**Jouluntähtosten viikko 40**

Minäkin ilmoittelen itsestäni, että hengissä ollaan! Muutamaan kertaan olen yrittänyt sinne suljetulle puolelle käydä kirjottelemassa, mutta kun sivut tökkii niin mahottomasti, niin mun kärsivällisyydellä ei sinne jonotella... Yritän sitten tässä taas myöhemmin, josko ois parempi tuuri.



Karitsalle tsemppiä rytmihäiriöiden seurailuun! Kiva kuulla, että koet olevasi hyvissä käsissä!



Itellä vähän huolettaa tää terveydenhuollon tietotaito ympäri Suomen tällä hetkellä, MISSÄ ON NE HYVÄT, SYMPAATTISET, AMMATTITAITOISET neuvolantätit ja -lääkärit??? Rovaniemellä oli kyllä se yks, mutta en oikeen oo tyytyväinen tähän Satakunnan toimintaan... Minähän esitin itse täällä toiveen, että saisin käydä tarkastuksissa kahden viikon välein, niin kuin Rovaniemellä lääkäri suositteli... ja PAH, edellisestä neuvolasta on nyt kohta 3 viikkoa ja vasta 8. päivä seur. kerran th:lle, lääkäristä ei tietoakaan. Entinen työkaveri käy erissä neuvolassa tässä lähellä, viikkoja hätnäppää 34 kasassa, nyt todettu virtsassa valkuaista, verenpaineet SELVÄSTI koholla, hirvee päänsärky, ja th oli antanu päivän saikkua... Ei puhettakaan lääkärikäynnin aikaistamisesta tai äippäpolikäynnista tai edes th-käynnin aikaistamisesta! Hyvin selkeet raskausmyrkytyksen oireet näin maalaisjärjellä ajateltuna, mun mielestäni ainakin. Sekin jäi vähän mietityttämään, kun katsoin sitä kotimaista Sairaala-sarjaa, missä esitellään TYKS:in päivittäistä toimintaa, et kuinka on mahdollista, että ensisynnyttäjä tulee ekan kerran äippäpolille tutkimuksiin yliaikaisena ja sillon vasta huomataan, et HUPS, vauva onkin perätilassa!?!?! Siis eikö tuota neuvolassa seurata ollenkaan? Mahdollisesti kyseinen vauva olisi ehkä voitu kääntääkin... tai yrittää ainakin, jos äiti olisi sitä halunnut. Lääkäri- ja th-käyntien erilaisuus muutenkin ympäri maata on kyllä ihan omaa luokkaansa. Roissa kuunneltiin joka th-käynnillä sydänäänet ja jokaisella lekurikäynnillä ultrattiin. TOKI ne laitteet oli sieltä vanhimmasta päästä, mutta kyllä niilläkin sai äänen ja kuvan. Mun mielestä oli viimeisellä Roin lääkärikäynnillä tärkeetä, että lekuri ultras ja tsekkasi lähinnä vastaako vauvan koko suurinpiirtein viikkoja ja onko jo kääntynyt raivotarjontaan. Kyllä silläkin ultrauksella saa jo sen verran informaatiota, että tarvittaessa voi pistää lähetteen polille. Onneksi ei tarvinnut. Mutta se tästä paasauksesta. Tiedän, että kunnilla ja kaupungeilla on rahat vähissä ja viimeaikaisten tapahtumien varjossa lisäisin mieluiten nuorten mielenterveyden hoitoon sen vähänkin mitä irti saa.



Tulee niin pitkää tekstiä, kun harvoin kirjottelee, että jatkan seuraavaan! =D



Kantrimaria

Tuttigalluppiin sen verran, että muistaakseni esikoisellä käytettiin sekä että, silikonisia ja luonnonkumisia. Silikonisia siihen asti, kunnes hampaat puhkes ja sen jälkeen luonnonkumisia. Mut siitä on sen 9v aikaa, et muilta löytyy varmaan tuoreempaa tietoa. =) Nyt olen ajatellut ostaa valmiiksi yhden Tommee Tippeen tuttipullon sen rinnanmallisen tuttiosan vuoksi, toivon nimittäin niiiiiiiiin paljon, että imetys tällä kertaa onnistuisi, enkä aio riskeerata imetystä tuttipulloilla lainkaan. Yhden ostan varalle sen vuoksi, että jos kuitenkin iskee paniikki eikä kaikki toimikaan niinkuin toivoisin, niin sillä yhdelläkin pärjää hetken aikaa ja hyvällä tuurilla vauva ei vielä ala vieroksumaan rintaa.



Omista oireista sen verran, että en viitti ees luetella listaa, kun tuntuu, että kaikki vaivaa. Liitoskipujen yhteydessä tuntuu tosiaan polttelua, niin kuin joku muukin mainitsi, väliin kun sängystä nousee, niin tuntuu, kuin haarukset ois tulessa. Turvotus ei ole ollut niin pahaa, kuin esikoiselta, mutta ajoittain iltaisin tuntuu kyllä. Närästys on pahentunut sitä mukaa kun vatsa on kasvanut ja mikä tahansa makuuasento aiheuttaa lievää hengenahdistusta. Varsinkin, kun meidän iäkäs kissamme on alkanut olla ihmeen hellyydenkipeä ja tulee aina makaamaan tohon mun rinnanpäälle, kun vähänkin menen maate. Supparit jatkaa edelleen olemassaoloaan, niin kivuliaina, kuin kivuttominakin. Huonoina päivinä en paljon sohvalta nouse, hyvinä päivinä yritän sitten saada jotain aikaiseksikin. Tjaah, tuli sitten kuitenkin lueteltua... Olen vähän niin kuin naapurin mummeli, selostaa joka kerta tavatessamme, mitä vaivoja hällä milläkin kertaa on! =D



Vatsa-asukki tuntuu köllöttelevän yksiössään tällä hetkellä mieluiten poikittain, mutta päälepäin en aina tunne, kummalla puolella on pää, kummalla pylly. Kuperkeikkaa heittää kyllä ihan nätisti vielä, et ilmeisesti tilaa riittää! Yks omituinen tuntemus on viimepäivinä tullut lisää, vatsaa ikään kuin repäisee ihan yllättäen varoittamatta, ei hirveän kipeästi, mutta kumminkin, ihan kuin vauva nykäisisi napanuorasta ajoittain! Ja kerran tunsin sen tärinän, mistä oli keskustelua joskus heinäkuun alussa täällä, se olikin hassua!



Sukupuoligalluppiin: olen n. 60% varma, että tyttö on tulossa, vaikka tavallaan enemmän poikaa ehkä toivoisinkin. kai, ehkä. Pojalle on löytynyt hyvä nimikin, tytölle ei oikein millään.



Kantrimaria rv 31 + 0

No niin, nyt on sitten se 30 r.vkoa täynnä!!!!!!!!



ON SITÄ ODOTETTU! Kai tämä on jotenkin mielessä oleva juttu, kun tuntuu helpottavalta ajatella et nyt se alkaa jo kolmosella..... Mutta tosiaan edellinen lapsi syntyi 42+2... heh heh....



Jaahas, sukupuoligalluppiin voin sanoa, että meille tiedetään olevan tulossa...POIKA! Ja jos ei ole, niin sitten tyttö pitää vaaleansinisiä vaatteita.. hih hih...



Kiitos teille, jotka vastasitte tutti-galluppiin! Eli ei sillä taida olla siis mitenkään erityistä syytä miksi ostaa silikoni tai miksi ostaa luonnonkumi... Joku kertoi, että tommy t pulloissa oli rinnanmallinen se pää, se rupesi kiinnostamaan. Oon oikeesti tippunut näistä asioista täysin... 8 vuotta on pitkä aika olla seuraamatta mitä sitä nyt vauvatarvikkeissa on tullut markkinoille.....



Meillä on tosiaan nyt kaikki. Tosin laittelua riittää vaikka kuinka. itse vielä ompelen pussilakanoita ja lakanoita jne... mitä nyt saan aikaiseksi. Mutta jos vauva tulla tupsahtaisi, niin saisi tulla. Ei tulisi paniikkia! ;D



Viime yö meni hieman huonoilla unilla, joten taidan lopetella nyt, kiva lukea juttujanne! Laittakaahan viestii tulemaan.



Ai niin, joku kyseli ylempänä missä ne ihanat empaattiset neuvolatädit ja lääkärit on... Täällä nla-täti ihan jees, lääkärit vaan noi terveyskeskuksen on perseestä! Päksissä eli meitin sairaalassa oon saanu kyl hyvää hoitoa!



siisa 30+0 (JES! JES!)

Uusi viikko jälleen. Pientä flunssaa on nyt sitten mullakin. Oon tän päivän kotona. Muutenkin alkaa töissä hommat siirtymään muiden vastuulle. Vielä on kyllä läpi käytäviä asioita, mutta sopivasti mun päätuuraajakin on sairaana. En nyt jaksa alkaa stressaamaan töiden kanssa enää. Eiköhän nää tässä tule hoidettua.



Nektariina kyseli edellisessä ketjussa vauvan sukupuoli tuntemuksia. Mitään sellasta kovin vahvaa tunnetta mulla ei ole, mutta poikaa veikkaan. Poikaa on muutkin veikannu mm. siskoni 3-vuotias tyttö on sitä mieltä, että poika tulee : ) Myös mun mahan muodon perusteella poika veikkauksia. Hauskojahan nää veikkaukset on.



Siisa kyseli suppareista. Luulen et mulla on niitä ollu. Ihan sata varma en ole kun ensimmäistä odotellaan, mut luulen et niitä ne alavatsan kovettumiset vois olla. Niitä tulee lähinnä sillon kun kumartuu jonnekin ja siitä nousee sitten ylös. Kipeitä ne ei todellakaan ole ja kestää vain hetken.



Gnatte tosi harmi toi sun paastosokeri arvo. Uskon, että harmittaa ihan todella.



Karits@ voin vain kuvitella millainen huoli sulla on noista vauvan rytmihäiriöistä. Onneksi saat hyvää hoitoa ja seurantaa niiden kanssa.



Kantrimaria välillä tosiaan mietityttää nämä suuret erot paikkakuntien terveydenhuollon suhteen. Aika uskomaton juttu tuo entisen työkaverisi tilanne. Todella huolestuttavaa jos hoidon taso vaihtelee näin rajusti.



Jaahas pitäisköhän sitä alkaa tässä vähän siistiytymään ja lähtee käymään kaupassa. Ilma näyttää niin kivalta ja ei tässä kyllä ihan koko päivää sisällä jaksa ihmetellä.



Viikonjatkoa!





-Hanne- ja masupupu 30+6

Jaanpa sitten iloani tännekin, olen nimittäin n. tunnin verran kikattanut, räkättänyt, haukkonunt henkeä naurun lomassa yms. lukiessani näitä muitakin Vauva-lehden keskustelupalstan juttuja... Onneksi olen ollut yksin kotona, poika ja mies vois olla jo kohta huolissaan musta, kun en millään meinaa saada itseäni rauhoitettua. En muista, koska olisin viimeksi edes ääneen nauranut!



Suosittelen siis käymään Kotiäitiys-palstalla ja sieltä Mikä on nolointa mitä väsynyt äiti voi tehdä... Ja toinen hyvä ketju löytyy Synnytysasiaa-otsikon alta Älyttömintä mitä mies on sanonut/tehnyt synnytyksessä. Tosin tästä taiskin olla jo aiemmin mainintaa täällä...



Nyt yritän saada jotain fiksuakin aikaiseksi, kyllä räkänokastakin äiti tulee, muttei tyhjännaurajasta... =D=D=D



Kantrimaria rv 30 + 1

Kapa on täällä aika murheellisin mielin. Eilen jouduimme hautaamaan 8v4kk vanhan koiravanhuksemme pitkään jatkuneen sairastelun vuoksi. Enää ei rakkaan koiran sydän jaksanut menossa mukana. Ikävä on kova, ja itketty on koko eilisilta. Tänään sinnikkäästi töissä ja olen yrittänyt kyyneleitä pidätellä. Esikoinen (4v) ymmärsi hyvin eilen, että koira on kuollut ja ei tule enää takaisin. Kävimme eilen hautaamassa koiran mummolan pihamaalle. Illalla kotona pääsi esikoiselta itku, sanoi, ettei halua olla yksin, kun heti tulee koira mieleen. Yöllä nukuttiin kaikki sitten samassa sängyssä. Aika paljon esikoinen kysyi eilen kuolemasta ja halusi että sytytämme lyhdyn palamaan etupihalle, jotta koiramme sitten tietää, minkä talon yläpuolelle tulee tähtenä loistamaan! Tänään annoin esikoiselle valokuvan koirastamme mukaan tarhaan ja sanoin, että aina jos tulee paha mieli, tai kova ikävä, niin voi ottaa kuvan repusta ja katsella koiran kuvaa. Tarhassa kerroin hoitajille, että rakas lemmikkimme kuoli ja hoitaja ottikin heti tytön syliin ja pyysi näyttämään koiran kuvaa ja kertomaan koirasta kivoja muistoja.



Nyt ei sitten tarvitse harjoitella muutaman vuoden tauon jälkeen vaunujen ja koiran ulkoiluttamista samalla kertaa.. harmi!! Ikävä on kova, mutta ehkä näin on parempi, koira vaipui ikiuneen nopeasti ja ilman kipuja..



t. Surullinen Kapa rv 31



t. Kapa rv31

kapalle myötä tuntoiset halit , rakkaan lemmikin poismeno on raskas paikka. Meillä haukku jouduttiin lopettamaan kolmisen vuottasitten täysin yllättäen kun jalassa ei ollutkaan venäähdys vaan syöpä joka olisi päättänyt elämän joka tapauksessa parissa viikossa! Nyt kesällä kissa vanhuksemme ei jaksanut enää elää ja taas kohtasimme menetyksen. Meillä kolme vuotias poika ymmärtää myös hyvin menetyksen ja sen surun jonka koemme, välillä josko jotenkin olen surullisen oloinen hän saattaa kysyä äiti onko sinun ikävä kisua??

Joten voimia koko perheelle!!



nuo sivut joista on ollut puhetta on kyllä niin maan mainiot jotta itse olen myös nauraa räkättänyt niitä vedet silmissä ja välillä juossut vessaan ettei housut kastu! Miehenikin on innostunut niitä lukemaan, tosin on ollut huomattavasti myötä elävämpi näille miesten kommenteille ja puuhille kuin minä joka vaan nauran ja kiherrän!!



oma vointi on edelleen hyvä , oikeestaan ei sen kummosempi kuin koskaan ei raskaana olessakaan , kylki kivut ovat hellittäneet , lihakset ovat varmaan saaneet rauhottua kun yskästä on päästy eroon. kaikkea on kiva puuhastella ja hyvin olen jaksanut tosin usein otan päikkärit siinä missä poikakin niin taas matka jatkuu!!

Asukki on edelleen hyvin rauhallinen, tyttöä muuten ovat ultrassa veikanneet , mutta ulkopuoliset ovat pojan kannalla. Itsellä ei ole mitään tuumaa tai ajatusta sukupuolen suhteen!! Kyllähän tuo joka päivä sentään ilmoittelee itsetään mutta en ole kokenut mitään kivuliaita potkuja tai liikettä muutenkaan häiritsevänä, paremminkin päinvastoin vaikka ollaan viikolla 31 niin isä ei ole kertaakaan tuntenut liikkeitä sillä josko vatsalle laskee kätensä niin ei todellakaan enää liikahdakkaan vaikka kuinka yrittäsin tökkiä ja törkkiä.



vointeja kaikille

puhi 30+2

Moikka.



Huomasin, että olin jo joskus ilmoitellut itsestäni, koska olin jo listoilla. En kyllä muista yhtään sitä itse;) Sama pää kesät talvet.



Eli mahtuisko vielä loppu suoralle mukaan? Mulla siis LA 10.12 ja tänään RV 30+0.



Itsestäni sen verran, että olen 29-vuotias kahden lapsosen äiti ja lapset syntyneet -01 lokakuu ja -07 joulukuu. Eli ei hirveän suurta ikäeroa tule kakkosen ja kolmosen välille:) Itse olen voinnut aika hyvin. Pientä supistelua silloin tällöin, joka jo kuuluukin asiaan. Raskausajan diabetes jällleen, niin kuin kahdessa muussakin raskaudessa. Ruokavaliolla tähän saakka pärjätty hyvin. Huomenna olis poli käynti ja vauvankokoarvio, joten voin tulla kertoilemaan silloin lisää.



Tällä kertaa tuli vain omaa napaa, mutta en ole vielä kerennyt lukea muiden viestejä.



Mukavaa odotusta kaikille. Terv: Pulmu :x

Niin ja 4D-utrassa käyty ja poikaa veikkasi Bruno Cacciatore;)



Vitsi mä sekoilin edellisen viestin kanssa. Eka laitoin vahingossa uuden keskustelun ja sit jouduin kopioimaan ja... Tässä sitä nyt ollaan.