja kiusantekoa.

Vierailija kirjoitti:

 

Vanhempien vastuu lapsistaan on tullut jonkinlaiseen devalvaatioon. Odotetaan, että kyllä yhteiskunta tai koulu huolehtii kaikesta.

Pitäisi tietää missä se jälkikasvu iltansa ja jopa yönsä viettää.

Yhteisen iltaruokailun  perheissä on asiat paremmin, kuin niissä, joissa teini menee sipsipussin kanssa tiktokkaamaan omaan huoneesensa.

Ja ihan samat ongelmat näkyivät jo 10 vuotta sitten, sen huomaa, kun katsoo tuota poliisit sarjaa.

Terveisiä 1900-luvulta?

Yksin omissa ajatuksissa viihtyvät jotka näyttää onnellisilta joutuvat kiusatuksi. Itse kokenut kiusaamista yläasteella, armeijassa ja työelämässä. Melko lievää oli koulussa ja työelämässä ja rajuinta armeijassa. Kun tuvassa oli sellainen omissa ajatuksissa oleva unelmoija, niin joutui silmätikuksi. Muutama yllättävä joukkohyökkäys tapahtui tupakavereilta joita luulin kavereiksi. 

Olen ollut niin vilpitön ja kiltti koko elämäni, varmaankin ihan houkutellut kusipäisiä ihmisiä päälleni. Niin kuin hunaja houkuttelee mehiläisia. Tai niin kuin joku rikas mies tai nainen houkuttelee persaukisia kumppaneita. 

Hiljaisuus ja passiivisuus varmaan. Sellainen tyyppi ei ole merkittävä osa ryhmää taikka siis iso uhka sille, jos nyt vähän vittuillaan. Tällaiset erilaiset puhumattomat roolit opitaan jo leikkikentällä. Ja uusissa tilanteissa nopeasti tunnistaa kuka on tod.näk sellainen "pomottelija" tai "hissukka". Omalla kohdalla loppui koulussa kiusaaminen, kun sain ns. hyvämaineisia kavereita ympärille, vaikkakin paskaa muut puhuivat seläntakana silti. Narsistivanhemman sain "kuriin" tai siis hiljaiseksi, kun kilahdin ja haukuin hänen haukkumisensa sukulaisten edessä. Sitä olen myös miettinyt miksi se on niin yleistä kysyä, että "miksi sinua on kiusattu?" miksi ei myös kysytä, vaikka että "miksi sinut raiskattiin?". Ei se ole uhrin päätettävissä. Osoittaa vaan sen, miten väheksyttyä kiusaaminen on. 

Tajusin aika myöhään, että syy on perusilmeessä, eli näytän aina nyrpeältä ja vihaiselta.

Mutta ei viitsisi mennä plastiikkakirurgille vain sen takia, että ihan tutkimusten mukaan sillä ei ole niinkään merkitystä, että mitä sanot, vaan mitä tunteita saat muut tuntemaan.

Minä olen ollut helppo kiusattava, koska minulla ei ole ollut vanhempia tai perhettä puolustamassa minua ja opettamassa sitä, kuinka pitää puoliani. Sen lisäksi olen siinä mielessä erilainen, että opin lukemaan viisivuotiaana ja mietin monenlaisia asioita, jotka eivät olleet niin pinnalla muilla ikäisilläni. 

Olen rauhallinen introvertti, joka rakastaa lukemista. Se on sellainen asia, joka saa osan ihmisistä ilmeisesti tuntemaan jonkinlaista alemmuutta ja saa sitten heidät purkamaan omia aggressioitaan minuun. Etenkin teini-iässä, jolloin olisi pitänyt olla kiinnostunut alkoholista, tupakasta ja pojista, minua pidettiin nynnynä ja koettiin, että minua sai vapaasti kiusata ja haukkua. 

Siihen aikaan kiusaamiseen ei puututtu mitenkään koulussa. Näin jälkikäteen olen katsonut kuviani ja niissä näkyy ihan sievä ja hyväihoinen sekä kirkassilmäinen teini, jolla ovat paksut hiukset. Kuitenkin minun ulkonäköäni pilkattiin ja ajattelin itsekin siihen aikaan, että olen varmaan maailman rumin ihminen. Nyt tajuan, että nuo kiusaajat olivat sisäisesti todella rumia ihmisiä. 

Vierailija kirjoitti:

Kiusaaminen on joillakin kierre. Olen erilainen kuin muut, joten helppo kohde. Olen ollut sitä lapsena koulussa, opiskellessa ja nyt myös työelämässä. Koska tiedän mitä on tulossa, pysyn omissa oloissani ja keskityn töihini. Vanhemmiten helpottaa nämäkin asiat ja ihmiset alkaa keskittyä töihin.

Tämä. 

T: Tuntematon 

Olen liian älykäs totuuden torvi (INFP eli truth teller-personality). 

Mä oon niin yksinäinen susi ja omituinen, että mua on kyllä yritetty kiusata monen monituista kertaa.

Oon kuitenki jo lapsesta asti ollut hyvä pitämään puoliani ja olemaan piittaamatta kiusaajista. Kyllä ne sit luovuttaa, kun oon vaan oma itteni ja pidän puoleni.

Eikä niistä kannata välittää, elää omaa elämäänsä ja jättää kiusaajat omaan lokeroonsa.

Se hyvä puoli on, että oon löytänyt tästä maailmasta tosi hyviä ystäviä, jotka on myös vähintään yhtä omituisia kuin mä.

Meillä on hauskaa eikä tarvi muusta piitata.

Yleensä kiusattu on täysin ansainnut kiusauksen, on usen ärsyttävä, reppana, tyhmä jne.

Vierailija kirjoitti:

Minä olen ollut helppo kiusattava, koska minulla ei ole ollut vanhempia tai perhettä puolustamassa minua ja opettamassa sitä, kuinka pitää puoliani. Sen lisäksi olen siinä mielessä erilainen, että opin lukemaan viisivuotiaana ja mietin monenlaisia asioita, jotka eivät olleet niin pinnalla muilla ikäisilläni. 

Olen rauhallinen introvertti, joka rakastaa lukemista. Se on sellainen asia, joka saa osan ihmisistä ilmeisesti tuntemaan jonkinlaista alemmuutta ja saa sitten heidät purkamaan omia aggressioitaan minuun. Etenkin teini-iässä, jolloin olisi pitänyt olla kiinnostunut alkoholista, tupakasta ja pojista, minua pidettiin nynnynä ja koettiin, että minua sai vapaasti kiusata ja haukkua. 

Siihen aikaan kiusaamiseen ei puututtu mitenkään koulussa. Näin jälkikäteen olen katsonut kuviani ja niissä näkyy ihan sievä ja hyväihoinen sekä kirkassilmäinen teini, jolla ovat paksut hiukset. Kuitenkin minun ulkonäköäni pilkattiin ja ajattelin itsekin siihen aikaan, että olen varmaan maailman rumin ihminen. Nyt tajuan, että nuo kiusaajat olivat sisäisesti todella rumia ihmisiä. 

Onpa älykäs ja tunteva kirjoitus, kiitos siitä. Mutta ei kannata luulla, että perhe, vanhemmat ym aina auttaisi kiusaamistapauksissa. Minun vanhempani eivät ole koskaan tukenut minua, kun kärsin esim. työpaikkakiusaamisesta. Sanoivat, että älä välitä ja pitäisi purra hammasta, kaikkia on joskus kiusattu jne jne. Myös minua on haukuttu paljon ulkonäöstäni ja pidänkin itseäni maailman rumimpana ihmisenä, jolla ei esim. ole mitään mahdollisuuksia saada vaikka miestä.  Jopa työpaikallani on sanottu niin, irvailtu sinkkuudestani sekä haukuttu tyhmäksi, nykyaikana tulisi varmaan joku kunnianloukkaussyyte näistä sanomisista. Sanomattakin on selvää, että olen ollut koko elämäni sinkku ja yksin. Kerran rupesin katsomaan vanhoja valokuviani ja hämmästelin vähän, etten olekaan niin ruma kuin minulle on aina sanottu isääni myöten. Minulla on esim. ihan mukiinmenevät pitkät ja paksut hiukset ja silmät on melko kauniit, isot ja siniset. Mutta tsemppiä ja hyvää jatkoa sinulle! Minua on auttanut se, että karma kostaa monissa tapauksissa.  N48

Vierailija kirjoitti:

Jos vanhemmat eivät ole lainkaan kannustaneet, pelkästään haukkuneet niin kasvata nyt siinä itsetunto. Vasta sen jälkeen kun osaat sanoa takaisin loppuu se kierre.

Niitäkin kiusataan, joilla on ollut kiltti perhe, koska heistä kasvaa samanlaisia kilttejä, jotka eivät tajua, että muut ovat pahoja. Ei heillä ole ollut huono itsetunto, vaan päin vastoin. 

Vierailija kirjoitti:

Hiljaisuus ja passiivisuus varmaan. Sellainen tyyppi ei ole merkittävä osa ryhmää taikka siis iso uhka sille, jos nyt vähän vittuillaan. Tällaiset erilaiset puhumattomat roolit opitaan jo leikkikentällä. Ja uusissa tilanteissa nopeasti tunnistaa kuka on tod.näk sellainen "pomottelija" tai "hissukka". Omalla kohdalla loppui koulussa kiusaaminen, kun sain ns. hyvämaineisia kavereita ympärille, vaikkakin paskaa muut puhuivat seläntakana silti. Narsistivanhemman sain "kuriin" tai siis hiljaiseksi, kun kilahdin ja haukuin hänen haukkumisensa sukulaisten edessä. Sitä olen myös miettinyt miksi se on niin yleistä kysyä, että "miksi sinua on kiusattu?" miksi ei myös kysytä, vaikka että "miksi sinut raiskattiin?". Ei se ole uhrin päätettävissä. Osoittaa vaan sen, miten väheksyttyä kiusaaminen on. 

Paitsi että raiskauksissahan tuo on just se mitä kysytään ja syytä hakemalla haetaan uhrista, yhä edelleen.

Mitkä vaatteet oli päällä, miten käyttäydyit, annoitko ymmärtää jotain, olitko kännissä jne.

Ja tekijää aina hyssytellään, kun sehän on hyvä mies! Ei tekisi kenellekään mitään ikinä!

Raiskattu