Vauva 5 kk muuttunut täysin
Apua, nyt alkaa äidin hermot olla riekaleina... Vauvamme on vähän yli 5 kk vanha, ja on ollut tähän asti mielestäni suhteellisen helppo lapsi: on yleensä oloonsa tyytyväinen sekä iloinen, nukahtaa useimmiten melko helposti, pysyy (aina jonkin aikaa) tietyssä rytmissä, syö hyvin jne. Mutta eipä vain enää. Meillä on nyt päivät yhtä huutoa, kun vauva ei ole tyytyväinen oikein mihinkään, koko ajan pitäisi vähintään olla vauvaa viihdyttämässä. Nukahtamaan ei suostu ei sitten millään, ei päiväunille eikä yöunille (taas hirveää huutoa ja pitkään; alkaa heti kun vauvan laskee sänkyyn) vaikka on selvästi tosi väsynyt. Vihdoin nukahdettuaan päikkäreille herää jo vaikkapa 20 minuutin kuluttua. Kitisee tai suorastaan rääkyy ihan jatkuvasti. Kaiken lisäksi on nyt kieltäytynyt rinnasta päiväsaikaan, vaikka yöllä syökin. Alusta asti ollaan menty osittaisimetyksellä, kun maito ei vain riitä (plus muita syitä joita en nyt tässä ala setviä), ja vähän väliä on kyllä taisteltu tuon imetyksen kanssa... Millään en haluaisi kokonaan lopettaa, mutta nyt alkaa olla voimat vähissä, kun pumppausta pitäisi harrastaa vielä huomattavasti enemmän kuin ennen.
Vauva on kiinteitä syönyt nyt kuukauden, ja syökin soseita tosi hyvin ja mielellään (huom. ongelmat eivät alkaneet vielä kiinteisiin siirryttäessä). Puuroa ryhdyttiin syöttämään vähän aikaa sitten, mutta sekin jo lopetettiin kun pelkäsin sen aiheuttavan vatsanväänteitä. Sosetta ja maitoa vauva saa aina niin paljon kuin haluaa, ei siis nälästä johdu nykyinen venkoilu. Tyttö on myös kasvanut oikein hyvin, vaikka hoikka onkin. Päivisin seurustellaan ja leikitään/lauletaan paljon, mutta yritän antaa vauvalle välillä omaakin rauhaa (ei onnistu tällä hetkellä, kun parku alkaa heti jos hänet laskee esim. matolle). Mitään ihmeellisiä taitoja ei ole juuri oppinut eikä hampaita ainakaan näyttäisi tai tuntuisi olevan tulossa. Kakka on samanlaista kuin koko ajan nyt kiinteitä syödessä. Perusterve pitäisi olla, joskin ihan pientä nuhaisuutta tuntuu ehkä olevan.
Auttakaa, ennen kuin tämä äiti vajoaa epätoivoon! Mitä tekisitte/kokeilisitte tässä tilanteessa? On niin ahdistavaa, kun pieni vain huutaa ja tulee sellainen olo ettei osaa hoitaa toista enää ollenkaan =(
Kommentit (58)
Esikoisella puhkesi allergiat 3 kk iässä esimmäisen rotarokotteen jälkeen. Liekö sattumaa, mutta kuopukselle jäi kyllä tuo rokote ottamatta...
Ajatelin tuoda keskusteluun uuden näkökulman eli vauvan neurobiologisen kehityksen. En siis tahdo tehdä webin kautta analyysiä, onko lapsesi sairas vai terve, mutta kehotan tutustumaan vauvan tunnelämän ja aivojen kehitykseen, jotta osaat varautua erilaisiin "vaiheisiin". Kun saat hiukan tietoa eri kehitysvaiheista ei kaikkia muutoksia tarvitse lähteä etsimään ulkoa tulleista ärsykkeistä (kuten allergia, rokotukset, hampaat yms), vaikka toki nekin vaikuttavat.
Esimerkiksi 6 ensimmäisen kuukauden aikana vauvojen alempi limbinen systeemi kehittyy vauhdilla. (on se aivoalueiden joukko, joka osallistuu mm. autonomisten toimintojen, motivaation ja tunteiden säätelyyn sekä yhdistää erilaisia tunnetiloja muistiin tallentuneisiin fyysisiin tuntemuksiin.) 6 kuukaudesta vuoteen kehitys on valtava ja on hyvä huomioida, että vasen ja oikea aivolohko kehittyvät eri tahtiin vuortellen, joka näkyy vauvan käytöksessä.
Muun muassa neljän kuukauden iässä jotkin osa-alueet tempperamentista alkavat näkyä (ei tätä ennen, sillä nämä aivoalueet ovat vasta alkamassa toimimaan) esimerkiksi tavalliseen arkipäiväiseen stimulointiin alkaa liittyä vauvan motorinen liike vastauksena (riippuu siis lapsen tempperamentistä). Helposti "ärtyvä" tai ns. herkkä vauva saattaa siis alkaa reagoida fyysisesti itkemällä, laittamalla selän kaarelle yms. aisioihin jotka häntä "ärsyttävät" (voi olla jopa vaikkapa joku lelu). Siinä missä toisen tempperamentin omaava vauva saattaa alkaa nauraa samalle ärsykkeelle.
Vauvan rohkeus ja herkkyys eri ärsykkeille alkaa siis näkyä (ja tämä on geneettisesti määräytynyt, eikä riipu vanhempien tempperamentista), joten opettele tuntemaan vauvasi (jokainen kehitysjakso antaa tietoa tulevasta) ja mieti miten saatte päivät sujumaan hyvin. :) :)
Suosittelen vaikkapa Lise Elliotin: What's going on there? How the brain and mind develop in the first 5 years of life.
Kirja sisältää paljon tietoa lapsen neurobiologisesta kehityksestä helpossa muodossa ja antaa vinkkejä siitä kuinka vanhempi voi missäkin tilanteessa kehittää lastaan eteenpäin.
Minäkin epäilisin jonkinlaista eroahdistusta yhdeksi syyksi. Ei kannata olla ehdoton siinä, että kaiken pitäisi tapahtua joka päivä tasan samalla kellonlyömällä, kun vauvan unirytmi saattaa vaihtua ja sitten pitää alkaa noudattaa taas uutta rytmiä. Mielestäni ei kannata olla liian ehdoton nukkumispaikassa ja tavassa. Rutiineja ja päiväohjelmaa kannattaa noudattaa, mutta minä suosittelisin, että varaat nukutusta ja nukkumista varten esim. 2-3 tuntia aikaa vaikkapa klo 12-15 välillä. Nukahtaa sitten joko klo 12 tai vasta lähempänä klo 14 - toivottavasti. Pidät vaan huolen, että ei nuku sitten liian pitkään. Tuo klo 12-15 ei tarkoita, että koko se aika pitäisi nukkua, vaan että se on tavoiteaikaväli, jolloin nukkuu sen puoli tuntia, tunnin tai kaksi, miten haluaakaan. Yritä sallia jonkinlainen liukuma, ettet ahdistu siitä, jos nukutukseen menee aikaa jopa tunti tai pari. Jos näyttää siltä, että ei ala nukahtaa, niin ota pieni aikalisä. Meillä tyttö oli vauvana ehkä pari kertaa niin höperö, että jaksoi valvoa jopa 6-8 tuntia putkeen. Siinä taisi mennä yhdet jos toisetkin päikkäriajat ohi. :D Kyllä meinasi mennä mammalla hermo, kun ei suostunut nukahtamaan millään keinolla ja aloin pelätä jo sitä, ettei suostu kohta yöunille ihmisten aikaan, jos nukahtaa päikkäreille liian myöhään illalla. Joskus minä tein sillä tavalla, että otin tytön reppuselkään kantoliinaan tai Manduca-reppuun ja aloin puuhastella jotain kotitöitä, joita olin ajatellut alkaa tehdä jo pari tuntia epäonnistuneen nukutusrumban aikana. En jaksanut enää tuhlata aikaani turhaan nukutukseen makaamalla vauvan vieressä tai istumalla vieressä, kun toinen vaan ärsyyntyi siitä lisää. En puhunut tytölle mitään. Annoin hänen vaan keikkua selässäni ja seurata kotitöitäni ja tylsistyä. Joskus hän nukahtikin sitten selkääni. Sitten kun hän nukahti vihdoinkin, niin olin hissukseen ja menin istumaan vaikkapa tietokoneelle tyttö edelleen reppuselässä. Ei kannattanut ottaa sitä sieltä pois, kun olisi kuitenkin herännyt siihen. Sai nukkua siinä semmoiset puolen tunnin päikkärit.
Rokotusten jälkeen saattaa tulla kans just jotain flunssaoireita ja muuta kurjaa oloa. Hyvä, että olet saanut varattua ajan lääkärille.
En ole AP vaan #36 jolla myös samaa ongelmaa, aikaisemmin kiltti tyttö muuttunut kiukkuiseksi ja kitiseväksi/itkeväksi rokotusten jälkeen. Meillä rokotuksista 1 vko kulunut ja alkoi heti seuraavana päivänä rokotuksista :(
Kiva että AP:lla tilanne parantunut :)
Mä haluaisin sanoa maitoallergisen äitinä, että älkää ostako niitä maidottomia korvikkeita, jos imetätte! Jättäkää omasta ruokavaliostanne kaikki maito pois niin viimeistään viikon kuluttua huomaa valtavan eron lapsen voinnissa! Meidän poika on täysimetyksellä vielä, ikää 5 kk:)
Ja että miettikää tarkasti noiden rokotteiden tarpeellisuutta! Meillä on otettu pelkkä viitosrokote, ja aina rokotteen jälkeen samana päivänä vyöhyketerapiaan! Poistaa kehosta säilöntäaineet ym. myrkyt (esim. elohopea) eikä kuumetta tai muuta oireilua tule!
Epäilen, että kyseessä on vaihe. Vauvojen kanssa vaiheita tulee ja menee, ja jotkut vaiheet ovat todella rankkoja. Meidän pojalla oli samanlainen vaihe 4 kk iässä ja sitä kesti kuukauden. Ja tiedoksi sille perhepedin ehdottajalle, me nukuttiin perhepedissä.
Yleisesti mä kohdistin nämä huonoimmat vaiheet siihen, että vauvan sisäinen rytmi muuttui, ja sitä jatkui sitten sinne vuoden ikään asti. Aina, kun vauva alkoi haeskelemaan uutta rytmiä päiväänsä, oli kiukku suurimmillaan, kunnes rytmi vakiintui taas vähäksi aikaa. Kerroit, että päikkäreille nukahtaminen saattaa kestää jopa tunnin. Se voisi olla merkki siitä, että vauva pidentää valveillaoloaikaansa pikkuhiljaa. Kaikki vauvat ovat erilaisia, myös sen unentarpeen suhteen. Olisikin tietty normi jokaisella lapsella, että tässä iässä nukutaan siihen ja siihen aikaan ja niin paljon, jne. Mutta ei :)
Nyt meidän vauva on 2v ja taas haetaan uutta rytmiä, joka tarkoittaa sitä, että yliväsyneenä kiukutellaan, ja jos ei nukuta, niin ei nukuta, ja se nukuttaminen kestää ja se kestää ja se kestää ja se kestää........ Vaikeaa :) Varsinkin, kun päivät kesälomalla ovat aivan erilaisia kuin tarhapäivinä.
Hei, tekstisi oli kuin minun kynästäni... Täällä myös 5kk vauva joka kuluneen viikon ollut todella kiukkuinen ja ihan erilainen kuin ennen. Mietin itse myös noita annettuja rokotuksia koska niitten jälkeen tämä alkoi tai sitten korvatulehdusta koska tytöllä oli pari viikkoa sitten nuha. Tule kertomaan jos jotain selviää lääkärissä! Tsempit sinne! :)
kans hampaita. Meillä kans tuntui viiden kuukauden kohdalla siltä, että lapsen luonne muuttui täysin. Enkä osannut päätellä hampaisiin liittyvän. Sitten kun ekat hampaat tulivat, oli laps taas oma itsensä. Kuulostat ap ihanalta, huolehtivalta äidiltä. Toivottavasti selviää pian, mikä pientä vaivaa.
lusikkani pistää soppaan ennen lääkärin diagnoosia ja ehdotan kans hampaita.
Meillä tooooodella helposta tytöstä tuli ihan kamala pariksi viikoksi just ennen 5 kk ikää. Alkoi huutaa aina jos vietiin pimeää makkaria kohti, koska taisi luulla, että joutuu nukkumaan. Sitten kun laitettiinkin valot päälle ja vaihdettiin vaan vaippa, niin rauhottui heti.
Ruokien kanssa mentiin ihan tuuripelillä, välillä kaikki kävi ja välillä ei mikään. Sylistä ei saanut laskea alas ollenkaan, jos laskinkin sitteriin, että saisin itse tehtyä jotain muutakin kuin kannettua vauvaa, hän huusi siinä itsensä hikeen asti ja kyyneleet poskilla. Lelut ei kiinnostaneet ja olin itse aivan kummissani ja väsynyt.
Sit alettiin epäillä hampaita, joista ei näkynyt merkkiäkään ja annettiin särkylääkettä. Maksimiannokset sekä Buranaa, että Panadolia, 4 h välein ja vauvan mieli muuttui ihan kokonaan. Nukkui taas täydet yöt (jota on tehnyt jo 2 kk ikäisestä) ja suostui päikkäreille, ei tarvinnut jatkuvaa syliä ja jaksoi olla kiinnostunut leluistakin.
Ja siitäpä meni sitten n. viikko, kun hän heräsi eräiltä päiväuniltaan ja hänellä oli suussa eka hammas. :D Ja olin viimeksi sinä aamuna tutkinut, ettei siellä tunnu eikä näy mitään. Kokonaisuudessaan syötettiin siis lapselle kipulääkettä melkein 2 viikkoa, kunnes toinenkin alaetuhammas tuli läpi. Kokoajan vähennettiin annosta, kunnes se unohtui antaa kokonaan, koska vauva ei enää ollut kiukkuinen tai kipeän oloinen.
Nyt hampaita on tullut jo 3 lisää ja osaan on tarvittu kipulääkettä ja osaan ei. Itse en ainakaan jaksa hammaskipua yhtään, joten en vaadi sen sietämistä lapseltanikaan vaan annan ihan reippaasti lääkettä (terveydenhuoltohenkilökunnan ohjeen mukaan toki).
Ensinnäkin tuon ikäisen ei kuulu osata nukahtaa yksin pinnasänkyyn. Vaadit vauvalta taitoa, jota hänellä biologisesti ei ole. Nyt hän on vain havahtunut tuohon paremmin ja osaa ilmaista itseään paremmin. Lisäksi kun päivällä haluaa olla lähellä, niin veikkaan, että on orastavaa eroahdistusta. Syy siis psykologinen joka ei kohtaa hoitotapojesi kanssa.
Hoito-ohje: vauva viereen nukkumaan tai vähintään sivuvaunuun ja vieressä maataan hiljaa kunnes vauva nukahtanut. Päivisin hommaat kantoliinan avuksi osaksi päivää
Tämä nyt on ihan täyttä sontaa. Normaali vauva ei pelkää nukkumista jos sitä ei ole hänelle opetettu. Meillä tuo vaihe iski myös viiden kuukauden ikäisenä, lapsi oli selkeästi turhautunut koska halusi tehdä kaikkea mutta ei osannut. Kaikki keinot olivat käytössä, uudet soivat ja rapisevat lelut, kaikki sitterihärpäkkeet ja vilkkuvat norsut jne. Hän roikkui myös lonkalla ja "teki kotitöitä" Heti helpotti kun lapsi oppi konttaamaan.
älkää nyt tämmösen perusteella vielä alkako heittämään mitään allergiajuttuja kehiin. Jos lapsi on jo korviketta saanut elämänsä, olisi reagoinut aiemmin, ja jo kun soseet aloitettiin. Sitten voi miettiä allegiaa, jos kaikki muut on (hampaat, korvatulehdus, kausi ym.) todettu paikkaansapitämättömiksi.
Ei ihme, että allergialääkärit on ihan kypsiä kaikenmaailman äiteihin, jotka epäilee allergiaa oikeesti ihan ilman syytä.
[i Kuten jo aiemmin sanoin, etenkin maitoallergia diagnosoidaan yleensä tosi myöhään, noin vuoden iässä, koska pahimmat (HUOM: PAHIMMAT) oireet pukkaavat päälle vasta siinä vaiheessa, kun lehmänmaidon määrä ruokavaliossa kasvaa suuremmaksi. Tämä tapahtuu yleensä joko imetyksen loppuessa tai siirryttäessä lehmänmaitotuotteisiin lähellä vuoden ikää. Siksi on ihan turha huudella, että "ois se allergia jo näkynyt aiemmin, jos on kerta maitoa joskus saanut". Maitoallergia on melko helppo testata itse, jos lapsen ruokavaliosta voi jättää maitotuotteet pois viikoksi tai pariksi. Yleensä jo muutamassa päivässä näkyy muutos
[/quote]
Kritisoit mun kommenttiani siitä, ettei pitäisi nyt ap:lle heti tolkuttaa maitoallergian mahdollisuutta. Olen edelleen sitä mieltä. Ap:n alkuperäisessä viestissä ei ollut mitään, mikä viittaisi maitoallergiaan ja tärkeää olisi ensin tutkia todennäköisemmät vaihtoehdot: korvatulehdus, hampaat jne. äkilliseen muutokseen. Muutos ei kuitenkaan ollut kovin suuri, vaan kuten moni totesi, ap:n vauva on (oli) nyt uudessa muuttuneessa tilanteessa samanlainen kuin monen normaalin vauvan tila. Usein allegisten itku on kuitenkin hieman erilaista kuin kitinäitku. Ja mielestäni ap sanoi, että vauva on saanut koko ikänsä myös korviketta, joten todennäköisesti olisi oirehtinut jo aiemmin. Jos lähtee itse omatoimisesti kokeilemaan maidotonta diettiä, niin hyvällä tuurilla oireet saattavat loppua parissä päivässä. Huonolla tuurilla menee useita viikkoja ennen kuin maitoproteiinin jämät poistuu elimistöstä ja lapsi on ns. oireeton. Vielä huonommalla tuurilla suositeltu apteekin korvike (jos on allergiaa) aiheuttaa vielä pahemmat oireet (kuten meillä). Allergiat on niin monimutkaisia juttuja kuitenkin, että niitä kannattaa alkaa selvittämään pätevän allergialääkärin ohjauksessa. Moni ihan oikeasti jättää omatoimisesti hyvien neuvojen saattelemana lastensa ruokavaliosta pois ruoka-aineita kuvitellen, että lapsi on niille allerginen (tyyliin ruuan jälkeen posket punoittavat --- jätetään ruoka-aine pois - lopulta tajutaan, että oli vain jäänyt huonosti poskelle menneet sotkut pyyhkimättä ja posken päälle jäänyt ruoka-aine = lika pidemmän päälle ärsytti ihoa. Ihan tositapaus)
Oli vaiva mikä tahansa, nykyään ollaan ensimmäisenä tarjoamassa ratkaisuksi allergiaa. Jota se ei useinkaan ole. Joskus on, ja toki jos lapsella oikeasti todella hankala olla, niin asia pitää selvittää, mutta näin ei vaikuttanut ap:n tilanteessa hänen omasta kokemuksestaan huolimatta olevan.
En kahlannut ketjua kokonaan, mut huomasin jonkun toisenkin ehdottaneen rokotusreaktiota. Tapahtuiko muutos lähiaikoina sen jälkeen kun ois saanut rokotuksen?
ja missään nimessä ei saisi viereen nukuttaa! Sitten pelottaa kun ei äiti olekaan siinä kun herää.VOi tietty olla myös refluksi. Mutta yleensä olisi tullut esille jo aiemmin.
Mä pidin kiinni rutiineista. Anna Wahlgrenilla on hyviä vinkkejä noihin ongelmiin.
Kun olette sulkeneet sairaudet pois, kannattaa aloittaa uudenlainen elämä. Usko pois, tuossa iässä vauva on helpompi opettaa nukkumaan omassa sängyssään kunnolliset päiväunet ja 10-12 tunnin yöunet. Tietynlainen rytmitys ja unikoulu pystyyn vain.
Toinen vaihtoehto on se, että menet ns. vauvantahtisesti. Jos jaksaa, niin kai se niinkin menee. Mulla menis hermo ja jaksaminen kyllä.
Oma "vauvani" on nyt jo 10-vuotias, mutta vauva-ajan muistan hyvin. Lapsi oli vauvana "vaativa". Meille sopi tiukka rytmi. Vauvakin rauhoittui tosi paljon, kun tottui tietynlaisiin meininkeihin. Olihan se melko huutoa, kun vauva heräsi 30-45 minsan torkkujen jälkeen, mut silti vain opetettiin se uudestaan vaipumaan uneen. Tutin kaa puljailtiin jne.
Toisekseen mä annoin kyl aika paljon vauvelin myös kitistä ja kiukuta turhautumistaan. Kyl se siitä ohi meni, kun se alkoi liikkua ja tekemistä löytyi enemmän.
Jos nyt jotain voisin sanoo, niin lue se Anna Wahlgrenin Lapsikirja, jos et tahdo kanniskella lastasi koko ajan tai nukkua sen vieressä.