Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

Areenassa Luojan lapset (v-lestadiolaisista) vol 3.1

Vierailija
26.04.2026 |

Areenassa Luojan lapset (v-lestadiolaisista) vol 3. Keskustelu on poistettu.

 

Mikä tekee tästä aiheesta maailman sensuroidumman?

Kommentit (12515)

Vierailija
12481/12515 |
17.11.2026 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vl-yhteisössä naisella on kohonnut riski joutua tiettyihin ongelmiin, yhteisön oppien takia. Erityisesti, jos ei ole psyykkisesti vahva ja terve yksilö. Muualla sitten ne riskit on erilaiset. Tässä yhteisössä leimallisesti tietynlaiset.

Erittäin vahvaa yleistämistä ilman mitään todistettavaa näyttöä.

Minun mielestäni vl-yhteisö suojelee monelta haitalliselta asialta. En sano, etteikö yhteisössä voisi olla omat ongelmansakin, mutta ei voi yleistää, että naisen osa olisi sen keskellä ainakaan huonompi kuin muualla yhteiskunnassa.

Tälläinen asenne just osaltaan estää ongelmien tunnistamista. 

Vierailija
12482/12515 |
17.11.2026 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Näissäkin asioissa yleiskristillinen tulkinta on muuttunut:


Maakeskinen maailmankuva (geosentrismi): Keskiajalla ja uuden ajan alussa kirkko piti tiukasti kiinni opista, jonka mukaan Maa on kaikkeuden keskus. Vuonna 1633 katolinen inkvisitio tuomitsi Galileo Galilein harhaoppisuudesta, koska hän puolusti aurinkokeskistä maailmankuvaa. Kirkko luopui maakeskisestä tulkinnasta vähitellen 1700- ja 1800-luvuilla, ja paavi Johannes Paavali II pyysi Galilein kohtelua virallisesti anteeksi vuonna 1992.


Orjuus: Antiikista aina 1800-luvulle saakka kirkko hyväksyi orjuuden osana yhteiskuntajärjestystä, ja monet kirkonmiehet sekä luostarit omistivat orjia. 1800-luvun kuluessa (erityisesti paavi Leo XIII:n aikana) katolinen kirkko tuomitsi orjuuden yksiselitteisesti ihmisarvon vastaisena, ja sama muutos tapahtui myös protestanttisissa kirkoissa.


Uskonnonvapaus: Keskiajalta uuden ajan alkuun saakka katsottiin, että "erehdyksellä ei ole oikeuksia" ja harhaoppisia sai vainota tai pakottaa kääntymään. Katolinen kirkko muutti kantansa täysin Vatikaanin toisessa kirkolliskokouksessa (1962–1965), jossa julistettiin uskonnonvapauden olevan jokaisen ihmisen luovuttamaton oikeus.

 

Kuolemanrangaistus: Kirkko hyväksyi kuolemanrangaistuksen vuosisatojen ajan oikeutettuna rangaistuksena vakavista rikoksista ja harhaoppisuudesta. Katolinen kirkko tiukensi kantaansa 1900-luvun lopulla, ja vuonna 2018 paavi Franciscus muutti kirkon katekismusta niin, että kuolemanrangaistus on nyt kaikissa olosuhteissa tuomittava ihmisarvon loukkauksena.

Ei pelastusta kirkon ulkopuolella: Perinteisen opin mukaan vain katolisen kirkon jäsenet saattoivat pelastua. Vatikaanin toisessa kirkolliskokouksessa (1960-luvulla) tulkintaa laajennettiin niin, että myös muut kristityt, muiden uskontojen edustajat ja vilpittömästi totuutta etsivät uskonnottomat voivat pelastua Jumalan armosta.


Suhde juutalaisuuteen: Vuosisatojen ajan kristillisessä opetuksessa juutalaisia syytettiin kollektiivisesti Jeesuksen ristiinnaulitsemisesta, mikä ruokki antisemitismiä. 1900-luvun puolivälissä sekä katolinen kirkko (Nostra aetate -julistus vuonna 1965) että protestanttiset kirkot sanoutuivat jyrkästi irti tästä opetuksesta ja tuomitsivat antisemitismin syntinä.


jne.

Näistä kaikista asioista kuitenkin puhutaan. Jostakin syystä ehkäisykriittisyyden taustasta ei. Tunnustan, että näin vl:nakin olen saanut vasta tältä palstalta muiden vl:ien kertomana oppia sen, että ehkäisyä on pidetty syntinä ihan kaikissa kirkkokunnissa 1900-luvulle saakka.

Minusta ihan yleissivistyksen vuoksi olisi hyvä tietää asiasta edes jollain tasolla. Moni ihan oikeasti esimerkiksi kuvittelee, että ehkäisykriittisyys on vl:ien oma keksintö.

Ehkäisykriittisyyden tai ehkäisykieltojen taustasta puhuminen toisi luultavasti esille myös sen miksi kirkot siitä luopuivat ja mitä kielto tai kriittisyys naisille aiheutti menneinä vuosisatoina.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
12483/12515 |
17.11.2026 |
Näytä aiemmat lainaukset

Sehän siinä just onkin, että monet ei aidosti toteuta tässäkään yhteisössä raamatun henkeä avioliitossa. Käydään vaan seuroissa, noudatetaan ulkonaisesti yhteisön tapoja, mutta mikään kristillisen sanoman ytimestä ei toteudu. Ongelma on laajempi kuin vaan ”kuolleet kalat” porukassa. Laajempi ja todellinen, vaikka kieltäytyisi sitä näkemästä. Tunnen yhteisön kuin omat taskuni ja paljon olisi vielä korjattavaa.

Vierailija
12484/12515 |
17.11.2026 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Näissäkin asioissa yleiskristillinen tulkinta on muuttunut:


Maakeskinen maailmankuva (geosentrismi): Keskiajalla ja uuden ajan alussa kirkko piti tiukasti kiinni opista, jonka mukaan Maa on kaikkeuden keskus. Vuonna 1633 katolinen inkvisitio tuomitsi Galileo Galilein harhaoppisuudesta, koska hän puolusti aurinkokeskistä maailmankuvaa. Kirkko luopui maakeskisestä tulkinnasta vähitellen 1700- ja 1800-luvuilla, ja paavi Johannes Paavali II pyysi Galilein kohtelua virallisesti anteeksi vuonna 1992.


Orjuus: Antiikista aina 1800-luvulle saakka kirkko hyväksyi orjuuden osana yhteiskuntajärjestystä, ja monet kirkonmiehet sekä luostarit omistivat orjia. 1800-luvun kuluessa (erityisesti paavi Leo XIII:n aikana) katolinen kirkko tuomitsi orjuuden yksiselitteisesti ihmisarvon vastaisena, ja sama muutos tapahtui myös protestanttisissa kirkoissa.


Uskonnonvapaus: Keskiajalta uuden ajan alkuun saakka katsottiin, että "erehdyksellä ei ole oikeuksia" ja harhaoppisia sai vainota tai pakottaa kääntymään. Katolinen kirkko muutti kantansa täysin Vatikaanin toisessa kirkolliskokouksessa (1962–1965), jossa julistettiin uskonnonvapauden olevan jokaisen ihmisen luovuttamaton oikeus.

 

Kuolemanrangaistus: Kirkko hyväksyi kuolemanrangaistuksen vuosisatojen ajan oikeutettuna rangaistuksena vakavista rikoksista ja harhaoppisuudesta. Katolinen kirkko tiukensi kantaansa 1900-luvun lopulla, ja vuonna 2018 paavi Franciscus muutti kirkon katekismusta niin, että kuolemanrangaistus on nyt kaikissa olosuhteissa tuomittava ihmisarvon loukkauksena.

Ei pelastusta kirkon ulkopuolella: Perinteisen opin mukaan vain katolisen kirkon jäsenet saattoivat pelastua. Vatikaanin toisessa kirkolliskokouksessa (1960-luvulla) tulkintaa laajennettiin niin, että myös muut kristityt, muiden uskontojen edustajat ja vilpittömästi totuutta etsivät uskonnottomat voivat pelastua Jumalan armosta.


Suhde juutalaisuuteen: Vuosisatojen ajan kristillisessä opetuksessa juutalaisia syytettiin kollektiivisesti Jeesuksen ristiinnaulitsemisesta, mikä ruokki antisemitismiä. 1900-luvun puolivälissä sekä katolinen kirkko (Nostra aetate -julistus vuonna 1965) että protestanttiset kirkot sanoutuivat jyrkästi irti tästä opetuksesta ja tuomitsivat antisemitismin syntinä.


jne.

Näistä kaikista asioista kuitenkin puhutaan. Jostakin syystä ehkäisykriittisyyden taustasta ei. Tunnustan, että näin vl:nakin olen saanut vasta tältä palstalta muiden vl:ien kertomana oppia sen, että ehkäisyä on pidetty syntinä ihan kaikissa kirkkokunnissa 1900-luvulle saakka.

Minusta ihan yleissivistyksen vuoksi olisi hyvä tietää asiasta edes jollain tasolla. Moni ihan oikeasti esimerkiksi kuvittelee, että ehkäisykriittisyys on vl:ien oma keksintö.

Ehkäisykriittisyyden tai ehkäisykieltojen taustasta puhuminen toisi luultavasti esille myös sen miksi kirkot siitä luopuivat ja mitä kielto tai kriittisyys naisille aiheutti menneinä vuosisatoina.

Vaikka niinkin. Ihmettelen vain, että miksi aiheesta vaietaan niin täysin.

Vierailija
12485/12515 |
17.11.2026 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Sehän siinä just onkin, että monet ei aidosti toteuta tässäkään yhteisössä raamatun henkeä avioliitossa. Käydään vaan seuroissa, noudatetaan ulkonaisesti yhteisön tapoja, mutta mikään kristillisen sanoman ytimestä ei toteudu. Ongelma on laajempi kuin vaan ”kuolleet kalat” porukassa. Laajempi ja todellinen, vaikka kieltäytyisi sitä näkemästä. Tunnen yhteisön kuin omat taskuni ja paljon olisi vielä korjattavaa.

Niin, sinä tunnet vain ne omat taskusi. Pyrit yleistämään niiden sisällön myös kaikkien muiden vl:ien taskuihin. Siinä menet vikaan.

Voit vapaasti mutuilla, mutta muista, että kertomasi on vain sinun kokemuksesi. Kuten ketjusta näkee, on myös toisenlaisia kokemuksia.

Vierailija
12486/12515 |
17.11.2026 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaikilla ei ole asiat perheissä yhtä hyvin. Kun yhdistetään lakihenkinen uskonnollisuus, ihmisten vaillinaisuus, henkiset ja hengelliset ongelmat, naisen osa saattaa hyvinkin olla epäinhimillinen, alistettu ja kaltoinkohdeltu. Vaikka ei sitä edes itse tajuaisi.

Naisen osa voi olla hyvinkin epäinhimillinen monenlaisissa perheissä. Säälin erityisesti väkivaltaisissa ja alkoholia käyttävissä perheissä eläviä naisia.

Suomessakin tuhannet naiset elävät parisuhteissa, joissa joutuvat pelkäämään väkivaltaa, kestämään henkistä alistamista, kontrollointia ja uhkailua. Vuonna 2024 viranomaisten tietoon tuli noin 13 000 pari- ja lähisuhdeväkivaltarikosta, ja aikuisista uhreista noin kolme neljäsosaa oli naisia. Lisäksi moni nainen joutuu elämään puolison päihdeongelmien varjossa, kantamaan yksin vastuun lapsista ja kodista tai sinnittelemään taloudellisesti vaikeassa tilanteessa.

On myös naisia, joiden mahdollisuudet itsenäiseen elämään ovat hyvin rajalliset, joiden itsemääräämisoikeutta loukataan ja joiden koti ei ole turvallinen paikka.

Minusta naisten asemaa pitäisi tarkastella laajemmin kuin yhden yhteisön tai elämäntavan kautta. Naisen hyvinvointia ja asemaa ei ratkaise se, millaiseen perheeseen tai yhteisöön hän kuuluu, vaan se, miten häntä kohdellaan ja onko hänen elämänsä turvallista.

Vertaan vanhoillislestadiolaisia alkoholisteihin. Niin onhan se toisaalta aika kuvaavaa.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
12487/12515 |
17.11.2026 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaikilla ei ole asiat perheissä yhtä hyvin. Kun yhdistetään lakihenkinen uskonnollisuus, ihmisten vaillinaisuus, henkiset ja hengelliset ongelmat, naisen osa saattaa hyvinkin olla epäinhimillinen, alistettu ja kaltoinkohdeltu. Vaikka ei sitä edes itse tajuaisi.

Naisen osa voi olla hyvinkin epäinhimillinen monenlaisissa perheissä. Säälin erityisesti väkivaltaisissa ja alkoholia käyttävissä perheissä eläviä naisia.

Suomessakin tuhannet naiset elävät parisuhteissa, joissa joutuvat pelkäämään väkivaltaa, kestämään henkistä alistamista, kontrollointia ja uhkailua. Vuonna 2024 viranomaisten tietoon tuli noin 13 000 pari- ja lähisuhdeväkivaltarikosta, ja aikuisista uhreista noin kolme neljäsosaa oli naisia. Lisäksi moni nainen joutuu elämään puolison päihdeongelmien varjossa, kantamaan yksin vastuun lapsista ja kodista tai sinnittelemään taloudellisesti vaikeassa tilanteessa.

On myös naisia, joiden mahdollisuudet itsenäiseen elämään ovat hyvin rajalliset, joiden itsemääräämisoikeutta loukataan ja joiden koti ei ole turvallinen paikka.

Minusta naisten asemaa pitäisi tarkastella laajemmin kuin yhden yhteisön tai elämäntavan kautta. Naisen hyvinvointia ja asemaa ei ratkaise se, millaiseen perheeseen tai yhteisöön hän kuuluu, vaan se, miten häntä kohdellaan ja onko hänen elämänsä turvallista.

Vertaan vanhoillislestadiolaisia alkoholisteihin. Niin onhan se toisaalta aika kuvaavaa.

Vertaa ihan mihin haluat. 
Mielenkiintoista olisi kuulla mitä se mielestäsi kuvaa? Vai mitä tarkoitat ”onhan se toisaalta aika kuvaavaa”?

Vierailija
12488/12515 |
17.11.2026 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sehän siinä just onkin, että monet ei aidosti toteuta tässäkään yhteisössä raamatun henkeä avioliitossa. Käydään vaan seuroissa, noudatetaan ulkonaisesti yhteisön tapoja, mutta mikään kristillisen sanoman ytimestä ei toteudu. Ongelma on laajempi kuin vaan ”kuolleet kalat” porukassa. Laajempi ja todellinen, vaikka kieltäytyisi sitä näkemästä. Tunnen yhteisön kuin omat taskuni ja paljon olisi vielä korjattavaa.

Niin, sinä tunnet vain ne omat taskusi. Pyrit yleistämään niiden sisällön myös kaikkien muiden vl:ien taskuihin. Siinä menet vikaan.

Voit vapaasti mutuilla, mutta muista, että kertomasi on vain sinun kokemuksesi. Kuten ketjusta näkee, on myös toisenlaisia kokemuksia.

En pyri yleistämään. Mutta just tuo sun tyyppinen asenne aiheuttaa sen, että ihmiset ei saa ajoissa apua. Kun ongelmista vaietaan ja silmät suljetaan systemaattisesti. ”Voi itsekkyys ja kiire, niin meidät sokaista, ettemme lainkaan huomaa läheisten tarpeita. Rukoilla silloin saamme, työn paineet, kuormat jaamme Kristuksen hoivassa.”

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
12489/12515 |
17.11.2026 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaikilla ei ole asiat perheissä yhtä hyvin. Kun yhdistetään lakihenkinen uskonnollisuus, ihmisten vaillinaisuus, henkiset ja hengelliset ongelmat, naisen osa saattaa hyvinkin olla epäinhimillinen, alistettu ja kaltoinkohdeltu. Vaikka ei sitä edes itse tajuaisi.

Naisen osa voi olla hyvinkin epäinhimillinen monenlaisissa perheissä. Säälin erityisesti väkivaltaisissa ja alkoholia käyttävissä perheissä eläviä naisia.

Suomessakin tuhannet naiset elävät parisuhteissa, joissa joutuvat pelkäämään väkivaltaa, kestämään henkistä alistamista, kontrollointia ja uhkailua. Vuonna 2024 viranomaisten tietoon tuli noin 13 000 pari- ja lähisuhdeväkivaltarikosta, ja aikuisista uhreista noin kolme neljäsosaa oli naisia. Lisäksi moni nainen joutuu elämään puolison päihdeongelmien varjossa, kantamaan yksin vastuun lapsista ja kodista tai sinnittelemään taloudellisesti vaikeassa tilanteessa.

On myös naisia, joiden mahdollisuudet itsenäiseen elämään ovat hyvin rajalliset, joiden itsemääräämisoikeutta loukataan ja joiden koti ei ole turvallinen paikka.

Minusta naisten asemaa pitäisi tarkastella laajemmin kuin yhden yhteisön tai elämäntavan kautta. Naisen hyvinvointia ja asemaa ei ratkaise se, millaiseen perheeseen tai yhteisöön hän kuuluu, vaan se, miten häntä kohdellaan ja onko hänen elämänsä turvallista.

Vertaan vanhoillislestadiolaisia alkoholisteihin. Niin onhan se toisaalta aika kuvaavaa.

Vertaa ihan mihin haluat. 
Mielenkiintoista olisi kuulla mitä se mielestäsi kuvaa? Vai mitä tarkoitat ”onhan se toisaalta aika kuvaavaa”?

Näköjään sana vaihtui, piti olla vertaaT. 

Vierailija
12490/12515 |
17.11.2026 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sehän siinä just onkin, että monet ei aidosti toteuta tässäkään yhteisössä raamatun henkeä avioliitossa. Käydään vaan seuroissa, noudatetaan ulkonaisesti yhteisön tapoja, mutta mikään kristillisen sanoman ytimestä ei toteudu. Ongelma on laajempi kuin vaan ”kuolleet kalat” porukassa. Laajempi ja todellinen, vaikka kieltäytyisi sitä näkemästä. Tunnen yhteisön kuin omat taskuni ja paljon olisi vielä korjattavaa.

Niin, sinä tunnet vain ne omat taskusi. Pyrit yleistämään niiden sisällön myös kaikkien muiden vl:ien taskuihin. Siinä menet vikaan.

Voit vapaasti mutuilla, mutta muista, että kertomasi on vain sinun kokemuksesi. Kuten ketjusta näkee, on myös toisenlaisia kokemuksia.

En pyri yleistämään. Mutta just tuo sun tyyppinen asenne aiheuttaa sen, että ihmiset ei saa ajoissa apua. Kun ongelmista vaietaan ja silmät suljetaan systemaattisesti. ”Voi itsekkyys ja kiire, niin meidät sokaista, ettemme lainkaan huomaa läheisten tarpeita. Rukoilla silloin saamme, työn paineet, kuormat jaamme Kristuksen hoivassa.”

Oletko koskaan tullut ajatelleeksi, että myös sinun käsityksesi todellisuudesta voi olla puutteellinen tai vääristynyt? Väität, että minä suljen silmäni ongelmilta ja lakaisen niitä maton alle. Se ei kuitenkaan vastaa lainkaan omaa tapaani suhtautua asioihin. Olen pikemminkin ihminen, joka nostaa kissan pöydälle eikä kaihda vaikeitakaan keskusteluja.

Minun kokemukseni ja käsitykseni yhteisön todellisuudesta on aivan toisenlainen. En tunnista kuvaamaasi yleistä naisten järjestelmällistä alistamista, enkä ole saanut sellaista käsitystä, että se olisi yhteisössä yleinen ilmiö. Eikä käsitykseni mukaan valtaosa muistakaan ihmisistä tunnista tällaista todellisuutta. Sinä olet poikkeus.

En tietenkään väitä, etteikö ongelmia ja epäkohtia voisi olla. Niitä on kaikissa yhteisöissä, eikä niitä pidä vähätellä. Mutta yksittäisistä kokemuksista tai tapauksista ei voi suoraan tehdä koko yhteisöä koskevia yleistyksiä.

Olisiko mahdollista, että myös sinä tarkastelisit omia ennakko-oletuksiasi ja mietit sitä, mihin käsityksesi yhteisön todellisuudesta perustuvat?

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
12491/12515 |
17.11.2026 |
Näytä aiemmat lainaukset

Mun käsitykset yhteisöstä perustuu tietysti mun omiin havaintoihin ja asioihin, joita tiedän yhteisöstä ympäri suomea. On monia asioita, joihin pitäisi suoraselkäisesti puuttua pontevammin. 

Vierailija
12492/12515 |
17.11.2026 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Mun käsitykset yhteisöstä perustuu tietysti mun omiin havaintoihin ja asioihin, joita tiedän yhteisöstä ympäri suomea. On monia asioita, joihin pitäisi suoraselkäisesti puuttua pontevammin. 

Tätä tämä ihmiselämä näköjään on. 😊 

Meillä molemmilla on kokemuksia ja havaintoja yhteisöstä eri puolilta Suomea, mutta ne näyttävät muodostavan varsin erilaisen kuvan todellisuudesta. Se on oikeastaan aika kiinnostavaa. Subjektiivisista kokemuksista ja havainnoista ei taida aivan helposti saada muodostettua objektiivista kokonaiskuvaa – eikä niitä voi noin vain keskiarvoistaa. Ehkä juuri siksi meidän on tärkeää kuunnella erilaisia kokemuksia ja suhtautua myös omiin tulkintoihimme sopivalla nöyryydellä.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
12493/12515 |
17.11.2026 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun käsitykset yhteisöstä perustuu tietysti mun omiin havaintoihin ja asioihin, joita tiedän yhteisöstä ympäri suomea. On monia asioita, joihin pitäisi suoraselkäisesti puuttua pontevammin. 

Tätä tämä ihmiselämä näköjään on. 😊 

Meillä molemmilla on kokemuksia ja havaintoja yhteisöstä eri puolilta Suomea, mutta ne näyttävät muodostavan varsin erilaisen kuvan todellisuudesta. Se on oikeastaan aika kiinnostavaa. Subjektiivisista kokemuksista ja havainnoista ei taida aivan helposti saada muodostettua objektiivista kokonaiskuvaa – eikä niitä voi noin vain keskiarvoistaa. Ehkä juuri siksi meidän on tärkeää kuunnella erilaisia kokemuksia ja suhtautua myös omiin tulkintoihimme sopivalla nöyryydellä.

Vanhoillislestadiolaisuusessa on niin suuri anteeksiannon periaate (sinänsä kaunis asia), että se johtaa välillä tilanteisiin, jossa muiden väärää käytöstä ja asenteita vaan katsotaan läpi sormien. ”Viat ja virheet” saarnataan vaan anteeksi ja sama meno jatkuu. Sen sijaan, että sanottaisiin suoraan, noin ei voi uskovainen toimia, sinun pitää lopettaa ja muuttua. 

Vierailija
12494/12515 |
17.11.2026 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun käsitykset yhteisöstä perustuu tietysti mun omiin havaintoihin ja asioihin, joita tiedän yhteisöstä ympäri suomea. On monia asioita, joihin pitäisi suoraselkäisesti puuttua pontevammin. 

Tätä tämä ihmiselämä näköjään on. 😊 

Meillä molemmilla on kokemuksia ja havaintoja yhteisöstä eri puolilta Suomea, mutta ne näyttävät muodostavan varsin erilaisen kuvan todellisuudesta. Se on oikeastaan aika kiinnostavaa. Subjektiivisista kokemuksista ja havainnoista ei taida aivan helposti saada muodostettua objektiivista kokonaiskuvaa – eikä niitä voi noin vain keskiarvoistaa. Ehkä juuri siksi meidän on tärkeää kuunnella erilaisia kokemuksia ja suhtautua myös omiin tulkintoihimme sopivalla nöyryydellä.

Vanhoillislestadiolaisuusessa on niin suuri anteeksiannon periaate (sinänsä kaunis asia), että se johtaa välillä tilanteisiin, jossa muiden väärää käytöstä ja asenteita vaan katsotaan läpi sormien. ”Viat ja virheet” saarnataan vaan anteeksi ja sama meno jatkuu. Sen sijaan, että sanottaisiin suoraan, noin ei voi uskovainen toimia, sinun pitää lopettaa ja muuttua. 

ainakin ennen piti hyväksyä toisen anteeksipyyntö, koska on muuten sydän on kovettunut ja henkilö ei hyväksy Jumalan vaikutusta. Tässäkin tulee vallankäyttö esiin. Lisäksi

pahoista teoista ei saanut enää muistuttaa. Käytettiinkö tästä sanontaa armon merestä onkiminen ?

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
12495/12515 |
17.11.2026 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun käsitykset yhteisöstä perustuu tietysti mun omiin havaintoihin ja asioihin, joita tiedän yhteisöstä ympäri suomea. On monia asioita, joihin pitäisi suoraselkäisesti puuttua pontevammin. 

Tätä tämä ihmiselämä näköjään on. 😊 

Meillä molemmilla on kokemuksia ja havaintoja yhteisöstä eri puolilta Suomea, mutta ne näyttävät muodostavan varsin erilaisen kuvan todellisuudesta. Se on oikeastaan aika kiinnostavaa. Subjektiivisista kokemuksista ja havainnoista ei taida aivan helposti saada muodostettua objektiivista kokonaiskuvaa – eikä niitä voi noin vain keskiarvoistaa. Ehkä juuri siksi meidän on tärkeää kuunnella erilaisia kokemuksia ja suhtautua myös omiin tulkintoihimme sopivalla nöyryydellä.

Vanhoillislestadiolaisuusessa on niin suuri anteeksiannon periaate (sinänsä kaunis asia), että se johtaa välillä tilanteisiin, jossa muiden väärää käytöstä ja asenteita vaan katsotaan läpi sormien. ”Viat ja virheet” saarnataan vaan anteeksi ja sama meno jatkuu. Sen sijaan, että sanottaisiin suoraan, noin ei voi uskovainen toimia, sinun pitää lopettaa ja muuttua. 

Löysin hyvän kirjoituksen, joka liittyy juuri tähän.

https://www.paivamies.fi/aiemmat-blogit/anteeksi-6.53.19509.eafe4e1427

”Muistan, että anteeksipyyntööni sekoittui tietty ajatuskulku: jos asiaan palataan, niin voin sanoa pyytäneeni jo anteeksi. Anteeksi pyytäminen muodosti mielessäni prosessin päätepisteen, jonka jälkeen asiaa ei olisi enää tarpeen käsitellä. Asia oli juuri päinvastoin: varsinainen keskustelu olisi tullut aloittaa siitä, mihin minä toivoin sen loppuvan.

Tapahtumakulku on malliesimerkki anteeksi pyytämisen väärästä käytöstä. Pyrin syrjäyttämään sekä oman tarpeellisen ajatustyöni että kiusatulle aiheutuneen kärsimyksen. Anteeksi pyytäminen ei noussut ennen kaikkea siitä, että olisin syvällisesti ymmärtänyt toimintani vahingollisuuden ja halunnut korjata tilanteen, vaan yksinkertaisesti moitituksi tulemisen pelosta.”

Vierailija
12496/12515 |
17.11.2026 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun käsitykset yhteisöstä perustuu tietysti mun omiin havaintoihin ja asioihin, joita tiedän yhteisöstä ympäri suomea. On monia asioita, joihin pitäisi suoraselkäisesti puuttua pontevammin. 

Tätä tämä ihmiselämä näköjään on. 😊 

Meillä molemmilla on kokemuksia ja havaintoja yhteisöstä eri puolilta Suomea, mutta ne näyttävät muodostavan varsin erilaisen kuvan todellisuudesta. Se on oikeastaan aika kiinnostavaa. Subjektiivisista kokemuksista ja havainnoista ei taida aivan helposti saada muodostettua objektiivista kokonaiskuvaa – eikä niitä voi noin vain keskiarvoistaa. Ehkä juuri siksi meidän on tärkeää kuunnella erilaisia kokemuksia ja suhtautua myös omiin tulkintoihimme sopivalla nöyryydellä.

Vanhoillislestadiolaisuusessa on niin suuri anteeksiannon periaate (sinänsä kaunis asia), että se johtaa välillä tilanteisiin, jossa muiden väärää käytöstä ja asenteita vaan katsotaan läpi sormien. ”Viat ja virheet” saarnataan vaan anteeksi ja sama meno jatkuu. Sen sijaan, että sanottaisiin suoraan, noin ei voi uskovainen toimia, sinun pitää lopettaa ja muuttua. 

Löysin hyvän kirjoituksen, joka liittyy juuri tähän.

https://www.paivamies.fi/aiemmat-blogit/anteeksi-6.53.19509.eafe4e1427

”Muistan, että anteeksipyyntööni sekoittui tietty ajatuskulku: jos asiaan palataan, niin voin sanoa pyytäneeni jo anteeksi. Anteeksi pyytäminen muodosti mielessäni prosessin päätepisteen, jonka jälkeen asiaa ei olisi enää tarpeen käsitellä. Asia oli juuri päinvastoin: varsinainen keskustelu olisi tullut aloittaa siitä, mihin minä toivoin sen loppuvan.

Tapahtumakulku on malliesimerkki anteeksi pyytämisen väärästä käytöstä. Pyrin syrjäyttämään sekä oman tarpeellisen ajatustyöni että kiusatulle aiheutuneen kärsimyksen. Anteeksi pyytäminen ei noussut ennen kaikkea siitä, että olisin syvällisesti ymmärtänyt toimintani vahingollisuuden ja halunnut korjata tilanteen, vaan yksinkertaisesti moitituksi tulemisen pelosta.”

Meidän opetuksemme anteeksipyytämisestä ja -antamisesta voisi varmaan tiivistää jotenkin näin:

Armo ei ole lupa jatkaa väärintekemistä. Evankeliumia ei saa käyttää suojakilpenä, jolla vältetään oman toiminnan arviointi ja siitä vastuun kantaminen.

Parannukseen kuuluu mielenmuutos. Ihminen ei ainoastaan pyydä anteeksi päästäkseen tilanteesta eteenpäin, vaan hänellä on vilpitön halu luopua väärästä ja korjata toimintaansa.

Anteeksiantamisen tulee olla rajatonta. Jeesuksen opetus seitsemästäkymmenestäseitsemästä kerrasta (Matt. 18:21–22) muistuttaa, ettei anteeksiantamisen määrälle aseteta rajaa.

Ja vielä: anteeksiantaminen ei tarkoita, että luottamus palautuu automaattisesti tai että väärintekijä vapautuu tekojensa seurauksista.

Anteeksiantamus on valtavan suuri lahja, Jumalan armoa.

-vl

Vierailija
12497/12515 |
17.11.2026 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vaatimus jatkuvasta anteeksiannosta on mahdollistanut perheissä vuosikymmeniä jatkuneen henkisen, fyysisen ja hengellisen väkivallan. Rakenteellinen ongelma opillisessa systeemissä.

Vierailija
12498/12515 |
17.11.2026 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun käsitykset yhteisöstä perustuu tietysti mun omiin havaintoihin ja asioihin, joita tiedän yhteisöstä ympäri suomea. On monia asioita, joihin pitäisi suoraselkäisesti puuttua pontevammin. 

Tätä tämä ihmiselämä näköjään on. 😊 

Meillä molemmilla on kokemuksia ja havaintoja yhteisöstä eri puolilta Suomea, mutta ne näyttävät muodostavan varsin erilaisen kuvan todellisuudesta. Se on oikeastaan aika kiinnostavaa. Subjektiivisista kokemuksista ja havainnoista ei taida aivan helposti saada muodostettua objektiivista kokonaiskuvaa – eikä niitä voi noin vain keskiarvoistaa. Ehkä juuri siksi meidän on tärkeää kuunnella erilaisia kokemuksia ja suhtautua myös omiin tulkintoihimme sopivalla nöyryydellä.

Vanhoillislestadiolaisuusessa on niin suuri anteeksiannon periaate (sinänsä kaunis asia), että se johtaa välillä tilanteisiin, jossa muiden väärää käytöstä ja asenteita vaan katsotaan läpi sormien. ”Viat ja virheet” saarnataan vaan anteeksi ja sama meno jatkuu. Sen sijaan, että sanottaisiin suoraan, noin ei voi uskovainen toimia, sinun pitää lopettaa ja muuttua. 

Löysin hyvän kirjoituksen, joka liittyy juuri tähän.

https://www.paivamies.fi/aiemmat-blogit/anteeksi-6.53.19509.eafe4e1427

”Muistan, että anteeksipyyntööni sekoittui tietty ajatuskulku: jos asiaan palataan, niin voin sanoa pyytäneeni jo anteeksi. Anteeksi pyytäminen muodosti mielessäni prosessin päätepisteen, jonka jälkeen asiaa ei olisi enää tarpeen käsitellä. Asia oli juuri päinvastoin: varsinainen keskustelu olisi tullut aloittaa siitä, mihin minä toivoin sen loppuvan.

Tapahtumakulku on malliesimerkki anteeksi pyytämisen väärästä käytöstä. Pyrin syrjäyttämään sekä oman tarpeellisen ajatustyöni että kiusatulle aiheutuneen kärsimyksen. Anteeksi pyytäminen ei noussut ennen kaikkea siitä, että olisin syvällisesti ymmärtänyt toimintani vahingollisuuden ja halunnut korjata tilanteen, vaan yksinkertaisesti moitituksi tulemisen pelosta.”

Meidän opetuksemme anteeksipyytämisestä ja -antamisesta voisi varmaan tiivistää jotenkin näin:

Armo ei ole lupa jatkaa väärintekemistä. Evankeliumia ei saa käyttää suojakilpenä, jolla vältetään oman toiminnan arviointi ja siitä vastuun kantaminen.

Parannukseen kuuluu mielenmuutos. Ihminen ei ainoastaan pyydä anteeksi päästäkseen tilanteesta eteenpäin, vaan hänellä on vilpitön halu luopua väärästä ja korjata toimintaansa.

Anteeksiantamisen tulee olla rajatonta. Jeesuksen opetus seitsemästäkymmenestäseitsemästä kerrasta (Matt. 18:21–22) muistuttaa, ettei anteeksiantamisen määrälle aseteta rajaa.

Ja vielä: anteeksiantaminen ei tarkoita, että luottamus palautuu automaattisesti tai että väärintekijä vapautuu tekojensa seurauksista.

Anteeksiantamus on valtavan suuri lahja, Jumalan armoa.

-vl

Miksi näihin anteeksipyyntöihin on liittynyt käytäntö, ettei anteeksipyydettyyn asiaan saa palata tai synti siirtyy sille asian puheeksiottajalle? 

Vierailija
12499/12515 |
17.11.2026 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun käsitykset yhteisöstä perustuu tietysti mun omiin havaintoihin ja asioihin, joita tiedän yhteisöstä ympäri suomea. On monia asioita, joihin pitäisi suoraselkäisesti puuttua pontevammin. 

Tätä tämä ihmiselämä näköjään on. 😊 

Meillä molemmilla on kokemuksia ja havaintoja yhteisöstä eri puolilta Suomea, mutta ne näyttävät muodostavan varsin erilaisen kuvan todellisuudesta. Se on oikeastaan aika kiinnostavaa. Subjektiivisista kokemuksista ja havainnoista ei taida aivan helposti saada muodostettua objektiivista kokonaiskuvaa – eikä niitä voi noin vain keskiarvoistaa. Ehkä juuri siksi meidän on tärkeää kuunnella erilaisia kokemuksia ja suhtautua myös omiin tulkintoihimme sopivalla nöyryydellä.

Vanhoillislestadiolaisuusessa on niin suuri anteeksiannon periaate (sinänsä kaunis asia), että se johtaa välillä tilanteisiin, jossa muiden väärää käytöstä ja asenteita vaan katsotaan läpi sormien. ”Viat ja virheet” saarnataan vaan anteeksi ja sama meno jatkuu. Sen sijaan, että sanottaisiin suoraan, noin ei voi uskovainen toimia, sinun pitää lopettaa ja muuttua. 

Löysin hyvän kirjoituksen, joka liittyy juuri tähän.

https://www.paivamies.fi/aiemmat-blogit/anteeksi-6.53.19509.eafe4e1427

”Muistan, että anteeksipyyntööni sekoittui tietty ajatuskulku: jos asiaan palataan, niin voin sanoa pyytäneeni jo anteeksi. Anteeksi pyytäminen muodosti mielessäni prosessin päätepisteen, jonka jälkeen asiaa ei olisi enää tarpeen käsitellä. Asia oli juuri päinvastoin: varsinainen keskustelu olisi tullut aloittaa siitä, mihin minä toivoin sen loppuvan.

Tapahtumakulku on malliesimerkki anteeksi pyytämisen väärästä käytöstä. Pyrin syrjäyttämään sekä oman tarpeellisen ajatustyöni että kiusatulle aiheutuneen kärsimyksen. Anteeksi pyytäminen ei noussut ennen kaikkea siitä, että olisin syvällisesti ymmärtänyt toimintani vahingollisuuden ja halunnut korjata tilanteen, vaan yksinkertaisesti moitituksi tulemisen pelosta.”

Meidän opetuksemme anteeksipyytämisestä ja -antamisesta voisi varmaan tiivistää jotenkin näin:

Armo ei ole lupa jatkaa väärintekemistä. Evankeliumia ei saa käyttää suojakilpenä, jolla vältetään oman toiminnan arviointi ja siitä vastuun kantaminen.

Parannukseen kuuluu mielenmuutos. Ihminen ei ainoastaan pyydä anteeksi päästäkseen tilanteesta eteenpäin, vaan hänellä on vilpitön halu luopua väärästä ja korjata toimintaansa.

Anteeksiantamisen tulee olla rajatonta. Jeesuksen opetus seitsemästäkymmenestäseitsemästä kerrasta (Matt. 18:21–22) muistuttaa, ettei anteeksiantamisen määrälle aseteta rajaa.

Ja vielä: anteeksiantaminen ei tarkoita, että luottamus palautuu automaattisesti tai että väärintekijä vapautuu tekojensa seurauksista.

Anteeksiantamus on valtavan suuri lahja, Jumalan armoa.

-vl

Miksi näihin anteeksipyyntöihin on liittynyt käytäntö, ettei anteeksipyydettyyn asiaan saa palata tai synti siirtyy sille asian puheeksiottajalle? 

Olen eri vl, mutta en ole ikinä oppinut, että anteeksipyydettyyn asiaan ei saisi palata. Olen itsekin joutunut käsittelemään joitakin asioita vielä erikseen anteeksipyynnöstä ja -annosta huolimatta.

Vierailija
12500/12515 |
17.11.2026 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Näissäkin asioissa yleiskristillinen tulkinta on muuttunut:


Maakeskinen maailmankuva (geosentrismi): Keskiajalla ja uuden ajan alussa kirkko piti tiukasti kiinni opista, jonka mukaan Maa on kaikkeuden keskus. Vuonna 1633 katolinen inkvisitio tuomitsi Galileo Galilein harhaoppisuudesta, koska hän puolusti aurinkokeskistä maailmankuvaa. Kirkko luopui maakeskisestä tulkinnasta vähitellen 1700- ja 1800-luvuilla, ja paavi Johannes Paavali II pyysi Galilein kohtelua virallisesti anteeksi vuonna 1992.


Orjuus: Antiikista aina 1800-luvulle saakka kirkko hyväksyi orjuuden osana yhteiskuntajärjestystä, ja monet kirkonmiehet sekä luostarit omistivat orjia. 1800-luvun kuluessa (erityisesti paavi Leo XIII:n aikana) katolinen kirkko tuomitsi orjuuden yksiselitteisesti ihmisarvon vastaisena, ja sama muutos tapahtui myös protestanttisissa kirkoissa.


Uskonnonvapaus: Keskiajalta uuden ajan alkuun saakka katsottiin, että "erehdyksellä ei ole oikeuksia" ja harhaoppisia sai vainota tai pakottaa kääntymään. Katolinen kirkko muutti kantansa täysin Vatikaanin toisessa kirkolliskokouksessa (1962–1965), jossa julistettiin uskonnonvapauden olevan jokaisen ihmisen luovuttamaton oikeus.

 

Kuolemanrangaistus: Kirkko hyväksyi kuolemanrangaistuksen vuosisatojen ajan oikeutettuna rangaistuksena vakavista rikoksista ja harhaoppisuudesta. Katolinen kirkko tiukensi kantaansa 1900-luvun lopulla, ja vuonna 2018 paavi Franciscus muutti kirkon katekismusta niin, että kuolemanrangaistus on nyt kaikissa olosuhteissa tuomittava ihmisarvon loukkauksena.

Ei pelastusta kirkon ulkopuolella: Perinteisen opin mukaan vain katolisen kirkon jäsenet saattoivat pelastua. Vatikaanin toisessa kirkolliskokouksessa (1960-luvulla) tulkintaa laajennettiin niin, että myös muut kristityt, muiden uskontojen edustajat ja vilpittömästi totuutta etsivät uskonnottomat voivat pelastua Jumalan armosta.


Suhde juutalaisuuteen: Vuosisatojen ajan kristillisessä opetuksessa juutalaisia syytettiin kollektiivisesti Jeesuksen ristiinnaulitsemisesta, mikä ruokki antisemitismiä. 1900-luvun puolivälissä sekä katolinen kirkko (Nostra aetate -julistus vuonna 1965) että protestanttiset kirkot sanoutuivat jyrkästi irti tästä opetuksesta ja tuomitsivat antisemitismin syntinä.


jne.

Näistä kaikista asioista kuitenkin puhutaan. Jostakin syystä ehkäisykriittisyyden taustasta ei. Tunnustan, että näin vl:nakin olen saanut vasta tältä palstalta muiden vl:ien kertomana oppia sen, että ehkäisyä on pidetty syntinä ihan kaikissa kirkkokunnissa 1900-luvulle saakka.

Minusta ihan yleissivistyksen vuoksi olisi hyvä tietää asiasta edes jollain tasolla. Moni ihan oikeasti esimerkiksi kuvittelee, että ehkäisykriittisyys on vl:ien oma keksintö.

Ehkäisykriittisyyden tai ehkäisykieltojen taustasta puhuminen toisi luultavasti esille myös sen miksi kirkot siitä luopuivat ja mitä kielto tai kriittisyys naisille aiheutti menneinä vuosisatoina.

Vaikka niinkin. Ihmettelen vain, että miksi aiheesta vaietaan niin täysin.

Raamattu ei kiellä ehkäisyä. Ei se myöskään kiellä alkoholia, tanssia, rytmimusiikkia, televisiota ja monia asioita, jotka ei tiettyjen herätysliikkeiden mielestä ole hyväksyttäviä. 

Siksikin vaikuttaa erikoiselle vedota Raamattuun elämän ohjenuorana, kun on selvä, että elämänohjeita otetaan yhteisöstä. Se yhteisö on vielä muutama vuosikymmen sitten heittänyt ulos ihmisiä sillä perusteella, että omistaa television.

Kirjoita seuraavat numerot peräkkäin: viisi kaksi yhdeksän