3-luokkalaista poikaamme kiusataan pienessä kyläkoulussa. Johtajaopettaja

Vaikuttaa, että siellä on fiksumpia aikuisia, kuin koulussa. Heidän puuttumisensa auttoi alkuun, ja nyt voi olla, että heille ei ole edes tullut tieto, että kiusaaminen on alkanut uudestaan. Eli yhteys siihen perheeseen, ja hoidatte asiaa keskenänne, kun koulu ei kerran kykene.



Mutta lapsen uhkaileminen ei ole mitään aikuisen toimintaa, eikä opeta lapselle ainakaan mitään järkeviä keinoja selvitä elämässä. Joillakin pojilla sosiaalinen kehitys on hitaampaa kuin toisilla, ja voi olla, että tuosta pojasta kasvaa vielä ihan fiksu aikuinen, jos saa kunnon tukea kasvuunsa.

Tottakai tuntui kamalalta teolta tuo kiusaajan uhkaaminen je pelkään, että lapseni saa tietää (että itsekin käytin väkivältaa). Toisaalta mitään käräjiä en pelkää, menisin vaikka vankilaan oman lapseni puolustamisesta.



Kiusaajan vanhemmat ovat viinaan meneviä, eivät välitä kai oikein mistään muusta. Sossu siellä välillä kyläilee. Toivottavasti kiusaajasta voisi silti kasvaa kunnollinen aikuinen!?

ihan vastuullisilta aikuisilta, koska kiusaaminen oli saatu loppumaan.



Ysinkin tapauksessa joku muu kuin väkivalta olisi pitänyt olla ratkaisuna, koulussa asiaa olisi ainakin pitänyt pitää kunnolla esillä.

Ja sitten te vielä uhkaatte hakata sen. Eikö teitä yhtään hävetä miten kohtelette lasta, kun tiedätte hänellä olevan tuollaisia ongelmia kotona.

Kiusaajan vanhemmat ovat viinaan meneviä, eivät välitä kai oikein mistään muusta. Sossu siellä välillä kyläilee. Toivottavasti kiusaajasta voisi silti kasvaa kunnollinen aikuinen!?

että muutaman kerran ollaan yhteydessä opettajaan ja kerran kiusaajan vanhempiin. Kyllä teidän on oltava jämäkämpiä. Tuo asiasta muutaman kerran puhuminen on toki vähintä mitä voitte tehdä. Mutta kun se ei riitä, niin on tehtävä enemmän. On puhuttava opettajalle useammin, on mentävä tapaamaan opettajaa ja koulunjohtajaa, on muistutettava koulunjohtajaa, että hän sanoi samaa vuosi sitten, ja että kyllä ne paikat nyt jo olisivat löytyneet, jos olisivat löytyäkseen.



Ja on toimittava heti, eikä jahkailtava. Olette harkinneet koulupsykologille soittamista. Mutta miksi ette ole jo soittaneet? Ja kun teille selviää, että tänään on taas tapahtunut jotain koulussa, niin siitä soitetaan heti opettajalle, ja jos hän ei lupaa ottaa samana päivänä yhteyttä vanhempiin, niin teette sen itse. Asiat on käsiteltävä tuoreeltaan, kun ne ovat vielä asianosaisten muistissa.

Tietysti hävettää, kun kiusaajaa uhkailtiin! Mutta häpeäntunne häipyy ainakin silloin, kun näkee pojan lähtevän ja tulevan koulusta iloisena. Oman lapsen takia pystyn tekemään kyllä vieläkin enemmän...

käydä kouluaan iloisena ja rauhassa.



Surettaa vaan, että kouluilla ei osata puuttua ongelmiin kunnolla, ja kiusaaja varmasti näkee maailman vain entistä epäreilumpana, kun "kaikki" aikuiset raivoavat hänelle. Toivon että se kiusaaja saa jostain tukea, että selviää elämässään.



Ja toivon, ettei näitä uhkailevia vanhempia ole paljon. Toki minussakin herää raivotar, jos lapsiani kiusataan, mutta vielä uskon, että samaan lopputulokseen päästään myös rauhanomaisemmin keinoin. Vaan mistä sen tietää, jos minäkin joskus vielä pyörrän nämä puheeni...

No, väitänpä vain, että te olisitte voineet hoitaa tuon asian muutenkin kuin uhkailemalla. Tai ainakin olisitte ensin voineet yrittää noin kymmentä muuta keinoa. Mietipä muuten mitä jos kaikki toimisivat kuin te? Eipä varmaan aggression määrä tässä väkivaltaisessa yhteiskunnassamme ainakaan vähenisi. Nuo uhkaillut sitten aikanaan siirtäisivät omaa kokemustaaan eteenpäin kuka milläkin tavalla.



Ja sanot, ettet käräjiä pelkää. NO, eipä kai niitä kukaan pelkää, jos omat lapsen puolustaminen on kyseessä. Teidän tapauksessanne se vain olisi monestakin syystä typerää joutua käräjille tuosta asiasta.



No, toivottavasti opitte hölmöstä käyttäytymisestänne ettekä sorru vastaavaan enää uudestaan.

- Pitäkää kirjaa kiusaamistapahtumista tarkasti, näin voitte esittää faktat tarkasti, pistäkää ylös myös opettajien kanssa käydyt keskustelut.

- Ottakaa yhteys kunnan sivistysjohtajaan.

- Selvittäkää lääninhallituksesta ja poliisilta, mihin voitte tarvittaessa ryhtyä. Samalla tutkitte, mitä perusopetuslaki ja muut sanovat koulukiusaamisesta ja oppimisympäristön turvallisuudesta. Jos kouluympäristöä ei saada turvalliseksi, kunta rikkoo lakia. Ja siitä on seurauksensa.

- Teette koululla selväksi, että asiaan on puututtava joko hyvällä tai sitten pahalla.

- Hakekaa lapsellenne tukea kouluterveydenhuollosta koulutyöntekijältä, psykologilta tms. mitä nyt paikkakunnallanne onkaan.

- Myös kouluterveydenhoitajaa kannattaa informoida tilanteesta.

Älkää missään tapauksessa ruvetko omin päin seuhtomaan kiusaajapojan perheessä. Maaseutukylissä riitely naapureiden kanssa (olipa asia mikä hyvänsä) kostautuu aina kuudenteen ja seitsemänteen polveen.



Kiusaamistapausten selvittely kuuluu koululle, on siis opettajan ja johtajaopettajan työhön kuuluva asia. Heidän on löydettävä keinot ja he halutessaan löytävätkin ainakin tällaisessa kyläkoulussa.

Pokan opettaja soitti eilen, ja kyseli poikamme kuulumisia. Sanoin, että kiusaamisesta puhutaan ja se vaivaa. Lupasi ottaa tänään poikamme ja kiusaajan puheilleen. Häe ei pitänyt kiusaajan toimintaa kiusaamisena. Uskomatonta!



Toisen ilkkuminen, ryhmän ulkopuolelle jättäminen ym. ei ole mukamas kiusaamista. Ja tämä kohdistuu meidän poikaamme vain. Ei käyttäydy muita kohtaan samoin.



T. ap

ensisiaisesti sanomaan opettajalle jos ei auta niin sitten antaa takasin samalla mitalla. Vaikka löytyisi lyömaankin. Eli pointti on ALOITTAA EI SAA, mutta puolustautua saa. ja tällä taovin on moni kiusaaja lopettanut.