Rehellisesti: en jaksa olla se, joka hoitaa kaiken suunnittelun

Tuntuu, että mitä tulee elämään lasten kanssa, niin puoliso on jonkinlainen apuri. 

Jos minulle antaa selkeän tehtävän, että tee tänään tuo ja muista tämä ja tämä, niin mikä siinä tehdessä. Mutta minä en saa koskaan mitään valmiiksi mietittyä. 

Minun pitää muistaa, suunnitella, aikatauluttaa, merkitä kalenteriin, tarkastaa ja suorittaa. Hoitaa alusta loppuun koko task management, ja puoliso välillä ikäänkuin apurina suorittaa arjessa jonkin lapsiin, kodinhoitoln tai muuhun ylläpitoon liittyvän tehtävän. Senkin suorittaminen vaatii yleensä lisäkysymysten esittämistä minulle. Ja sitten minä selvitän. 

Välillä tuntuu, ettei puoliso edes asu täällä. Siis viiden vuoden asumisen jälkeen minulta kyselee missä meillä on paistinpannut, mikä ohjelma pitikään valita kirjopyykille, mitä kissanhiekkaa pitikään ostaa... En tiedä miten näitä asioita voi olla tässä yhteiselossa tietämättä. 

Niin, olen väsynyt töissä ja kotona pitämään kaikki langat käsissäni. Kaipaisin aikuista, tasavertaista vastuunkantoa sekä arjen suunnittelun että suorituksen osalta. Olen harkinnut hypätä puolison rooliin ja odottaa, että minulle kerrotaan mitä kaupasta pitää tuoda, mitä ruokaa tehdään, mitä pyykkiä pestään ja mitä hemmetin kissanhiekkaa meillä on kissalla käytössä.