Vauva 5 kk muuttunut täysin

<a href="http://www.hernekeppi.fi/hernekeppi/hk3/perhepeti.shtml" alt="http://www.hernekeppi.fi/hernekeppi/hk3/perhepeti.shtml">http://www.hernekeppi.fi/hernekeppi/hk3/perhepeti.shtml</a&gt;

Tiukasti määritelty perhepeti ei meille sovi, piste. Silloin ehkä vauva nukkuu mutta äiti ei. Nytkin on itselläni hirveitä nukahtamisongelmia, kun vauva nukkuu kehdossa vuoteemme vieressä. Koko ajan olen valmiudessa ja kuulostelen vauvan tuhinoita. Ja korostan, että tällä hetkellä vauva ei nukahda edes siinä äidin kainalossa.

Tai apteekin korviketta.

Varsinkin jos makuuasento erityisesti tuntuu vauvasta tosi pahalta.

Nyt kannattaa kuitenkin pitää sillä tavalla pää kylmänä, että ette ala kehittelemään toinen toistaan monimuotoisempia rituaaleja ja rutiineja vauvan arkiaskareiden ympärille ( että vauvaa täytyy tyyliin ajeluttaa autolla ympäri kylää että nukahtaisi), vaan hoidat tuon sairauden mahdollisuuden pois päiväjärjestyksestä, ja sitten pidätte kiinni rutiineistanne, vaikka nyt olisikin vauvalla vaikea aika.

Sinänsä makuuasento ei tunnu olevan se peikko, sillä vaunuissa vauva ei ala huutaa heti kun hänet sinne laittaa. Näin käy vain omassa kehdossa tai vanhempien sängyssä. Jotenkin tuntuu, että vauva jollain lailla "pelkää" nukahtamista. Hän siis voi olla jo aivan unen rajamailla, mutta kiskoo itsensä sieltä väkisin hereille taas huutamaan.

Kiitos vinkistä noiden "rituaalien" kehittelyn suhteen =)

Oon 99% varma, että kyseessä on hampaat. Ja kuten muutkin ovat kirjoittaneet, niin tuossa vaiheessa alkaa maailma kunnolla avautua vauvalle, ja tulee harmistus, kun ei pääse liikkeelle. Itselläni on maitoallerginen vauva, ja kyllä se siihen liittyvä huuto alkoi jo laitoksella. 3kk iässä diagnosoitiin maitoallergia. Pari-kolme kuukautta vauva oli rauhallinen ja tyytyväinen, mutta sitten alkoikin tämä hampaat ja liikkumaan oppiminen kitinä, joka jatkui melkein tuonne 1v asti. Että melko normaalina pitäisin tuota ap:n tilannetta, joskin rasittavaahan se on, varsinkin kun on tottunut "helppoon" vauvaan.

samassa tilanteessa ollaan ja veikkaan tuota eroahdistusta.Meillä myös tyttö alkanut vierastamaan,ja vaaka-asentoon on turha yrittää.

Huooneesta on myöskin ihan turha yrittää poistua ilman huutoa.Menee ajan myötä ohitse luultavasti.

Nyt on aika varattu lastenlääkärille huomiseksi. Pääsenpähän ainakin siitä epätietoisuudesta.



Rutiineja ja tiukahkoa päiväohjelmaa haluaisin kovasti noudattaa, mutta se ei vain onnistu tällä hetkellä. Jos ajatellaan, että vauvan pitäisi nukkua joka päivä aina samaan aikaan, niin nyt jos nukahtamiseen menee tunti (ei nyt sentään joka kerta onneksi) ja vauva herää pirteänä jo puolen tunnin unien jälkeen vaikka mitä tekisi, niin kyllä se rutiini ikävästi rikkoutuu... Tänään sain pitkitettyä yksiä päikkäreitä reiluun tuntiin hytkyttelemällä vaunuja kolmeen otteeseen kymmenen minuuttia kerrallaan. Ennen vauva nukkui päivässä kolmet päiväunet, joista yhdet jopa kolme tuntia... Yöllä hän onneksi nukkuu paremmin kerran nukahdettuaan, eli yöunet ovat keskimäärin kymmenen tuntia kahdella imetyksellä. Joskin viime yönä piti kukkua hereillä myös yöllä imetyksen jälkeen, argh!

Jos terveyskeskuslääkäri, niin sieltä ei saa mitään apua, jos kyse on allergiasta. Jos allergialääkäri, niin sitten on eri juttu.

Jos terveyskeskuslääkäri, niin sieltä ei saa mitään apua, jos kyse on allergiasta. Jos allergialääkäri, niin sitten on eri juttu.

Pulssin lastenlääkäri, jonka erityisenä kiinnostuksen kohteena allergiat ja infektiotaudit. Luulisi saavan apua, jos jotain on vialla.

kiinnostuksen kohteena allergiat ja infektiotaudit. Luulisi saavan apua, jos jotain on vialla.

Kukaan lapsi ei huuda "turhaan", aina on jokin syy taustalla. Jos sattuu olemaan allergiaa, niin parempi löytää syyllinen heti. Jos ei ole, niin parempi tutkia heti alta pois, että voi sitten etsiä oikeaa syytä.

Mua vähän tökkää tämä ajatus että "jotakin et tee oikein". Mitä jos kiukkuisuus johtuu hampaista niin mitä äiti voi tehdä sitten että tekisi oikein? Ei varmaan särkylääkettäkään viitsi turhaan syötellä.



Ja tuosta maassa yksin makaamisesta niin ei tietenkään vauvan kuulu vaan maassa yksin olla mutta totuus on se että yksikään äiti, ei edes sinunkaltaisesi superäiti pysty kantamaan lasta sylissä 24/7... Eli ainakin meidän 5kk kiukkuisen lapsen suhteen on nyt se tilanne että painaa jo 8kg ja itku/kitinä alkaa melkein heti lattialla niin ei paljon ehdi vessassa edes käydä niin siksi olisi ihana saada lapsi viihtymään edes 5minsaa lattialla. Mutta toivotaan että joku helpotus tulee pian :)

meillä oli juuri samanlaista kunnes todettiin suolistoperäinen maitoallergia.

nyt ollaan apteekin nutrilon pepti maidolla ja ei huuda.

voit itse testata et jätä imetys ja korvikkeet pois ja testaa vaikka 2 viikkoo tolla nutrilon pepti maidolla.saa ilman reseptiä.jos selkeesti tapahtuu muutos niin sillon lähete tutkimuksiin jotta saatte reseptin ja lausunnon kelaan korvasta varten koska maito on kallista.noin 6 litraa maksaa 50€

Apua, nyt alkaa äidin hermot olla riekaleina... Vauvamme on vähän yli 5 kk vanha, ja on ollut tähän asti mielestäni suhteellisen helppo lapsi: on yleensä oloonsa tyytyväinen sekä iloinen, nukahtaa useimmiten melko helposti, pysyy (aina jonkin aikaa) tietyssä rytmissä, syö hyvin jne. Mutta eipä vain enää. Meillä on nyt päivät yhtä huutoa, kun vauva ei ole tyytyväinen oikein mihinkään, koko ajan pitäisi vähintään olla vauvaa viihdyttämässä. Nukahtamaan ei suostu ei sitten millään, ei päiväunille eikä yöunille (taas hirveää huutoa ja pitkään; alkaa heti kun vauvan laskee sänkyyn) vaikka on selvästi tosi väsynyt. Vihdoin nukahdettuaan päikkäreille herää jo vaikkapa 20 minuutin kuluttua. Kitisee tai suorastaan rääkyy ihan jatkuvasti. Kaiken lisäksi on nyt kieltäytynyt rinnasta päiväsaikaan, vaikka yöllä syökin. Alusta asti ollaan menty osittaisimetyksellä, kun maito ei vain riitä (plus muita syitä joita en nyt tässä ala setviä), ja vähän väliä on kyllä taisteltu tuon imetyksen kanssa... Millään en haluaisi kokonaan lopettaa, mutta nyt alkaa olla voimat vähissä, kun pumppausta pitäisi harrastaa vielä huomattavasti enemmän kuin ennen.

Vauva on kiinteitä syönyt nyt kuukauden, ja syökin soseita tosi hyvin ja mielellään (huom. ongelmat eivät alkaneet vielä kiinteisiin siirryttäessä). Puuroa ryhdyttiin syöttämään vähän aikaa sitten, mutta sekin jo lopetettiin kun pelkäsin sen aiheuttavan vatsanväänteitä. Sosetta ja maitoa vauva saa aina niin paljon kuin haluaa, ei siis nälästä johdu nykyinen venkoilu. Tyttö on myös kasvanut oikein hyvin, vaikka hoikka onkin. Päivisin seurustellaan ja leikitään/lauletaan paljon, mutta yritän antaa vauvalle välillä omaakin rauhaa (ei onnistu tällä hetkellä, kun parku alkaa heti jos hänet laskee esim. matolle). Mitään ihmeellisiä taitoja ei ole juuri oppinut eikä hampaita ainakaan näyttäisi tai tuntuisi olevan tulossa. Kakka on samanlaista kuin koko ajan nyt kiinteitä syödessä. Perusterve pitäisi olla, joskin ihan pientä nuhaisuutta tuntuu ehkä olevan.

Auttakaa, ennen kuin tämä äiti vajoaa epätoivoon! Mitä tekisitte/kokeilisitte tässä tilanteessa? On niin ahdistavaa, kun pieni vain huutaa ja tulee sellainen olo ettei osaa hoitaa toista enää ollenkaan =(

Kiitos taas kaikille kommentoijille. Erityisen lämpimät kiitokset #26 - itse olet ihana! Ja on jotenkin huojentavaa kuulla, että kohtalotovereitakin löytyy - jos olenkin surkea "omaa rauhaa haluava, vauvaan harmistusta purkava" äiti (niin kuin joku esitti, kiitos vaan) niin ilmeisesti meitä on sitten muitakin =). Hassua, kun tähän asti kaikki on kuitenkin mennyt vallan mainiosti.



Nyt on sitten käyty lääkärissä. Mitään vikaa tytöstä ei löydetty, ja lääkäri käski ottaa vaan rennosti ja jättää kaiken ylianalysointi sikseen. Kuulemma vauvoilla tosiaan vain on kaikenlaisia "kausia", jotka menevät ohi ja sitten päälle pukkaakin jo seuraavaa. Allergiaa hän ei epäillyt ollenkaan eikä hampaitakaan hänen mukaansa ollut tuloillaan.



Tänään tyttö sitten onkin ollut taas enemmän oma itsensä, ei siis itke niin paljon. Hän nukkui melko pitkät päiväunet liikkuvissa vaunuissa, joten äitikin sai kunnolla liikuntaa... Kaiken lisäksi vauveli on suostunut syömään rintaakin, kun ensin imetin häntä sylissä kävellen samalla vauhdikkaasti.



Jätän nyt viljat pois ruokavaliosta joksikin aikaa, samoin perunan josta vauvan isä saa itse vatsaoireita. Sitten katsotaan, josko niitä hampaita jossain vaiheessa alkaisi pukata. Tai sitten kyse oli jostain rokotusreaktiosta. Tai eroahdistuksesta. Tai yleisestä levottomuudesta, kun tosiaan ympäröivä maailma kiinnostaa jo niin kovasti. Tai sitten se on jotain "henkimaailman asioita" josta en koskaan pääse selvyyteen. Jos tyttö näyttää menevän parempaan suuntaan, en jää pohtimaan allergia-asioita kovasti paljon vaan yritän olla luottavainen.



Toivon meille samojen asioiden kanssa painiskeleville kovasti tsemppiä ja jaksamista! Eiköhän se tästä sitten taas.

Voi ei, juuri tuota en olisi halunnut lukea - syy on psykologinen joka ei kohtaa hoitotapojeni kanssa! Oikeasti, nyt ahdistaa ihan hirveästi. Mutta vauvan ei ole tähänkään asti tarvinnut nukahtaa yksin pinnasänkyyn, vaan hänet on nukutettu joko vaunuissa tai useimmiten omassa kehdossaan, toinen vanhemmista vieressä esim. hyräilemässä unilauluja. Tällä hetkellä vauva ei nukahda vanhempien sängyssä viereen, vaan huutaa siinäkin pää punaisena. Itse asiassa tällä hetkellä jo pelkkä makuuhuoneeseen meneminen saa vauvan "varuilleen" ja huuto alkaa viimeistään siinä vaiheessa kun joutuu vaakatasoon. Kantoliinassa tyttöä on kanniskeltu paljon ihan syntymästä lähtien, mutta nyt tuo 7-kiloinen alkaa olla liian painava rengasliinaan, kun äidin hartiat ja selkä jumittaa pahasti...

Alan kallistua vähän hampaidentuloon ja mahdollisesti orastavaan eroahdistukseen. Tyttö on jo jonkin aikaa vierastanut aina välillä tosi pahastikin. Täytynee kuitenkin käydä näyttämässä häntä ihan lääkärissäkin, niin ei tarvitse ainakaan mitään sairautta arvuutella.

Tosiaan, oireilu alkoi viime rokotusten jälkeen viitisen päivää sitten. Reilu viikko sitten vauva sai kolmannen rotarokotteen sekä toisen viitosrokotteen. Aiemmin näistä ei ole seurannut mitään oireilua, niin en oikein tiedä, voiko olla yhteyttä.

Iso kiitos kaikille vastanneille, olen saanut ainakin paljon ajattelemisen aihetta!

Älä nyt säikähdä, mutta olisiko syytä viedä vauva kuitenkin lääkärin tarkastukseen, jos vaikka jokin vaiva aiheuttaa itkuisuutta. Jos heräilee eikä imetys onnistu, ilman syliä ei halua olla, niin voi olla jokin tulehdus tms. Varalta kuitenkin kannattaa tarkastaa, jos jatkuu itkuisena. Oma poikani muuttui myös yhtäkkiä itkuiseksi ja parkuvaksi, nukkuminen oli pätkittäistä. Tämä kaikki alkoi rokotuksen jälkeen. Vein lapsen lääkäriin, lääkäri meinasi, että terve lapsi, äitin pitää kestää lapsen itkua jne jne lätinää. Itku ei loppunut, yöt olivat vaikeita ja päivätkin. Vein toiselle lääkärille, joka kehoitti ottamaan verinäytteitä ja virtsanäytteen. Kun vastaukset tulivat, mentiin suoraan lasten osastolle, koska hb oli 74 ja virtsanäytteessä kovasti kasvua. Paha virtsatieinfektio. Turbokuuri antibioottia suoneen kolme päivää. Poika palasi kotiin sairaalasta entisenä iloisena poikana ja äitikin selvisi säikähdyksellä, kun ei kuitenkaan vakavempaa ollut. Tosin kipeä se poika oli, tajusin sen vasta jälkikäteen ja siksi itki.

Ja tuosta maassa yksin makaamisesta niin ei tietenkään vauvan kuulu vaan maassa yksin olla mutta totuus on se että yksikään äiti, ei edes sinunkaltaisesi superäiti pysty kantamaan lasta sylissä 24/7... Eli ainakin meidän 5kk kiukkuisen lapsen suhteen on nyt se tilanne että painaa jo 8kg ja itku/kitinä alkaa melkein heti lattialla niin ei paljon ehdi vessassa edes käydä niin siksi olisi ihana saada lapsi viihtymään edes 5minsaa lattialla. Mutta toivotaan että joku helpotus tulee pian :)

Niin ja vauvahan tarvitsee motorisen kehityksen takia myös maassa oleilua!

meillä ravattiin lääkärissä jokseenkin joka viikko harvasen kerran.

aina vaan todettiin normaalia vauvan itkua mutta eipä ollutkaan normaalia itkua.

kinnteetä syövä vauva ei välttämättä syönnin jälkeen huuda mutta jos on maito ja vellin jälkeen kiukkunen.

itse ottaisin muiden neuvot vakavasti ja testaisin sillä maidolla koska se on halpa testaus pienen vauvan kipuun verrattuna.hän kärsii kivusta kokoajan.

aina puhutaan koliikista mutta meillä lastenlääkäri sanoi että nykysin todetaan enemmän maitoallergiaa kun koliikkia koska osataan etsiä oikeeta diagnoosia.

ennen lyötiin papreihin koliikki jos vauva itki mutta nykysin onkin maitoallergia yleisin.

johtuu kauhan korvikkeista kun ne on niin keinotekoisia ja lisäaineita täynnä.

myös vellit ja kaikki mahdolliset puurot ellei ole maidoton.

meidän tarina löytyy täältä.

:

http://www.google.fi/url?sa=t&rct=j&q=vauvojen%20vanhemmat&source=web&c…

tee se apteekin maitotestaus lapsesi vuoksi ja jätä vellit pois.kinteetä ruokaa voi antaa kun katsoo että on maidoton ja kermaa ei ole.

koska meillä tosissaan sanottiin et normaalia mut ei nää nykyajan lääkärit tiedä vittuakaan(pahoittelen kielenkäyttöni)mutta sinun tarina nosti tunteeni pintaan miten meitä kohdeltiin.kunnes itse tajusin ostaa sitä maitoa ja testata ja sitä kautta rupes asiat selviimään ja nyt on maailman hiljaisin tyytyväinen tyttövauva meillä.

Kiitos taas kaikille kommentoijille. Erityisen lämpimät kiitokset #26 - itse olet ihana! Ja on jotenkin huojentavaa kuulla, että kohtalotovereitakin löytyy - jos olenkin surkea "omaa rauhaa haluava, vauvaan harmistusta purkava" äiti (niin kuin joku esitti, kiitos vaan) niin ilmeisesti meitä on sitten muitakin =). Hassua, kun tähän asti kaikki on kuitenkin mennyt vallan mainiosti.

Nyt on sitten käyty lääkärissä. Mitään vikaa tytöstä ei löydetty, ja lääkäri käski ottaa vaan rennosti ja jättää kaiken ylianalysointi sikseen. Kuulemma vauvoilla tosiaan vain on kaikenlaisia "kausia", jotka menevät ohi ja sitten päälle pukkaakin jo seuraavaa. Allergiaa hän ei epäillyt ollenkaan eikä hampaitakaan hänen mukaansa ollut tuloillaan.

Tänään tyttö sitten onkin ollut taas enemmän oma itsensä, ei siis itke niin paljon. Hän nukkui melko pitkät päiväunet liikkuvissa vaunuissa, joten äitikin sai kunnolla liikuntaa... Kaiken lisäksi vauveli on suostunut syömään rintaakin, kun ensin imetin häntä sylissä kävellen samalla vauhdikkaasti.

Jätän nyt viljat pois ruokavaliosta joksikin aikaa, samoin perunan josta vauvan isä saa itse vatsaoireita. Sitten katsotaan, josko niitä hampaita jossain vaiheessa alkaisi pukata. Tai sitten kyse oli jostain rokotusreaktiosta. Tai eroahdistuksesta. Tai yleisestä levottomuudesta, kun tosiaan ympäröivä maailma kiinnostaa jo niin kovasti. Tai sitten se on jotain "henkimaailman asioita" josta en koskaan pääse selvyyteen. Jos tyttö näyttää menevän parempaan suuntaan, en jää pohtimaan allergia-asioita kovasti paljon vaan yritän olla luottavainen.

Toivon meille samojen asioiden kanssa painiskeleville kovasti tsemppiä ja jaksamista! Eiköhän se tästä sitten taas.

vasta 4kk iässä et revippä siintä.osaimetin,annoin tuttelia ja sosetta.mutta niin vaan todettiin testeissä maitoallergia.

helppo se on testata.

apteekin nutrilon pepti on eri mitä myydään ruoka kaupoissa.

apteekin maito on testattu ja tutkittu kunnolla ja niistä on poistettu se maitoproteeni mikä sen kivun yleensä aiheuttaa.

älkää nyt tämmösen perusteella vielä alkako heittämään mitään allergiajuttuja kehiin. Jos lapsi on jo korviketta saanut elämänsä, olisi reagoinut aiemmin, ja jo kun soseet aloitettiin. Sitten voi miettiä allegiaa, jos kaikki muut on (hampaat, korvatulehdus, kausi ym.) todettu paikkaansapitämättömiksi.

Ei ihme, että allergialääkärit on ihan kypsiä kaikenmaailman äiteihin, jotka epäilee allergiaa oikeesti ihan ilman syytä.

Tuon ikäinen vauva tarvitseekin läjes koko ajan ns huvimestaria! Ei vauvan kuulu yksin vaan maassa olla, jotta äippä saa olla rauhassa. Ikä on myös sellainen, että vauva saattaa turhautua, koska haluaisi mennä ja liikkua, muttei osaa vielä.

Jos itse olet hermona ja purat vihastustasivauvaan, niin onko se ihme, että vauva on kiukkuinen? Eli osasyynä voi olla oma mielentilasi.

Muistaisitko myös sen, että se "ärsyttävä kitinä" on melkein ainoa vauvasi osaama tapa kommunikoida. Jotakin et tee oikein. Kokeilemalla erilaisia juttuja ja erilaisia rytmejä saavutatte ennemmin tai myöhemmin yhteisymmärryksen. Kaikki on kuitenkin sinusta itsestäsi kiinni, koska vauvasi ei vielä parempaan pysty kuin mitä tekee.

Jäi harmittamaan niin, että päätin sittenkin vastata erikseen tähän viestiin. Positiiviset vastaukset luen erityisellä kiitollisuudella ja neutraalit luen tietenkin tarkkaan vinkkien varalta. Aloittajaan ilman syytä negatiivisesti suhtautuvat vastaukset sen sijaan ovat kyseenalaisia ja antavat kirjoittajastaan melko ankean kuvan. Mielestäni aloitusviestini tihkuu epätoivoa ja halua kuulla muiden mielipiteitä täysin aiemmasta poikkeavaksi muuttuneesta vauvan käytöksestä. Missään vaiheessa en ole kirjoittanut haluavani olla rauhassa ja jättäväni vauvan makaamaan yksin maahan sen takia. En myöskään tasan varmasti pura vihastusta vauvaan; mistä ihmeestä sellaista oli muka voinut päätellä? "Ärsyttävä kitinä" ei myöskään ollut sanavalintani; halusin vain kovasti saada tietää, mikä pikkuistani mahdollisesti voisi vaivata.

5 kk neuvolassa sain juuri kehuja minun ja vauvan välisestä vuorovaikutuksesta. Vauvalle on kuulemma selkeästi juteltu ja laulettu paljon, ja tunnun vastaavan hänen viesteihinsä hyvin. Koska kyseessä on esikoinen, olen lukenut myös paljon erilaisia oppaita/esitteitä, ja muistan yhdessäkin kirjoitetun, että KAIKKI vauvat itkevät, vaikkei heillä välttämättä mikään olisikaan erityisen huonosti. Esikoisen äitinä en vain tiedä, mikä on normaali määrä itkua (kun tosiaan tähän asti ollaan selvitty hyvinkin vähillä itkuilla), ja toisaalta huolestuin, kun itkuisuus yhtäkkiä selvästi lisääntyi.

Tuosta huvimestarina olosta taas: vauva tarvitsee samaisten oppaiden mukaan myös "omaa aikaa" ilman jatkuvaa vuorovaikutusta. Kyllä, olen välillä jättänyt vauvan lelukaaren alle riemuissaan hihkumaan ja potkimaan, kun olen käynyt vessassa. Nytkö hän sitten on ikuisiksi ajoiksi pilalla? Samoin aamurutiineihimme kuuluu vauvelin istuskelu sitterissä kylpyhuoneessa seuraamassa äidin aamutoimia ihan jopa metrin etäisyydellä. En millään voi uskoa, että kaikki muut äidit OIKEASTI kantaisivat vauvojaan 24/7 (ja kyllä, olen kuullut myös POIKKEUStapauksista, jotka ovat näin joutuneet toimimaan) tai muuten viihdyttäisivät näitä. Minun on ainakin välillä pakko laskea vauva hetkeksi sylistäni esim. tiskaamisen ajaksi. Ihan neuvolassa sanottiin, että vauvaa tosiaan täytyy pitää myös lattialla.

Jälkimmäisille vastaajille vielä: vauva siis tosiaan vaikuttaa olevan enemmän oma itsensä. Seurailen nyt tilannetta hetken aikaa, ja jos selkeää parannusta ei tule, vien toki tytön uudestaan lääkäriin tai ainakin kokeilen sitä mainittua apteekin korviketta.

voisiko kuitenkin olla ne hampaat? jos on ikenet kipeinä? kokeile antaa annos panadolia jos helpottais pienen oloa!

Tuon ikäinen vauva tarvitseekin läjes koko ajan ns huvimestaria! Ei vauvan kuulu yksin vaan maassa olla, jotta äippä saa olla rauhassa. Ikä on myös sellainen, että vauva saattaa turhautua, koska haluaisi mennä ja liikkua, muttei osaa vielä.

Jos itse olet hermona ja purat vihastustasivauvaan, niin onko se ihme, että vauva on kiukkuinen? Eli osasyynä voi olla oma mielentilasi.

Muistaisitko myös sen, että se "ärsyttävä kitinä" on melkein ainoa vauvasi osaama tapa kommunikoida. Jotakin et tee oikein. Kokeilemalla erilaisia juttuja ja erilaisia rytmejä saavutatte ennemmin tai myöhemmin yhteisymmärryksen. Kaikki on kuitenkin sinusta itsestäsi kiinni, koska vauvasi ei vielä parempaan pysty kuin mitä tekee.

Tuosta huvimestarina olosta taas: vauva tarvitsee samaisten oppaiden mukaan myös "omaa aikaa" ilman jatkuvaa vuorovaikutusta. Kyllä, olen välillä jättänyt vauvan lelukaaren alle riemuissaan hihkumaan ja potkimaan, kun olen käynyt vessassa. Nytkö hän sitten on ikuisiksi ajoiksi pilalla? Samoin aamurutiineihimme kuuluu vauvelin istuskelu sitterissä kylpyhuoneessa seuraamassa äidin aamutoimia ihan jopa metrin etäisyydellä. En millään voi uskoa, että kaikki muut äidit OIKEASTI kantaisivat vauvojaan 24/7 (ja kyllä, olen kuullut myös POIKKEUStapauksista, jotka ovat näin joutuneet toimimaan) tai muuten viihdyttäisivät näitä. Minun on ainakin välillä pakko laskea vauva hetkeksi sylistäni esim. tiskaamisen ajaksi. Ihan neuvolassa sanottiin, että vauvaa tosiaan täytyy pitää myös lattialla.

Herranen aika! Ei kai huvimestari tarkoita sitä, että pitää kantaa koko ajan?! Lähinnä tarkoitin, että ei vauva kauaa yksin viihdy, vaan haluaa että hänelle jutellaan tai istuskellaan siinä vieressä ihmetelmässä leluja vaikka siinä lelukaaren tykönä.

Ja kenen luetun ymmärtäminen mättää? Laitoin ihan varta vasten, että JOS purat suuttumustasi lapseesi, niin ei ihme, että häntä kiukuttaa. Sanoin se ihan siksi, että monet tekee niin. Ja vauva hyvin herkästi vaistoaa tuollaisia tunnetiloja.

Oli vaiva mikä tahansa, nykyään ollaan ensimmäisenä tarjoamassa ratkaisuksi allergiaa. Jota se ei useinkaan ole. Joskus on, ja toki jos lapsella oikeasti todella hankala olla, niin asia pitää selvittää, mutta näin ei vaikuttanut ap:n tilanteessa hänen omasta kokemuksestaan huolimatta olevan.

Oliko siellä pelkästään allergiaa "ekana" tarjolla, vai kenties niitä hampaita, yleistä kitinää sun muuta? Miksi kaikkia niitä saa tarjota, mutta heti kun heittää allergiamahdollisuuden kehiin, aletaan urputtaa? Tsiisus.