Meidän pojilla on korvat vaan koristeena. Vertaistukea ja vinkkejä kaivataan.

Meillä 4v poika, joka halutessaan osaa aamuisin vitkutella ihan tarpeeksi. Murkkuikäinen sitten muuten vaan valittaa kaikkea, mutta vastaa jo itse kouluun kerkeämisestään. Viime syksy oli uhmiksen kanssa hankalaa ja lopulta pyysin tarhan väeltä apua, kun aina aamut meni huutamiseksi. Ammattilaisten vinkki oli selkeä: Jos lapsi ei toimi pyydetyllä tavalla, aikuinen pakottaa hänet siihen tavalla tai toisella. Eli: meillä koska vaatteet eivät menneet päälle pyydettäessä, nostin pokkana päivävaatteet kassiin, puin huutavalle ja kiemurtelevalle pojalle toppahaalarin yöpuvun päälle ja lähes raahasin hänet autoon. Naapurustokin sai herätyksen, kun poikaa otti päähän. Tarhassa poika oli sitten pukenut tosi reippaasti päivävaatteet. Toista kertaa ei asiaa ole tarvinnut kokeilla, uhkaus riittää. Poika syö varsinaisen aamupalan tarhassa, mutta jos saa vaatteet riitävän reippaasti päälle, voi saada varapalan jo kotona. Jos ei aikaa tähän leivänpalaa riitä, niin sitten ei. Lähtö varsinkin isän matkaan on aina tasan samaan aikaan ja poikakin tietää sen. Itse olen tehnyt välillä niin, että laitan itseni valmiiksi ja lähden ottamaan pyörät kellarista esille ja jätän pojan pukemaan. Samaalla ukaasi, että kun tulen takaisin lähdet siinä asussa ku olet. Joka kerta on ulkovaatteet kypärää myöten valmiiksi puettu.



Eli sinulle jämäkkyyttä, ole " inhottava" äiti joka vahtii, että muksut tekee aamuisin just sen minkä vaadit mutta alä vaadi / lupaa sellaista joka on vaikea toteuttaa.

- erilaiset syömis- /pukemiskisat saa ihmeesti aikaan vauhtia

- laita vaatteet ja vaikka aamupala, jos se nyt on välttämätön, valmiiksi edellisenä iltana, jotta tehtäviä aamuisin on mahdollisimman vähän.

- kuvakortit aamun toimintajärjestyksestä helpottaa lapsia hahmottamaan missä järsestyksesä mitäkin tehdään. Tunteeko isompi jo kellon? Silloin hänelle voisi laittaa tavoiteajat milloin pitää olla mitäkin tehty.

- hoitoon ilman aamupalaa, jos ei siihen ole aikaa. Nälkä opettaa ihmeesti.

- yöpuku päälläkin saa mennä hoitoon tai kengät voi ottaa mukaan ja lähteä sukkasillaan nyt kun jo lämmintä (puhtaat sukat vaan kassiin).

- ole joku aamu täysin hoputtamatta (hampaat ei mene rikki, jos kerran jäävät pesemättä), laita itsesi kuntoon ja kun lähdön aika on, ota lapset siinä asussa kun ovat mukaan eli komennat vaan ulos ja vaikka kannat autoon, jos vastustavat. Todennäköisesti hämmästyvät. Meidän poikaa ainakin hävetti sen verran, ettei toista kertaa halua kokeilla yöpukureissua. Lähiaikoina varmaan lähtee ilman kenkiä, kun ne on niiiin vaikeaa laittaa jälkaan.



Tappeleminen on sitten asia erikseen. Toista (ei veljeä eikä äitiä) kun ei saa missään tilanteessa satuttaa. Ota perheneuvolaan (voit soittaa suoraan) yhteyttä jos tilanne menee mahdottomaksi, saat ainakin keskusteluapua ja vinkkejä tilanteen rauhoittamiseksi.



Voimia erotuomarin virkaan!

meme ja pojat 4 + 14 jotka myös tappelee ja vitkuttelevat!

meillä juuri saman ikäiset pojat ja samat ongelmat. erotuksena se, että meillä myös kesällä vuoden täyttävä tyttönen ja olemme vielä kotona, eli päiväkotijutut ei tällä hetkellä ajankohtaisia, mutta ulos lähteminen kuulostaa kovin tutulta.



meillä tilanne yleensä se, että toinen tekee nätisti pyydetyt jutut ja toinen laittaa kapuloita rattaisiin, oli tilanne mikä hyvänsä. mutta se nätisti toimiva yksilö vaihtuu aina tilanteesta ja päivästä riippuen. myös isomman pojan löyminen, potkiminen ym. kuulostaa kovin tutulta. olimme itsekin menettää hermomme näissä tilanteissa (yleensä jonkinlaisia siirtymätilanteita) ja päivän huutomäärä tuli täyteen jo ennen aamu yhdeksää. sitten istahdimme miehen kanssa alas ja tuumimme mitä tekisimme. olin nimittäin jo varaamassa perheneuvolaan aikaa, koska esikoinen kävi fyysisesti nuoremman pojan kimppuun aina kun kielsimme häntä jostain.



meillä toimivat seuraavat jutut:

- ulosmentäessä laitan vaatteet aina valmiiksi pojille eri puolille eteistä ja sitten vannotan olemaan koskematta toiseen ( toimii yleensä, mutta nuoremman aikaansaamattomuus pukemisen kanssa saa pyhimyksenkin menettämään hermonsa)



-päivävaatteitten pukeminen saa aamulla välillä kovat marinat aikaiseksi. mikäli lasten puhe on narinaa ja vinkumista, en kuule en näe mitään. aika nopeasti huomaavat, että kannattaa pitää oma ääni keskustelevana, niin saa äitiltä myös apua.



-vanhimman lyömisiin reagoimme aiemmin aina huutamalla ja karjumalla sekä koitimme jäähyt ja tarrapalkinnot ym. ei mitään apua. nyt päätimme, että aina kun pojat ottavat fyysistä kontaktia toisiinsa negatiivisessa mielessä, emme huuda vaikka kuinka tiukalle ottaisi itsellä. ilmoitamme tyynesti, että nyt meni pieleen, pyydäppä anteeksi toiselta. ja yllätys,yllätys - äidin ja isän huutamaton linja on saanut aikaiseksi sen, että esikoinen on lähes lopettanut epätoivotun fyysisen touhailun pikkuveljeen kohdistuen. ilmeisesti huutamaton linja antaa hänelle itselleen paremman mahdollisuuden olla tilanteen herra eikä hän menetä kasvojaan vaikka pyytääkin anteeksi. aiemmin anteeksipyynnöstä tuli aina vuosisadan mittainen sota. lisäksi äiti ja isä ovat kieltäneet itseltään töllön tuijotuksen iltaisin pikkukakkosen ja lasten nukkumaanmenon välillä. riidat ovat vähentyneet kummasti kun vanhemmat ovat hieman aktiivisemmin läsnä lasten iltatouhuissa.



en tiedä onko näistä mitään hyötyä teille, mutta meillä toimineet yllättävän hyvin. täysin seesteistä lasten kanssa touhuamista on varmaan turha edes kuvitella, mutta kunhan nyt suurimmaksi osaksi saisi hommat toimimaan. olemme olleet koko ajan siitä onnellisessa asemassa, että poikamme ovat aina käyttäytyneet erittäin hyvin kodin ulkopuolella ja ongelmat ovat vain kotona, jossa ovat rajojaan koetelleet.



ja meillä myös laitettu lapsi aamulla päiväkotiin sukkasillaan, kun kengät ei oo menny millään jalkaan. eipä ole moista ongelmaa ollut sen jälkeen. tämä siis tapahtui ennen kuin jäin tälle äitiyslomalle.