Lue keskustelun säännöt.
Voi helvetin helvetti tota lasta! Eipä mene kerhoon tänään!
10.05.2007 |
taistelu alkoi sukkahousuista, joita neiti ei suostunut laittamaan päälle. sanoin että jos ei laita, ei mene kerhoon. Ei laittanut. Selvä, ei kerhoa tänään! Vaikka he ovatkin tehneet jotain äitienpäiväjuttuja. Näköjään en saa sitten mitään.
siellä se lapsi on huutanut jo kohta tunnin verran!
Kommentit (43)
Toki vaikuttaa se, minkä ikäisestä lapsesta on kyse. Itse puhun kolmevuotiaasta uhman kourissa painivasta, isommalle lapselle voikin jo opettaa teko-seuraussuhteita ym. Mielestäni on kohtuutonta ja epäreilua siirtää vastuu menemisestä pienen lapsen harteille, hän kun on aivan tunnekuohujensa armoilla eikä itsekään ymmärrä mistä on kyse.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ymmärsi toisin päin kuin ainakin minä. Mun mielestä lapsen tahtoon tuossa EI taivuttu, vaan lapsi olisi halunnut lähteä sinne kerhoon. Saattoi olla toisinkin päin.
että sukkisten laitto on ehto kerhoon menolle. Noita pääsee itseltäkin joskus suusta ja siinä on sitten mietittävä pitääkö hölmöstä uhkauskesta kiinni vai ei. Mun nuorinkin on jo 5 v. ja olen todennut että hänen kanssaan voi jo muuttaa mieltään. Tuossa tilanteessa olisin voinut sanoa esim: " Mietin tätä asiaa ja päätin että kerho on tärkeämpi kuin sukkahousut. Kerhoon siis menet, mutta minun puolestani mene vaikka verkkareissa tai pitkissä alushousuissa." Tuolle meidän 5 v:lle saattaisi tehota sekin, että sanoisi että mene sitten paljain jaloin. Hän alkaisi luultavasti huutaa, että eihän niin voi tehdä ja haluaisi sittenkin ne sukkahousut :-)
Minä olen todennut että vaatteiden suhteen lapsille voi hyvin antaa vähän enemmän päätösvaltaa. Vanhemmat katsovat että vaatetta on suunnilleen tarpeeksi päällä, muulla ei ole niin väliä. Niinpä meidän mukulta on joskus rikkinäisissä ja likaisissa tai liian pienissä vaatteissa tarhassa, mutta ainakin pukeminen sujuu mukavasti eikä tarvitse aamulla riidellä joka sukasta.
pitkiksiä (pitkiä kalsareita) ja collegehousuja. Jos siis juuri sukkahousuista on usein kinaa, voi olla, että lapsi ei vaan pidä niistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
miksi rankaiset lasta rangaistuksella josta SINÄ kärsit.
Olisit repinyt ne sukkikset jalkaan ja vienyt kerhoon niin sun ei tarttis kuulla mitään huutoa.
Jos päiväkotipäivän koittaessa kävis noin niin pitäisitkö sit vapaapäivän itsekin, sepäs olis fiksua ja säästäväistä...
lapsi repii separit vaatteiden pukemisesta, niin palkitsetteko todella lapsen käytöksen viemällä huonosti käyttäytyvän lapsen huvittelemaan vain siksi, että olette alunperin kirjoittaneet kalenteriinne kuluvan päivän kohdalle " linnanmäki" ?
Jos sinä päätät, että nyt on ruoka-aika ja nyt syödään, mutta lapsi kiukuttelee, tungetko ruuan väkisin suuhun vain koska olet päättänyt että nyt syödään vai poistatko lapsen ruokapöydästä kiukuttelemasta ja muita häiritsemästä ja jätät ilman mahdollista jälkiruokaa?
Jos lapsi kiukuttelee, ettei halua pyörailykypärää päähänsä polkeakseen pihatiellä, survotko kypärän päähän ja pistät lapsen satulan päälle vai jääkö pyörä parkkiin vaikka ajattelit aiemmin, että nyt voisi pyöräillä?
Minä olen toiminut myös uhmaikäisteni kanssa aina seuraavasti:
Sanon miten toimitaan (esim. vaatteet päälle, nyt syödään, lelut paikoilleen, pyöräilykypärä päähän). Jos lapsi ei toimi ohjeiden mukaisesti, kehoitan uudelleen.
Jos temppuilu vielä jatkuu, kehoitan viimeisen kerran ja kerron, mitä temppuilusta seuraa ( esim. lähdet pöydästä pois, pyörä ei liiku tänään enää metriäkään jne.)
Tässä vaiheessa lapsen on mahdollista ymmärtää, että teoilla on seuraukset ja valita kumman vaihtoehdoista ottaa; jatkaa temppuiluaan vai tottelee. Jos valitsee kiukuttelun, toteutan aivan varmasti sen mitä sanoin.
Eli kerron miten toimitaan, kerron mitä seuraa jos ei näin toimita, annan lapselle mahdollisuuden muuttaa toimintaansa, jos ei halua, toteutan uhkaukseni. Aina ja joka kerta. Johdonmukaisesti, ei poikkeuksia. Näin uskon lapsen oppivan jo pienestä syy-seuraus suhteen ja sen , että teoilla on seuraukset. Lapsi ymmärtää myös, että omalla käytöksellään voi vaikuttaa moneen asiaan.
En tiedä teidän lapsistanne, mutta meillä kyllä jo kolmen vanhat on " pakotettu" ymmärtämään, että huutamalla ei saa mitään, rangaistuksen ja pahan mielen korkeintaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija:
pitkiksiä (pitkiä kalsareita) ja collegehousuja. Jos siis juuri sukkahousuista on usein kinaa, voi olla, että lapsi ei vaan pidä niistä.
Eli eihän se nyt voi nimenomaan sukkahousuista olla kiinni, vaan muuten sopivasta ja tarpeeksi lämpimästä vaatetuksesta.
Kyllä meilläkin " keskustellaan" vaatteista harva se aamu, mutta nyrkkisääntö on että vanhemmat päättää mitä kaikkea tarvitaan, lapsi saa valita mikä pusero, mitkä alushousut, mikä alaosa, ja 2-osainen ulkoasu vai haalari, mikä hattu ja mitkä hanskat.
Olisko kuitenkin kannattanut säilyttää maltti ja keskustella lapsen kanssa, kenties vähän sylitellä ja auttaa ne sukkahousut jalkaan? Tai vaikka vaihtaa housuihin ja sukkiin. Ei kannata tehdä arjesta noin hankalaa hermostumalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija:
Olisko kuitenkin kannattanut säilyttää maltti ja keskustella lapsen kanssa, kenties vähän sylitellä ja auttaa ne sukkahousut jalkaan? Tai vaikka vaihtaa housuihin ja sukkiin. Ei kannata tehdä arjesta noin hankalaa hermostumalla.
lapsi ei halua pukea äidin valitsemia vaatteita, perutaan Linnanmäkikeikka siltä kesältä, niinkö? Eikö tuo ole aika kohtuuton rangaistus uhmaikäiselle, joka ei vielä hallitse impulssejaan eikä ehkä pysty ¿muuttamaan käytöstään¿ ihan napista painamalla? Lasta voi ohjata, esittää vaihtoehtoja ja neuvotella, ei kaikkien tarvitse olla jyrkkiä joko-tai-taisteluja. Vähän suhteellisuudentajua niin elämä on leppoisampaa eikä pikkujuttujen takia tarvitse pilata koko päivää.
Vierailija:
lapsi repii separit vaatteiden pukemisesta, niin palkitsetteko todella lapsen käytöksen viemällä huonosti käyttäytyvän lapsen huvittelemaan vain siksi, että olette alunperin kirjoittaneet kalenteriinne kuluvan päivän kohdalle " linnanmäki" ?Jos sinä päätät, että nyt on ruoka-aika ja nyt syödään, mutta lapsi kiukuttelee, tungetko ruuan väkisin suuhun vain koska olet päättänyt että nyt syödään vai poistatko lapsen ruokapöydästä kiukuttelemasta ja muita häiritsemästä ja jätät ilman mahdollista jälkiruokaa?
Jos lapsi kiukuttelee, ettei halua pyörailykypärää päähänsä polkeakseen pihatiellä, survotko kypärän päähän ja pistät lapsen satulan päälle vai jääkö pyörä parkkiin vaikka ajattelit aiemmin, että nyt voisi pyöräillä?
Minä olen toiminut myös uhmaikäisteni kanssa aina seuraavasti:
Sanon miten toimitaan (esim. vaatteet päälle, nyt syödään, lelut paikoilleen, pyöräilykypärä päähän). Jos lapsi ei toimi ohjeiden mukaisesti, kehoitan uudelleen.
Jos temppuilu vielä jatkuu, kehoitan viimeisen kerran ja kerron, mitä temppuilusta seuraa ( esim. lähdet pöydästä pois, pyörä ei liiku tänään enää metriäkään jne.)
Tässä vaiheessa lapsen on mahdollista ymmärtää, että teoilla on seuraukset ja valita kumman vaihtoehdoista ottaa; jatkaa temppuiluaan vai tottelee. Jos valitsee kiukuttelun, toteutan aivan varmasti sen mitä sanoin.
Eli kerron miten toimitaan, kerron mitä seuraa jos ei näin toimita, annan lapselle mahdollisuuden muuttaa toimintaansa, jos ei halua, toteutan uhkaukseni. Aina ja joka kerta. Johdonmukaisesti, ei poikkeuksia. Näin uskon lapsen oppivan jo pienestä syy-seuraus suhteen ja sen , että teoilla on seuraukset. Lapsi ymmärtää myös, että omalla käytöksellään voi vaikuttaa moneen asiaan.En tiedä teidän lapsistanne, mutta meillä kyllä jo kolmen vanhat on " pakotettu" ymmärtämään, että huutamalla ei saa mitään, rangaistuksen ja pahan mielen korkeintaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On ihan ok, että lapset kiukuttelee mielinmäärin, mutta rangaistuksia ei voida antaa, koska ne olisivat kohtuuttomia...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyse on siitä, että pienelle uhmaikäiselle on aikuiselta todella lapsellista ja naurettavaa heti antaa uhkaus " jos et laita näitä MINUN valitsemia vaatteitani päälle, niin sitten ei mennä" .
Eikö pienikin voisi jo osallistua siihen mitä laitetaan päälle. Ja lapsi ei vilustu, vaikka ei olisi miljoonaa kerrosta vaatetta päällä.
Lapsi kiukutteli kun ei halunnut laittaa sukkahousuja jalkaan. sanoin että jos ei laita, ei mene kerhoon. En todellakaan ruvennut itse lasta pukemaan kun muuten pukee itse ihan kiltisti. Vein lapsen rauhoittumaan. Vähän ajan päästä tuli pyytämään anteeksi ja sanoi haluavansa kerhoon. sanoin että jos laittaa ripeästi nuo samat vaatteet päälle, mennään kerhoon. Ja kappas, lapsi puki ne kaikki antamani vaatteet ripeästi päälle ja mentiin kerhoon.
Tuossa tilanteessa annoin periaatteesa periksi, mutten kuitenkaan, koska lapsi puki kuitenkin ne samat vaatteet päälle josta kiukutteli.
ymmärtää rajoja ja syy-seuraussuhteita. Hyvin monen lapsen on liian vaikea tajuta, ettei kaikkea voi saada, muut pitää ottaa huomioon, omalla käytöksellä on seurauksia.
Aika moni ketjuun vastannut vanhempi kannattaa juuri tätä " kasvatustyylissään" . Ikävä kyllä.
Numero 16 kirjoitti mielestäni hyvin tarkan ja perustellun esimerkin siitä, miten pitäisi toimia.
Laittakaa nyt hyvät ihmiset lapsillenne rajat, opettakaa jo pienestä pitäen, että teoilla on seuraúksia. Kaikki ei voi olla aina kivaa ja mukavaa, pettymyksiäkin pitää osata sietää.
alakoulun ope
Ei tarkoita, että pitää antaa periksi lapselle, mutta tollanen Linnanmäkireissun totaalikiletäminen lapselta uhmakohtauksen vuoksi on todella julmaa. Jättää kyllä pysyviä turvattomuudentunteita. Lapsi siis kokee ettei saa näyttää tunteitaan, jos aina tuloksena jotain lapselle katastrofaalista.
joita ei kuitenkaan kohtuuttomasti rangaista siitä että käyttäytyvät ikäkaudelleen tyypillisesti. Jos mun 8-vuotias ei vaatisi saada lähteä Lintislle paljain jaloin, en tietenkään suostuisi, mutta kyllä hän saa ihan itse päättää, mitkä kengät laittaa. 5-vuotias taas ei vielä saa vapaasti valita vaatteitaan mutta jossain määrin kyllä.
On aika huvittavaa lukea miten vanhemmat kuvittelevat että pitämällä kovaa kuria 3-vuotiaalle saadaan hyvin kasvatettuja isoja lapsia. Kyllä uhmikselle ja eskarillekin on vielä kaikkein tärkeintä perusturvallisuus ja luottamus vanhempiin. Tiukat rajat tarvitaan vain TODELLA TÄRKEISSÄ asioissa. Ja ne todella tärkeät jutut liittyvät lähinnä siihen miten kohtelee muita ihmisiä ja miten käyttäytyy vaarallisissa tilanteissa (eli liikenteessä, ihmisjoukossa yms.) Pukemiset, syömiset, nukkumiset on maallista sälää, jonka voi hoitaa monella tavalla ja silti kasvaa kunnon ihmiseksi.
Ensi kerralla sit muistat et kerhoon meette, laitto sukkikset ite tai ei. Oikeassa ap siinä, et pitää kiinni uhkauksestaan.