Kyllä mulla on toosi kiva pikkusisko...(lapsen hoitoasiaa)

Nyt ottaa pannuun ja lujaa. Ollaan pulassa mieheni kanssa kun ei saada huomiseksi sairastavalle lapselle (3v) hoitajaa, on kuumeillut nyt kolmatta päivää ja olen ollut itse kotosalla. Huomenna on pakko minunkin mennä töihin, pomo ilmoitti asian niin. Mies on vasta vaihtanut työpaikkaa, eikä hänellä ole vielä edes sairaslomaoikeutta, kun on koeajalla.



Huomenna ei siis mitenkään voida poikaa hoitoon, vaikka olisikin jo kuumeton, koska nyt on edelleen kuumeessa.



Huomenna tarvitsisimme 4,5 tunniksi lapselle hoitajaa. Isovanhemmat on töissä, kaverit on töissä, ainoa joka on lomalla (oleskelee kotosalla ja käyskentelee kaupungilla, ihan todella tekee näin, eilen kävi meillä syömässä ja kehui kuinka hän ei todellakaan tee yhtään mitään) on minun 26v pikkusiskoni, joka on lapsemme kummitäti. Hän ilmoitti, ettei missään tapauksessa voi edes korvausta vastaan tulla kummipoikaansa vahtimaan. Hänhän ei lomaansa tuhlaa siihen. Ok, ymmärrän sen. Mutta minusta tuntuu silti ihan hemmetin pahalle, että kun todellakin ollaan pulassa, niin apua ei tule häneltä. Ymmärtäisin vielä sen, jos hän ei olisi saanut meiltä koskaan apua, mutta kun näin ei ole. Aina kun hänellä on ollut ongelmia tai muuten avuntarvetta olemme olleet apuna. Olen jopa monesti tukenut häntä taloudellisesti kun hän vielä opiskeli ja itse olin jo töissä.



Voihan se olla, että on väärin minulta odottaa häneltä tämmöistä uhrausta, että viettäisi sen 4,5 h kummipoikansa kanssa lomallaan. Olen miettinyt miten itse tekisin vastaavassa tilanteessa ja minulle ei tulisi mieleenkään, että kieltäytyisin, jos hän olisi pulassa ja itse lomailisin.



No, ei tarvitse miettiä enää mennäkö häntä auttamaan viikonloppuisin ja uhrata omia vähäisiä yhteisiä aikoja miehen kanssa hänen auttamisekseen.