Missä iässä sinusta alkoi tuntua, että aletaan olla elämän loppusuoralla?
Ja että peräseinä alkaa jo häämöttää. Ja miten pääsit vai pääsitkö siitä jotenkin yli?
Itsellä oli sellainen olo tuossa 55 v kieppeillä ja tuntui myös, että johan tätä on nähty. Ehkä se oli jokin masennusjakso, koska nyt 60+ menneen taas into pinkeänä. Asenne on: bileet loppuu aikanaan, mutta jorataan niun kauan kun tassu nousee. Turha sitä pilkkua on etukäteen surra.
Kommentit (48)
42v. jälkeen alkoi tuntua jo täysin loppuunkuluneelta. Ehkä masennuksella voi olla osuutta asiaan.
Mummoni ainakin puhui siitä vasta yli kahdeksankymppisenä. Totesi yhdellä vierailulla, että me ei sitten varmaan enää nähdäkään.
Olen 53, ja ymmärsin äske olevani työelämän loppusuoralla.
Toki eläkkeellä voi tehdä kaikenlaista, mutta lakisääteiseen ei ole enää kuin 12v ja risat.
41v. outoja, pelottavia oireita tutkittu jo yli vuosi, mutta mitään ei löydy ja oireet pahenee.
Myös se, että ympäriltä alkaa kuolla tuttuja, luokkakavereita ja muita sellaisia, alkaa olla jonkinlainen viite siitä, ettei tässä enää itsekään kauaa eletä.
Vierailija kirjoitti:
Elämän kalkkiviivoilla ollaan, mutta eipä se haittaa. Maailma on muuttunut niin ikäväksi, että jo täältä joutaisi pois.
Kysyttiin se ikä?
Niin.
Tässä ihan lähikuukausina. Tajusin, että elämässä on paljon saavuttamatta ja kokematta sellaisia asioita joita on äärimmäisen mahdotonta enää saada. En tule ikinä saamaan muita ihmisiä kiinni samantasoisesti millään.
Ikää on nyt 44v.
Se oli siinä 25 vuotiaana. En ole edes töitä saanut ja olen jo 50 vuotias.