Lue keskustelun säännöt.
Passivointi huipussaan, musiikin harrastaja tulkittiin yrittäjäksi!
22.04.2026 |
https://www.is.fi/taloussanomat/art-2000011795904.html
Myös omakohtaista kokemusta tästä systeemistä löytyy.
Olen nimittäin korkeasti koulutettu kuvataiteilija ja minut on käytännössä täysin passivoitu.
Olen valmistunut kuvataiteilijaksi erittäin hyvin arvosanoin ja saanut muutakin tunnustusta työstäni.
Töitäni on aikanaan ollut esillä museoissa ja useissa gallerioissa ja taidekahviloissa. Tällä hetkellä en voi pitää edes somessa esillä töitäni, saati olla millään muulla tavoin ammatissani aktiivinen.
Olen uudelleenkouluttautunut toisen asteen (amis) opinnoissa useaan kertaan, koska korkeakoulutuksen tuet on rajattu ja ne olen käyttänyt aikanaan kuvataideopintoihin.
Toisen asteen opinnot aikuisille, ovat lyhyemmät kuin nuorille, eli vain alle 2v nykyään.
Sitävastoin, 25 vuotta sitten 2 vuoden opinnon jälkeen mentiin toisella asteella vasta ensimmäiseen työharjoitteluun!
Miksi sitten nykyään kuvitellaan, että kukaan saavuttaisi ammattitaitoa täysin uudella alalla 1,5 vuodessa, kun vielä kaiken kukkuraksi käytännön opetus on ulkoistettu suureksi osaksi työpaikoille, jotka ovat ilmeisen haluttomia, sekä myös usein kykenemättömiä sitä koulutusta antamaan ?
Toisen asteen opinnot hyvin harvoin myöskään parantavat aiemmin korkeasti koulutetun keski-ikäisen asemaa työmarkkinoilla, joten opintolainan ja tuen myöntäminen uudelleen ja uudelleen vain amikseen tuntuu täysin käsittämättömältä!
Koska en ole oikeutettu enää opintotukeen ja lainaan yliopisto-opinnoissa, olen yrittänyt myös välillä opiskella yliopistossa työn ohella. Käydyistä kursseista olen saanut kiitettäviä, mutta joutunut keskeyttämään opinnot pian, koska en muuten olisi selviytynyt enää silloisesta palkkatyöstäni.
Työttömänä olisi aikaa opiskella, mutta sitä ei sallita, kun kyseessä on yliopisto. Kaiken maailman amisten osatutkintoja tarjotaan silti jopa työvoimakoulutuksena, vaikka niistä ei olisi yhtään mitään käytännön hyötyä työmarkkinoilla.
Odotan siis, että vuodet kuluvat ja saavutan eläkeiän, jotta olisin vihdoin oikeutettu toimimaan aktiivisesti kuvataiteilijana, ilman pelkoa viimesijaisen sosiaaliturvan menetyksestä. Toivottavasti näkökykyä olisi silloin vielä jäljellä, enkä sairastu esim. dementiaan.
Ja ennen kuin joku tulee haukkumaan loiseksi, niin kerron vielä, että olen ollut myös työelämässä ja tehnyt useita jaksoja pätkätöitä useilla eri aloilla, sekä toiminut jopa täysipäiväisenä itsenäisenä yrittäjänä usean vuoden ajan. Asun myös omistusasunnossa, enkä ole oikeutettu edes toimeentulotukeen.
Tällä hetkellä työttömyys on pitkittynyt ja tuntuu, että uudelleen kouluttautumisista on jäänyt käteen vain pelkkä laina. Amiskoulutukset vaikuttavat vain pahentaneen tilannettani entisestään.
Elelen niukasti.
Yrittäjyys ei ole millääntavoin realistista nykyisessä tilanteessani.
Mikäli olisi olemassa perustulo, niin käynnistäisin tietenkin yritystoiminnan samantien ja ottaisin vastaan jokaikisen pienenkin "silpputyön", mitä suinkin kykenisin tekemään.
Pyrkisin myös opiskelemaan jaksoittain yliopistossa ja parantamaan siten asemaani työmarkkinoilla.
Kommentit (67)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuossa tilanteessa kannattaisi tehdä ja myydä sitä taidetta siinä määrin, että elää sen tuomilla tuloilla.
Ja se myynti pitäisi saada aikaan ihan samantien, ilman useiden vuosien aktiivisuutta ja markkinointia, mitä kuvataiteen kannattava myynti normaalisti vaatii?
Oletko ihan tosissasi?
Sinähän olet tehnyt taidetta jo hyvin kauan ja olet jo moneen kertaan kouluttautunut keski-ikäinen. Ikävä juttu, ettei sitä mainetta ole vielä kertynyt.
Tunnusta pois, että taiteesi ei vain myy tarpeeksi hyvin. Mene sellaisiin töihin, joita saat - ja jollet saa, ole työtön työnhakija sääntöjen mukaan.
Miten ihmeessä kuvittelet, että joku voisi saada teoksiaan myytyä ilman, että pitää näyttelyitä ja esittelee aktiivisesti osaamistaan nettisivuilla ja somessa?
Kuvataiteessa kun se myynti ei muutenkaan edes ole se olennaisin asia, mutta sinua tuskin kuvataide noin muutenkaan hirveästi kiinnostaa.
Ymmärrätkö edes, mitä se tarkoittaa, että KELA tulkitsee yrittäjäksi ilman, että on myynyt yhtään mitään?
Etpä taida ymmärtää.
Myös tutkijalle systeemi on yhtälailla ongelmallinen. Yhtä hyvin voisit sanoa, että mitäs et tee huippututkimusta ja ole kuuluisa tutkija. Myönnä, että tutkimuksesi ei vaan myy.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tässähän tämä uhri on juuri omatoimisesti suorittanut vastikkeellista tuen nostamista, eli tehnyt jotain niiden tukien eteen ja siitä rangaistu, mitä tähän sanoo vastikkeellisen sos.turvan kannattajat?
Mikä tahansa aktiivisuus, joka liittyy omaan osaamiseen ja varsinkin omaan koulutukseen on väärin!
Aktiivisuuden kuuluu olla jotain nöyryyttävää, kuten koirankakan, tai oksennuksen, tai risujen siivoaminen kadulta tms. Työttömille voisi myös pukea haalarit, joista on helposti tunnistettavissa, että tässä on nyt se työtön pummi, jota me kunnolliset veronmaksajat yhdessä hienosti aktivoimme!
Ettei vaan olisi nyt perisuomalaisella kateellisuudella jotain tekemistä tämän asian kanssa? Ihan kuin taide ja kulttuurialojen tai tutkijan koulutuksen suorittaminen olisi jotenkin suunnilleen rikollista ja niin väärin, että siitä pitää saada vähintään yhdyskuntapalvelua rangaistukseksi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuossa tilanteessa kannattaisi tehdä ja myydä sitä taidetta siinä määrin, että elää sen tuomilla tuloilla.
Ja se myynti pitäisi saada aikaan ihan samantien, ilman useiden vuosien aktiivisuutta ja markkinointia, mitä kuvataiteen kannattava myynti normaalisti vaatii?
Oletko ihan tosissasi?
Sinähän olet tehnyt taidetta jo hyvin kauan ja olet jo moneen kertaan kouluttautunut keski-ikäinen. Ikävä juttu, ettei sitä mainetta ole vielä kertynyt.
Tunnusta pois, että taiteesi ei vain myy tarpeeksi hyvin. Mene sellaisiin töihin, joita saat - ja jollet saa, ole työtön työnhakija sääntöjen mukaan.
Miten ihmeessä kuvittelet, että joku voisi saada teoksiaan myytyä ilman, että pitää näyttelyitä ja esittelee aktiivisesti osaamistaan nettisivuilla ja somessa?
Kuvataiteessa kun se myynti ei muutenkaan edes ole se olennaisin asia, mutta sinua tuskin kuvataide noin muutenkaan hirveästi kiinnostaa.
Ymmärrätkö edes, mitä se tarkoittaa, että KELA tulkitsee yrittäjäksi ilman, että on myynyt yhtään mitään?
Etpä taida ymmärtää.
Myös tutkijalle systeemi on yhtälailla ongelmallinen. Yhtä hyvin voisit sanoa, että mitäs et tee huippututkimusta ja ole kuuluisa tutkija. Myönnä, että tutkimuksesi ei vaan myy.
Sinä siis haluaisit saada työmarkkinatukea ja ilmeisesti myös toimeentulotukea samalla, kun puuhastelet taideyrittäjyyden erittäin epävarmoilla alkumetreillä. Ja omistusasuntokin on. Ei yhteiskunta sentään tuollaista nautiskeluelämää kustanna. Syystäkin.
Älä viitsi rinnastaa tutkijoita ja taiteilijoita toisiinsa.
Ja kyllä minä ymmärrän oikein hyvin ja omakohtaisesti Kelan suhtautumisen yrittäjiin. Kyllä sinun havittelemasi elämäntyyli minullekin kelpaisi, mutta tajuan myös sen, miksi sitä ei voida tarjota.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuossa tilanteessa kannattaisi tehdä ja myydä sitä taidetta siinä määrin, että elää sen tuomilla tuloilla.
Ja se myynti pitäisi saada aikaan ihan samantien, ilman useiden vuosien aktiivisuutta ja markkinointia, mitä kuvataiteen kannattava myynti normaalisti vaatii?
Oletko ihan tosissasi?
Sinähän olet tehnyt taidetta jo hyvin kauan ja olet jo moneen kertaan kouluttautunut keski-ikäinen. Ikävä juttu, ettei sitä mainetta ole vielä kertynyt.
Tunnusta pois, että taiteesi ei vain myy tarpeeksi hyvin. Mene sellaisiin töihin, joita saat - ja jollet saa, ole työtön työnhakija sääntöjen mukaan.
Miten ihmeessä kuvittelet, että joku voisi saada teoksiaan myytyä ilman, että pitää näyttelyitä ja esittelee aktiivisesti osaamistaan nettisivuilla ja somessa?
Kuvataiteessa kun se myynti ei muutenkaan edes ole se olennaisin asia, mutta sinua tuskin kuvataide noin muutenkaan hirveästi kiinnostaa.
Ymmärrätkö edes, mitä se tarkoittaa, että KELA tulkitsee yrittäjäksi ilman, että on myynyt yhtään mitään?
Etpä taida ymmärtää.
Myös tutkijalle systeemi on yhtälailla ongelmallinen. Yhtä hyvin voisit sanoa, että mitäs et tee huippututkimusta ja ole kuuluisa tutkija. Myönnä, että tutkimuksesi ei vaan myy.
Sinä siis haluaisit saada työmarkkinatukea ja ilmeisesti myös toimeentulotukea samalla, kun puuhastelet taideyrittäjyyden erittäin epävarmoilla alkumetreillä. Ja omistusasuntokin on. Ei yhteiskunta sentään tuollaista nautiskeluelämää kustanna. Syystäkin.
Älä viitsi rinnastaa tutkijoita ja taiteilijoita toisiinsa.
Ja kyllä minä ymmärrän oikein hyvin ja omakohtaisesti Kelan suhtautumisen yrittäjiin. Kyllä sinun havittelemasi elämäntyyli minullekin kelpaisi, mutta tajuan myös sen, miksi sitä ei voida tarjota.
Kommentistasi päätellen tämän ketjun lukeminen on ollut sinulle liian haastavaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuossa tilanteessa kannattaisi tehdä ja myydä sitä taidetta siinä määrin, että elää sen tuomilla tuloilla.
Ja se myynti pitäisi saada aikaan ihan samantien, ilman useiden vuosien aktiivisuutta ja markkinointia, mitä kuvataiteen kannattava myynti normaalisti vaatii?
Oletko ihan tosissasi?
Sinähän olet tehnyt taidetta jo hyvin kauan ja olet jo moneen kertaan kouluttautunut keski-ikäinen. Ikävä juttu, ettei sitä mainetta ole vielä kertynyt.
Tunnusta pois, että taiteesi ei vain myy tarpeeksi hyvin. Mene sellaisiin töihin, joita saat - ja jollet saa, ole työtön työnhakija sääntöjen mukaan.
Miten ihmeessä kuvittelet, että joku voisi saada teoksiaan myytyä ilman, että pitää näyttelyitä ja esittelee aktiivisesti osaamistaan nettisivuilla ja somessa?
Kuvataiteessa kun se myynti ei muutenkaan edes ole se olennaisin asia, mutta sinua tuskin kuvataide noin muutenkaan hirveästi kiinnostaa.
Ymmärrätkö edes, mitä se tarkoittaa, että KELA tulkitsee yrittäjäksi ilman, että on myynyt yhtään mitään?
Etpä taida ymmärtää.
Myös tutkijalle systeemi on yhtälailla ongelmallinen. Yhtä hyvin voisit sanoa, että mitäs et tee huippututkimusta ja ole kuuluisa tutkija. Myönnä, että tutkimuksesi ei vaan myy.
Sinä siis haluaisit saada työmarkkinatukea ja ilmeisesti myös toimeentulotukea samalla, kun puuhastelet taideyrittäjyyden erittäin epävarmoilla alkumetreillä. Ja omistusasuntokin on. Ei yhteiskunta sentään tuollaista nautiskeluelämää kustanna. Syystäkin.
Älä viitsi rinnastaa tutkijoita ja taiteilijoita toisiinsa.
Ja kyllä minä ymmärrän oikein hyvin ja omakohtaisesti Kelan suhtautumisen yrittäjiin. Kyllä sinun havittelemasi elämäntyyli minullekin kelpaisi, mutta tajuan myös sen, miksi sitä ei voida tarjota.
Tässä on nyt rinnastettu nimenomaan kuvataiteilijan ja tutkijan toimeentulo. Kuvataiteilijan ja tutkijan toimeentuloa yhdistää pirstaleisuus, katkonaisuus ja se, että työ on hyvin harvoin varsinaista perinteistä palkkatyötä tai tuottavaa yrittäjyyttä. Sekä kuvataiteilijan, että tutkijan koulutus vaatii useimiten täydentävää yliopistotason koulutusta, jotta oman alan tyypillinen palkkatyö olisi paremmin saavutettavissa. Sekä kuvataiteilijat, että tutkijat ovat riippuvaisia apurahajärjestelmästä, jonka piiriin pääsee lopulta vain pieni osa. Molemmat ryhmät hakevat myös rahoitusta samoista lähteistä, kuten Suomen Kulttuurirahastolta.
Sitäpaitsi moni kuvataiteilija on myös tutkija!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuvataiteilija? Mikset myy taulujasi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuossa tilanteessa kannattaisi tehdä ja myydä sitä taidetta siinä määrin, että elää sen tuomilla tuloilla.
Ja se myynti pitäisi saada aikaan ihan samantien, ilman useiden vuosien aktiivisuutta ja markkinointia, mitä kuvataiteen kannattava myynti normaalisti vaatii?
Oletko ihan tosissasi?
Sinähän olet tehnyt taidetta jo hyvin kauan ja olet jo moneen kertaan kouluttautunut keski-ikäinen. Ikävä juttu, ettei sitä mainetta ole vielä kertynyt.
Tunnusta pois, että taiteesi ei vain myy tarpeeksi hyvin. Mene sellaisiin töihin, joita saat - ja jollet saa, ole työtön työnhakija sääntöjen mukaan.
Miten ihmeessä kuvittelet, että joku voisi saada teoksiaan myytyä ilman, että pitää näyttelyitä ja esittelee aktiivisesti osaamistaan nettisivuilla ja somessa?
Kuvataiteessa kun se myynti ei muutenkaan edes ole se olennaisin asia, mutta sinua tuskin kuvataide noin muutenkaan hirveästi kiinnostaa.
Ymmärrätkö edes, mitä se tarkoittaa, että KELA tulkitsee yrittäjäksi ilman, että on myynyt yhtään mitään?
Etpä taida ymmärtää.
Myös tutkijalle systeemi on yhtälailla ongelmallinen. Yhtä hyvin voisit sanoa, että mitäs et tee huippututkimusta ja ole kuuluisa tutkija. Myönnä, että tutkimuksesi ei vaan myy.
Sinä siis haluaisit saada työmarkkinatukea ja ilmeisesti myös toimeentulotukea samalla, kun puuhastelet taideyrittäjyyden erittäin epävarmoilla alkumetreillä. Ja omistusasuntokin on. Ei yhteiskunta sentään tuollaista nautiskeluelämää kustanna. Syystäkin.
Älä viitsi rinnastaa tutkijoita ja taiteilijoita toisiinsa.
Ja kyllä minä ymmärrän oikein hyvin ja omakohtaisesti Kelan suhtautumisen yrittäjiin. Kyllä sinun havittelemasi elämäntyyli minullekin kelpaisi, mutta tajuan myös sen, miksi sitä ei voida tarjota.
Tässä on nyt rinnastettu nimenomaan kuvataiteilijan ja tutkijan toimeentulo. Kuvataiteilijan ja tutkijan toimeentuloa yhdistää pirstaleisuus, katkonaisuus ja se, että työ on hyvin harvoin varsinaista perinteistä palkkatyötä tai tuottavaa yrittäjyyttä. Sekä kuvataiteilijan, että tutkijan koulutus vaatii useimiten täydentävää yliopistotason koulutusta, jotta oman alan tyypillinen palkkatyö olisi paremmin saavutettavissa. Sekä kuvataiteilijat, että tutkijat ovat riippuvaisia apurahajärjestelmästä, jonka piiriin pääsee lopulta vain pieni osa. Molemmat ryhmät hakevat myös rahoitusta samoista lähteistä, kuten Suomen Kulttuurirahastolta.
Sitäpaitsi moni kuvataiteilija on myös tutkija!
Tässäpä muutama
t u n n e t t u kuvataiteilija /tutkija :
Teemu Mäki: Kuvataiteen tohtori, kirjailija ja teatteriohjaaja. Hän on toiminut myös kuvataiteen professorina Aalto-yliopistossa ja on Suomen Taiteilijaseuran puheenjohtaja.
Maija Tammi: Taiteen tohtori ja kuvajournalisti, jonka työt sijoittuvat usein taiteen ja tieteen rajapintaan. Hänen teoksensa käsittelevät esimerkiksi kuolevaisuutta ja neurotiedettä.
Mika Karhu:
Kuvataiteilija ja taiteen tohtori, joka on tunnettu myös kuraattorina. Hän opettaa Aalto-yliopistossa.
Johanna Lecklin:
Kuvataiteen tohtori ja tutkija, jonka työ on keskittynyt muun muassa ikääntyvien taiteilijoiden tuotannon säilyttämiseen ja arkistointiin.
Pekka Niskanen:
Kuvataiteilija, joka on suorittanut tohtoritutkinnon Kuvataideakatemiassa. Hänen tutkimuksensa on käsitellyt taidetta identiteettipolitiikan rakentajana.
Maria Huhmarniemi:
Taiteen tohtori ja apulaisprofessori Lapin yliopistossa. Hän tutkii erityisesti arktista taidetta ja kestävyysmurrosta.
Eira Ainalinpää:
Taiteen tohtori ja filosofian maisteri, jonka tutkimus keskittyy kestävyystavoitteiseen taide- ja luontotutkimukseen.
Tomi Slotte Dufva:
Taiteen tohtori ja apulaisprofessori, joka tutkii postdigitaalista kulttuuria ja tekoälyä kuvataidekasvatuksessa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ala haamutaiteilijaksi. Ystävistä joku palkkatyössä käyvä, jonka nimellä taulut myydään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuossa tilanteessa kannattaisi tehdä ja myydä sitä taidetta siinä määrin, että elää sen tuomilla tuloilla.
Ja se myynti pitäisi saada aikaan ihan samantien, ilman useiden vuosien aktiivisuutta ja markkinointia, mitä kuvataiteen kannattava myynti normaalisti vaatii?
Oletko ihan tosissasi?
Sinähän olet tehnyt taidetta jo hyvin kauan ja olet jo moneen kertaan kouluttautunut keski-ikäinen. Ikävä juttu, ettei sitä mainetta ole vielä kertynyt.
Tunnusta pois, että taiteesi ei vain myy tarpeeksi hyvin. Mene sellaisiin töihin, joita saat - ja jollet saa, ole työtön työnhakija sääntöjen mukaan.
Miten ihmeessä kuvittelet, että joku voisi saada teoksiaan myytyä ilman, että pitää näyttelyitä ja esittelee aktiivisesti osaamistaan nettisivuilla ja somessa?
Kuvataiteessa kun se myynti ei muutenkaan edes ole se olennaisin asia, mutta sinua tuskin kuvataide noin muutenkaan hirveästi kiinnostaa.
Ymmärrätkö edes, mitä se tarkoittaa, että KELA tulkitsee yrittäjäksi ilman, että on myynyt yhtään mitään?
Etpä taida ymmärtää.
Myös tutkijalle systeemi on yhtälailla ongelmallinen. Yhtä hyvin voisit sanoa, että mitäs et tee huippututkimusta ja ole kuuluisa tutkija. Myönnä, että tutkimuksesi ei vaan myy.
Sinä siis haluaisit saada työmarkkinatukea ja ilmeisesti myös toimeentulotukea samalla, kun puuhastelet taideyrittäjyyden erittäin epävarmoilla alkumetreillä. Ja omistusasuntokin on. Ei yhteiskunta sentään tuollaista nautiskeluelämää kustanna. Syystäkin.
Älä viitsi rinnastaa tutkijoita ja taiteilijoita toisiinsa.
Ja kyllä minä ymmärrän oikein hyvin ja omakohtaisesti Kelan suhtautumisen yrittäjiin. Kyllä sinun havittelemasi elämäntyyli minullekin kelpaisi, mutta tajuan myös sen, miksi sitä ei voida tarjota.
Tässä on nyt rinnastettu nimenomaan kuvataiteilijan ja tutkijan toimeentulo. Kuvataiteilijan ja tutkijan toimeentuloa yhdistää pirstaleisuus, katkonaisuus ja se, että työ on hyvin harvoin varsinaista perinteistä palkkatyötä tai tuottavaa yrittäjyyttä. Sekä kuvataiteilijan, että tutkijan koulutus vaatii useimiten täydentävää yliopistotason koulutusta, jotta oman alan tyypillinen palkkatyö olisi paremmin saavutettavissa. Sekä kuvataiteilijat, että tutkijat ovat riippuvaisia apurahajärjestelmästä, jonka piiriin pääsee lopulta vain pieni osa. Molemmat ryhmät hakevat myös rahoitusta samoista lähteistä, kuten Suomen Kulttuurirahastolta.
Sitäpaitsi moni kuvataiteilija on myös tutkija!
"Sekä kuvataiteilijan, että tutkijan koulutus vaatii useimiten täydentävää yliopistotason koulutusta --"
Hah hah. Ovatpa puuhastelijalla suuret luulot itsestään. Sinun taiteesi ei ole elättänyt sinua tähänkään saakka, joten mikään koulutus ei sitä muuta.
Tiede vie maailmaa eteenpäin. Taide taas on lähinnä taiteilijan itsensä tyydyttämistä. Ihan turhaan uhoat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yritäpäs, ap, tiivistää tuota rönsyilevää tekstiäsi. Kumma juttu, ettei ihan kuvataiteilijalla ole tuon vertaa silmän ja käden yhteistyökykyä.
Kaikki on täällä Suomessa täysin nurinkurista. Miksi ihmeessä joku ajattelee että korkeastikoulutettu olisi ennemmin työttömänä kuin töissä???!! Opiskella pitäisi saada koska ei kukaan jolla jo on tutkinto ennemmin kitkuta opiskelijana jos voi saada töitä. Kyllä motivaatio valmistua nopeasti on aina ollut se että pääsee tienaamaan töihin. Meillä on ollut 3-5 kpl jotain äänekästä elämäntapatyötöntä jotka ovat saanet kaikki uskomaan että ihmiset jotka ovat joutuneet työttömiksi ennemmin kitkuttelevat työttömänä tai opiskelijana 595€/kk kuin olisivat töissä josta tienaisi 2500€+/kk.
Iso ongelma on se että yhteiskunta ei tunnusta kevytyrittäjyyttä vaan heti vievät tuet pois. Miksi tätä ei joustavasti rakenneta samalla tavalla kuin palkkatöissä, tuen määrä pienenee kun yrittäjä tienaa. Edelleenkö päättäjät uskovat että kykenevä ja koulutettu kevytyrittäjä ennemmin istuu kotona ja pyörittelee sormia. Tämä nykyinen kaikki tai ei mitään ajattelu ei toimi. Eli että kaikki tuet viedään pois jos ryhdyt kevytyrittäjäksi tai sinut luetaan kevytyrittäjäksi. Kyllähän tämä passivoi. Riski siitä että yrittäjyys ei kanna ja yhteiskunnan tukia ei saa ja joutuu asunnottomaksi on suuri. Väliinputoajia ovat myös osatyökykyiset jotka voisivat tehdä puolikasta päivää. Sen sijaan että koko ajan leikataan kaikkea pois, sopisi miettiä mistä ihmiset saisivat töitä joilla voisivat elää ja jonka tuotokset vähentäisivät yhteiskunnan maksamaa rahallista tukea. Miten nykyisessä gig-economyssa eli keikkataloudessa jossa ei kokoaikaista työtä edes ole tarjolla, voisi helpottaa työttömien -ja osatyökykyisten pääsemistä edes osaksi työvoimaa. Yksinkertainen ratkaisu on se että sallitaan kevytyrittäminen ja työttömyystuki maksetaan sovitellusti, eli sama kuin jos tekee osa-aikaista työtä sopimuksen alla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Salanimellä ja -emaililla someprofiileja, niihin taidettasi?
Ei toimi kun sun oma nimi on sun brändi.
Vierailija kirjoitti:
Kiitos loistavasta aloituksesta! Todella hyvin kirjoitettu ja täyttä asiaa!
Kunpa saataisiin jo pian (tarpeeksi suuri) perustulo. Ihmiset pääsisivät oikeasti toteuttamaan potentiaaliaan, mistä koko yhteiskunta hyötyisi. Tulisi uusia innovaatioita, hyvinvointia, kulutusta, työpaikkoja. Jos olisi perustulo, se kannustaisi tekemään työtä ja yrittämään.
Ei edes tarvita mitään perustuloa vaan joustava malli jossa kevytyrittäjänä voi toimia niin että saaduista tuloista, yhteiskunnan tuki vähenee. Sama systeemi kuin jos olet töissä toiselle niin saat soviteltua työttömyystukea.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kaikki on täällä Suomessa täysin nurinkurista. Miksi ihmeessä joku ajattelee että korkeastikoulutettu olisi ennemmin työttömänä kuin töissä???!! Opiskella pitäisi saada koska ei kukaan jolla jo on tutkinto ennemmin kitkuta opiskelijana jos voi saada töitä. Kyllä motivaatio valmistua nopeasti on aina ollut se että pääsee tienaamaan töihin. Meillä on ollut 3-5 kpl jotain äänekästä elämäntapatyötöntä jotka ovat saanet kaikki uskomaan että ihmiset jotka ovat joutuneet työttömiksi ennemmin kitkuttelevat työttömänä tai opiskelijana 595€/kk kuin olisivat töissä josta tienaisi 2500€+/kk.
Iso ongelma on se että yhteiskunta ei tunnusta kevytyrittäjyyttä vaan heti vievät tuet pois. Miksi tätä ei joustavasti rakenneta samalla tavalla kuin palkkatöissä, tuen määrä pienenee kun yrittäjä tienaa. Edelleenkö päättäjät uskovat että kykenevä ja koulutettu kevytyrittäjä ennemmin istuu kotona ja pyörittelee sormia. Tämä nykyinen kaikki tai ei mitään ajattelu ei toimi. Eli että kaikki tuet viedään pois jos ryhdyt kevytyrittäjäksi tai sinut luetaan kevytyrittäjäksi. Kyllähän tämä passivoi. Riski siitä että yrittäjyys ei kanna ja yhteiskunnan tukia ei saa ja joutuu asunnottomaksi on suuri. Väliinputoajia ovat myös osatyökykyiset jotka voisivat tehdä puolikasta päivää. Sen sijaan että koko ajan leikataan kaikkea pois, sopisi miettiä mistä ihmiset saisivat töitä joilla voisivat elää ja jonka tuotokset vähentäisivät yhteiskunnan maksamaa rahallista tukea. Miten nykyisessä gig-economyssa eli keikkataloudessa jossa ei kokoaikaista työtä edes ole tarjolla, voisi helpottaa työttömien -ja osatyökykyisten pääsemistä edes osaksi työvoimaa. Yksinkertainen ratkaisu on se että sallitaan kevytyrittäminen ja työttömyystuki maksetaan sovitellusti, eli sama kuin jos tekee osa-aikaista työtä sopimuksen alla.
Mihin vedetään yrittäjän ja kevytyrittäjän välinen raja ja millä perusteilla?
Vierailija kirjoitti:
Kaikki on täällä Suomessa täysin nurinkurista. Miksi ihmeessä joku ajattelee että korkeastikoulutettu olisi ennemmin työttömänä kuin töissä???!! Opiskella pitäisi saada koska ei kukaan jolla jo on tutkinto ennemmin kitkuta opiskelijana jos voi saada töitä. Kyllä motivaatio valmistua nopeasti on aina ollut se että pääsee tienaamaan töihin. Meillä on ollut 3-5 kpl jotain äänekästä elämäntapatyötöntä jotka ovat saanet kaikki uskomaan että ihmiset jotka ovat joutuneet työttömiksi ennemmin kitkuttelevat työttömänä tai opiskelijana 595€/kk kuin olisivat töissä josta tienaisi 2500€+/kk.
Iso ongelma on se että yhteiskunta ei tunnusta kevytyrittäjyyttä vaan heti vievät tuet pois. Miksi tätä ei joustavasti rakenneta samalla tavalla kuin palkkatöissä, tuen määrä pienenee kun yrittäjä tienaa. Edelleenkö päättäjät uskovat että kykenevä ja koulutettu kevytyrittäjä ennemmin istuu kotona ja pyörittelee sormia. Tämä nykyinen kaikki tai ei mitään ajattelu ei toimi. Eli että kaikki tuet viedään pois jos ryhdyt kevytyrittäjäksi tai sinut luetaan kevytyrittäjäksi. Kyllähän tämä passivoi. Riski siitä että yrittäjyys ei kanna ja yhteiskunnan tukia ei saa ja joutuu asunnottomaksi on suuri. Väliinputoajia ovat myös osatyökykyiset jotka voisivat tehdä puolikasta päivää. Sen sijaan että koko ajan leikataan kaikkea pois, sopisi miettiä mistä ihmiset saisivat töitä joilla voisivat elää ja jonka tuotokset vähentäisivät yhteiskunnan maksamaa rahallista tukea. Miten nykyisessä gig-economyssa eli keikkataloudessa jossa ei kokoaikaista työtä edes ole tarjolla, voisi helpottaa työttömien -ja osatyökykyisten pääsemistä edes osaksi työvoimaa. Yksinkertainen ratkaisu on se että sallitaan kevytyrittäminen ja työttömyystuki maksetaan sovitellusti, eli sama kuin jos tekee osa-aikaista työtä sopimuksen alla.
Pitäisi soveltaa kuten sivutoimista yrittäjyyttä palkkatyön ohella. Alle 10 000e/v alvitonta, eli saman ei pitäisi vaikuttaa tukea kokonaan syöväksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikki on täällä Suomessa täysin nurinkurista. Miksi ihmeessä joku ajattelee että korkeastikoulutettu olisi ennemmin työttömänä kuin töissä???!! Opiskella pitäisi saada koska ei kukaan jolla jo on tutkinto ennemmin kitkuta opiskelijana jos voi saada töitä. Kyllä motivaatio valmistua nopeasti on aina ollut se että pääsee tienaamaan töihin. Meillä on ollut 3-5 kpl jotain äänekästä elämäntapatyötöntä jotka ovat saanet kaikki uskomaan että ihmiset jotka ovat joutuneet työttömiksi ennemmin kitkuttelevat työttömänä tai opiskelijana 595€/kk kuin olisivat töissä josta tienaisi 2500€+/kk.
Iso ongelma on se että yhteiskunta ei tunnusta kevytyrittäjyyttä vaan heti vievät tuet pois. Miksi tätä ei joustavasti rakenneta samalla tavalla kuin palkkatöissä, tuen määrä pienenee kun yrittäjä tienaa. Edelleenkö päättäjät uskovat että kykenevä ja koulutettu kevytyrittäjä ennemmin istuu kotona ja pyörittelee sormia. Tämä nykyinen kaikki tai ei mitään ajattelu ei toimi. Eli että kaikki tuet viedään pois jos ryhdyt kevytyrittäjäksi tai sinut luetaan kevytyrittäjäksi. Kyllähän tämä passivoi. Riski siitä että yrittäjyys ei kanna ja yhteiskunnan tukia ei saa ja joutuu asunnottomaksi on suuri. Väliinputoajia ovat myös osatyökykyiset jotka voisivat tehdä puolikasta päivää. Sen sijaan että koko ajan leikataan kaikkea pois, sopisi miettiä mistä ihmiset saisivat töitä joilla voisivat elää ja jonka tuotokset vähentäisivät yhteiskunnan maksamaa rahallista tukea. Miten nykyisessä gig-economyssa eli keikkataloudessa jossa ei kokoaikaista työtä edes ole tarjolla, voisi helpottaa työttömien -ja osatyökykyisten pääsemistä edes osaksi työvoimaa. Yksinkertainen ratkaisu on se että sallitaan kevytyrittäminen ja työttömyystuki maksetaan sovitellusti, eli sama kuin jos tekee osa-aikaista työtä sopimuksen alla.
Mihin vedetään yrittäjän ja kevytyrittäjän välinen raja ja millä perusteilla?
Lainsäädännöllä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikki on täällä Suomessa täysin nurinkurista. Miksi ihmeessä joku ajattelee että korkeastikoulutettu olisi ennemmin työttömänä kuin töissä???!! Opiskella pitäisi saada koska ei kukaan jolla jo on tutkinto ennemmin kitkuta opiskelijana jos voi saada töitä. Kyllä motivaatio valmistua nopeasti on aina ollut se että pääsee tienaamaan töihin. Meillä on ollut 3-5 kpl jotain äänekästä elämäntapatyötöntä jotka ovat saanet kaikki uskomaan että ihmiset jotka ovat joutuneet työttömiksi ennemmin kitkuttelevat työttömänä tai opiskelijana 595€/kk kuin olisivat töissä josta tienaisi 2500€+/kk.
Iso ongelma on se että yhteiskunta ei tunnusta kevytyrittäjyyttä vaan heti vievät tuet pois. Miksi tätä ei joustavasti rakenneta samalla tavalla kuin palkkatöissä, tuen määrä pienenee kun yrittäjä tienaa. Edelleenkö päättäjät uskovat että kykenevä ja koulutettu kevytyrittäjä ennemmin istuu kotona ja pyörittelee sormia. Tämä nykyinen kaikki tai ei mitään ajattelu ei toimi. Eli että kaikki tuet viedään pois jos ryhdyt kevytyrittäjäksi tai sinut luetaan kevytyrittäjäksi. Kyllähän tämä passivoi. Riski siitä että yrittäjyys ei kanna ja yhteiskunnan tukia ei saa ja joutuu asunnottomaksi on suuri. Väliinputoajia ovat myös osatyökykyiset jotka voisivat tehdä puolikasta päivää. Sen sijaan että koko ajan leikataan kaikkea pois, sopisi miettiä mistä ihmiset saisivat töitä joilla voisivat elää ja jonka tuotokset vähentäisivät yhteiskunnan maksamaa rahallista tukea. Miten nykyisessä gig-economyssa eli keikkataloudessa jossa ei kokoaikaista työtä edes ole tarjolla, voisi helpottaa työttömien -ja osatyökykyisten pääsemistä edes osaksi työvoimaa. Yksinkertainen ratkaisu on se että sallitaan kevytyrittäminen ja työttömyystuki maksetaan sovitellusti, eli sama kuin jos tekee osa-aikaista työtä sopimuksen alla.
Mihin vedetään yrittäjän ja kevytyrittäjän välinen raja ja millä perusteilla?
En tiedä. Mutta esim työttömyystuki loppuisi kokonaan kun kevytyrittäjä on bruttona tienannut 800€ eli saman minkä yhteiskunta antaa työttömyyskorvauksena. Yksilöhenkilön verotuskin on pienenpää kuin se mitä tuista viedään eli työmarkkinatuesta vertottaja vähentää 20%. Jos kevytyrittäjä tienaa vaan 400€ /kk niin tästä vähennetään verot ja työttömyystuesta vähennetään tuo 4000€-verot oleva luku. Mutta edelleen saisi sovitellusti työttömyystukea myös, kunnes tuo 800€/kk menee yli.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikki on täällä Suomessa täysin nurinkurista. Miksi ihmeessä joku ajattelee että korkeastikoulutettu olisi ennemmin työttömänä kuin töissä???!! Opiskella pitäisi saada koska ei kukaan jolla jo on tutkinto ennemmin kitkuta opiskelijana jos voi saada töitä. Kyllä motivaatio valmistua nopeasti on aina ollut se että pääsee tienaamaan töihin. Meillä on ollut 3-5 kpl jotain äänekästä elämäntapatyötöntä jotka ovat saanet kaikki uskomaan että ihmiset jotka ovat joutuneet työttömiksi ennemmin kitkuttelevat työttömänä tai opiskelijana 595€/kk kuin olisivat töissä josta tienaisi 2500€+/kk.
Iso ongelma on se että yhteiskunta ei tunnusta kevytyrittäjyyttä vaan heti vievät tuet pois. Miksi tätä ei joustavasti rakenneta samalla tavalla kuin palkkatöissä, tuen määrä pienenee kun yrittäjä tienaa. Edelleenkö päättäjät uskovat että kykenevä ja koulutettu kevytyrittäjä ennemmin istuu kotona ja pyörittelee sormia. Tämä nykyinen kaikki tai ei mitään ajattelu ei toimi. Eli että kaikki tuet viedään pois jos ryhdyt kevytyrittäjäksi tai sinut luetaan kevytyrittäjäksi. Kyllähän tämä passivoi. Riski siitä että yrittäjyys ei kanna ja yhteiskunnan tukia ei saa ja joutuu asunnottomaksi on suuri. Väliinputoajia ovat myös osatyökykyiset jotka voisivat tehdä puolikasta päivää. Sen sijaan että koko ajan leikataan kaikkea pois, sopisi miettiä mistä ihmiset saisivat töitä joilla voisivat elää ja jonka tuotokset vähentäisivät yhteiskunnan maksamaa rahallista tukea. Miten nykyisessä gig-economyssa eli keikkataloudessa jossa ei kokoaikaista työtä edes ole tarjolla, voisi helpottaa työttömien -ja osatyökykyisten pääsemistä edes osaksi työvoimaa. Yksinkertainen ratkaisu on se että sallitaan kevytyrittäminen ja työttömyystuki maksetaan sovitellusti, eli sama kuin jos tekee osa-aikaista työtä sopimuksen alla.
Mihin vedetään yrittäjän ja kevytyrittäjän välinen raja ja millä perusteilla?
En tiedä. Mutta esim työttömyystuki loppuisi kokonaan kun kevytyrittäjä on bruttona tienannut 800€ eli saman minkä yhteiskunta antaa työttömyyskorvauksena. Yksilöhenkilön verotuskin on pienenpää kuin se mitä tuista viedään eli työmarkkinatuesta vertottaja vähentää 20%. Jos kevytyrittäjä tienaa vaan 400€ /kk niin tästä vähennetään verot ja työttömyystuesta vähennetään tuo 4000€-verot oleva luku. Mutta edelleen saisi sovitellusti työttömyystukea myös, kunnes tuo 800€/kk menee yli.
Kuka kantaa yrittäjän riskin?
Vierailija kirjoitti:
Ymmärinkö siis oikein? AP:n pitäisi saada jatkaa taideteosten tekemistä ja myymistä, ja samaan aikaan muiden veronmaksajien pitäisi kustantaa hänen elämisensä?
Veronmaksajat maksavat osa palkastasi, jos se on suuri, niin todennäköisesti suurimman osan.
Sinähän olet tehnyt taidetta jo hyvin kauan ja olet jo moneen kertaan kouluttautunut keski-ikäinen. Ikävä juttu, ettei sitä mainetta ole vielä kertynyt.
Tunnusta pois, että taiteesi ei vain myy tarpeeksi hyvin. Mene sellaisiin töihin, joita saat - ja jollet saa, ole työtön työnhakija sääntöjen mukaan.