3-luokkalaista poikaamme kiusataan pienessä kyläkoulussa. Johtajaopettaja

käytännön tasolla, se on hänen työtään. Jos ei suostu, yhteys ylempiin tahoihin.





KIUSAUKSELLE ON PISTETTÄVÄ STOPPI HETI!





Piste.

Johtajaopettaja on juuri sellainen p..kiainen, että hän on sitä mieltä, ettei meidän koulussa. Minä olen aivan hermona asiasta, sillä tätä onjatkunut jo useamman vuoden enemmän ja vähemmän. sanoinkin miehelleni, että seuraavaksi otetaan yhteyttä koulupsykologiin.



Ihmeellistä asiassa on myös se, että kiusaajapojalle ei ole kiusaamisesta sanottu mitään... siis opettajat, eikä myös pojan kotiin ole asiasta ilmoitettu. Luokan oma opettaja on kyllä huomannut asian eli hän tietää siitä, mutta konkreettisesti ei tee mitään.

mä en käsitä tätä, että omaa lasta annetaan kiusata vuosia (?)

Vaaditte toimintasuunnitelman, jossa myös aikaraja.



itse voitte aloittaa perheneuvolassa käynnin, sieltä lapsi saa itselleen tukea vaikeassa tilanteessa.

Yleensä tittelillä sivistysjohtaja/opetustoimenjohtaja. Tai jos kunnassasi on koulukuraattori niin soitto hänelle.

Silloin tilanne oli kauan aikaa hyvä. Oli puhetta, että otamme yhteyttä myös pojan kotiin.



T.ap

Mikä toimintasuunnitelma, ja entä, kun koulun johtaja on sitä mieltä, että pojat hakevat vain paikkaansa? Kaikki neuvot ovat tarpeen.

niin viimeiseksi vaihtoehdoksi on ottaa kiusaaja niskasta tms kiiinni (ei jälkiä, ei todistajia) ja uhata, että hakataan kunnolla, jos ei heti lopeta kiusaamista.



On toiminut, vaikka vähän pokkaa vaatikin. Oma lapsi etusijalla.

Juuri tätä minä olen miettinyt, mutta mies on hellämielisempi.



Tiedän erään äidin, joka oli uhannut vetää turpiin kiusaajia, jos kiusaaminen ei lopu. Ja oli loppunut ainakin joksikin aikaa. Tosin kyse oli vapaa-ajalla tapahtuvasta kiusaamisesta.





T.ap

Näin saat asian eteenpäin. Meillä oli sama tilanne. Minä soitin suoraan kiusaajan kotiin ja keskustelimme asian selväksi. Sen jälkeen tilanne rauhoittui huomattavasti. Kyllä kannattaa ottaa ohjat omiin käsiin. Meillä ei ainakaan opettaja ottanut mitään kantaa koko asiaan.

Mun mies olisi halunnut opettaa lastamme lyömään takaisin, mutta eihän lapselle voi opettaa, että väkivalta rules. Poikamme sen verran hintelä, että mun mielestä sille olisi käynyt tuossa huonommin. Itse olisin opettanut pojan juoksemaan karkuun, mutta kiusaaminenhan jatkuu siinä tapauksessa.



Kun keskustelu vanhempien kanssa ei auttanut, niin yhdessä päätettiin uholla, että vedetään kiusaajaa turpiin ja kovaa. Onneksi uhomme laantui, tuo kunnon niskaote ja vakava puhuttelu tepsivät. Mun mies melkein 2 metriä ja 100 kg saattoi kanssa vaikuttaa asiaan;=)

Kutsuisin koolle kokouksen, johon osallistuisivat seuraavat tahot: opettaja, vanhemmat (kiusaajan ja kiusatun), rehtori ja koulupsykologi, ja mahdollisesti jonkun muun oppilaan vanhempi (vanhempainyhdistyksen edustaja?). Viimeisimmän rooli on toimia "sovittelijana", ja hän on neutraali osapuoli jolla ei ole tunteet pinnassa aiheen takia eikä tarvetta puolustaa koulun/luokan mainetta.



Kokouksessa laaditaan suunnitelma miten kiusaaminen saadaan loppumaan. Konkreettiset toimet, mitä tehdään nyt, ja miten jatkossa jos kiusaaminen ei muuten ota laantuakseen.



Kokouksen voi myös pitää ilman kiusaajan vanhempien läsnäoloa. Tällöin puututaan tarkemmin koulun tapaan toimia, ei ainoastaan tämän tapauksen yhteydessä, vaan yleisimmin.



Tuo 9:n ehdottama väkivallalla uhkailu on sitten kaikkein tyhmintä mitä voi tehdä. Siinä kiusaaja oppii, että uhkailu on sallittua ja tapa toimia, kunhan on vain riittävän iso ja vahva.

Itselläni on tietoa niin koulumaailmasta kuin omien lasteni ja ystävieni kokemuksistakin. Ja tiedän mikä auttaa. Puhe ei auta koskaan. Sitä on kokeiltu jo viimeist parikymmentä vuotta, ja hullummaksi on vain mennyt. Olen itse opetuslautakunnan jäsen ja toimin aktiivisesti myös lasten ja nuorten tukena koulumaailmassa vanhempien edustajana. Tässä pari tarinaa jos jaksat lukea mikä on auttanut. Meidän nyt epulla lukiossa oleva tyttömme sanoi yläasteen toisella ollessaan että häntä on kiusattu ulkonäön takia vuosia. Hän ei ollut kertonut siitä meille. Asia tuli esille siten, että tyttö sanoi kotona kuinka oli muuttunut raivoa pidätellessään koulussa punaiseksi kuin rapu. Me sitten tietysti kysyimme, että mistä hän niin suuttui. Ja kiusaaminen tuli ilmi. Eräs lääkärin poika kiusasi aina kun ympärillä oli muita poikia. Annoimme tytölle ohjeeksi että otat kaveria puseron kaula-aukosta kiinni ja revin nurkan taakse ja purat raivosi. Me otamme vastuun. Ja ilmotin saman myös koululle. Tässä kävi niin, että sitä seuraavaa kiusaamiskertaa ei tullut. Kun tyttö oli saanut luvan mäiskiä tätä kiusaajaa, niin hän tunsi itsellään olevan sellaiset aseet jotka poikakin vaistosi. Toinen samanlainen tarina liittyy ystävämme poikaan jota yhden lestadiolaisperheen poika kiusasi, repi ja hakkasi jatkuvasti. Keskusteluja käytiin vanhempien kanssa ja koulun henkilökunnan kanssa ja mikäänei muuttunut. Lapsen isä kyllästyi ja sanoi pojalleen joka on vielä erittäin pienikokoinen että saman tien kun kaveri tulee ärsyttämään niin lyö suoraan nenuun ja lujasti, ja juokse. Niin poika teki, ja silloin vasta aukesi keskustelu ko. aiheesta kun kiusaaja itse joutui kiusatuksi. Tilanne on korjaantunut nyt kaikin puolin.

Yhteenvetona olkoon, että koulumaailmassa opettajat eivät ehdi eivätkä jaksa puuttua, ja kilttejä kiusataan. Ottakaa asia puheeksi muiden kuin kiusaajan kanssa ja tehkää sakihivutus.

t. koulumaailmassa toimiva äiti

..kun olette menneet kiusaajaa (lasta) uhkailemaan.



Periaatteessa toki olen kanssanne samaa mieltä, että kiusaaminen pitää lopettaa, vaikka vähän järeämmilläkin keinoilla, mutta tuossa teidän tavassanne on riskinsä.



Tuo kiusaajahan voi sepittää tarinaa esim. omille vanhemmilleen ja sitä kautta mahdollisesti sitten poliisille miehesi uhkailusta. Ja siinä tapauksessa miehesi on aika heikoilla, ja vaikkei tuomiota tulisikaan, niin voin luvata, ettei kokemus ole miellyttävä. Tuon kiusaajan vanhemmathan voivat olla vaikka minkälaisia ihmisiä, ja voivat uskoa lastaan ja sitä kautta viedä asian vaikka oikeuteen saakka. Tietty tämä on epätodennäköinen vaihtoehto, mutta ihan mahdollinen.

Asiasta keskusteltiin myös vuosi sitten syksyllä. Myös tuolloin johtajaopettaja sanoi, että pojat hakevat paikkojaan ryhmässaä eli nokkimajärjestystä. Ärsyttää, kun sama ope sanoi nyt samoin. Eikö se yksi p..skiainen eli kiusaaja löydä paikkaansa ollenkaan, ja saa kyllä luvan hankkia sen paikkansa muutoin kuin meidän lapsen kiusaamisella.



Vanhempainyhdistyksen porukasta ei kyllä löytyisi puolueetonta edustajaa kokoukseen. Parempi kun asiaan ei sotke ulkopuolisia.



T.ap

Vai että ihan koulumaailmasta on sinulla kokemusta! Kerronpahan vain, että noila sinun kuvaamillasi tavoilla voi todella helposti käydä niin, että tämä "opetuslapsesi" saa ihan kunnolla turpaansa. Etenkin kun puhut jo yläasteikäisistä teineistä etkä mistään ekaluokkalaisista, jotka varmaan voisivatkin pelästyä jos joku löisi takaisin.

Oletko ihan tosissasi, että kiusaaja oikeasti säikähtäisi pienen pojan/tai kuvaamasi tytön tuuppausta/lyöntiä niin paljon, että kiusaus loppuu?? Voi olla, että teidän tapauksissa nuo kiusaajat ovat olleet jotain "nörttejä", ja tuo onkin toiminut ja hyvä niin. Useimmiten kiusaajia on useampia kuin yksi ja usein he myös kiusaavat itseään heikompia. JOs tuo heikompi sitten yrittää vastata kovaan kovalla, niin seurauksena usein on se, että kiusaaja(t) vain innostuvat kahta kauheammin.

Siis en sano, etteikö keinosi voi toimia, mutta usein eivät.

Itselläni on tietoa niin koulumaailmasta kuin omien lasteni ja ystävieni kokemuksistakin. Ja tiedän mikä auttaa. Puhe ei auta koskaan. Sitä on kokeiltu jo viimeist parikymmentä vuotta, ja hullummaksi on vain mennyt. Olen itse opetuslautakunnan jäsen ja toimin aktiivisesti myös lasten ja nuorten tukena koulumaailmassa vanhempien edustajana. Tässä pari tarinaa jos jaksat lukea mikä on auttanut. Meidän nyt epulla lukiossa oleva tyttömme sanoi yläasteen toisella ollessaan että häntä on kiusattu ulkonäön takia vuosia. Hän ei ollut kertonut siitä meille. Asia tuli esille siten, että tyttö sanoi kotona kuinka oli muuttunut raivoa pidätellessään koulussa punaiseksi kuin rapu. Me sitten tietysti kysyimme, että mistä hän niin suuttui. Ja kiusaaminen tuli ilmi. Eräs lääkärin poika kiusasi aina kun ympärillä oli muita poikia. Annoimme tytölle ohjeeksi että otat kaveria puseron kaula-aukosta kiinni ja revin nurkan taakse ja purat raivosi. Me otamme vastuun. Ja ilmotin saman myös koululle. Tässä kävi niin, että sitä seuraavaa kiusaamiskertaa ei tullut. Kun tyttö oli saanut luvan mäiskiä tätä kiusaajaa, niin hän tunsi itsellään olevan sellaiset aseet jotka poikakin vaistosi. Toinen samanlainen tarina liittyy ystävämme poikaan jota yhden lestadiolaisperheen poika kiusasi, repi ja hakkasi jatkuvasti. Keskusteluja käytiin vanhempien kanssa ja koulun henkilökunnan kanssa ja mikäänei muuttunut. Lapsen isä kyllästyi ja sanoi pojalleen joka on vielä erittäin pienikokoinen että saman tien kun kaveri tulee ärsyttämään niin lyö suoraan nenuun ja lujasti, ja juokse. Niin poika teki, ja silloin vasta aukesi keskustelu ko. aiheesta kun kiusaaja itse joutui kiusatuksi. Tilanne on korjaantunut nyt kaikin puolin.

Yhteenvetona olkoon, että koulumaailmassa opettajat eivät ehdi eivätkä jaksa puuttua, ja kilttejä kiusataan. Ottakaa asia puheeksi muiden kuin kiusaajan kanssa ja tehkää sakihivutus.

t. koulumaailmassa toimiva äiti

rehtorille ja opettajalle. Kerro että Auvista kiusattiin ja rehtori oli tietoinen tästä puuttumatta mitenkään ja nyt on vainaa.



Kysy haluaako nämä henkilöt vuosien kuluttua kokea saman kohtalon sillä et voi taata vaikuttaako kiusaaminen lapseesi samoin kuin P-E Auviseen.



Sanot tiukkaan että heidän virkavelvollisuuksiin kuuluu tehdä asialle jotain niin että kiusaaminen loppuu ja että lapsen ja teidän perheen sietokyky on ylittynyt.



Jos ei tepsi, valitat ylemmäksi sillä herra se on herrallakin. Tarvittaessa teet hallintokantelun vai mikä se on lääninhallitukseen.



Toki voisit pyytää jonkun toimittajan tekemään asiasta julkisen lehtijutun muodossa tämä lienee se viimeinen mutta toimiva keino.

Kokemusta on joo, omat lapseni ovat 25, 16 ja 7 joten monet tasot yhtäaikaa kokeneena omaan varmasti monlaisia kokemuksia asioista jotka lasten kanssa menevät perille. Olemme toimineet 20 vuotta mieheni kanssa myös tukiperheenä ongelmaperheiden lapsille ja käytöshäiriöisille ja monet on opit tarjolla ja vain perinteiset vanhan ajan keinot toimivat. Uskokoon ken tahtoo.

Jos huomasit kirjoitukseni lopussa oli lause, että ottakaa puheeksi muiden kuin kiusaajien kanssa, silloin saa tukea myös niiltä muilta joilla on vastaavia kokemuksia. Olen kuitenkin samaa mieltä jonkun kirjoittajan kanssa siitä, että aikuisten ei parane mennä kenenkään lapsia uhkailemaan. Eteeni on tullut myös tällaisia tapauksia oikeudessa jossa toimin.

Juuri näin, että useimmiten puolustautuminen toimii vetäytymistä paremmin, ehdottomasti. Vetäytyminen on todennäköisesti varmin tapa sille, että kiusaus jatkuu - sehän tarkoittaa lähes kuin että sille on lupa, kun juuri mitään vastareaktiota ei tule.



Ja on myös totta, että jonkinlainen puolustautuminen saattaa hyvin toimia jo sellaisenaan, mutta tässä on oltava erittäin varovainen ennen kuin vanhempana tätä lähtee lapselle ehdottamaan. On myös kiusatulle lapselle erittäin suuri asia puolustautuminen toista vahingoittamalla.



Eli jos kerran vanhemmilla on kiusausasia tiedossa, niin kyllä sanoisin, että kiusaaminen lopetetaan yhteistyössä aikuisten kanssa. Tässä vanhemmilla on erittäin suuri vastuu. Kiusatun vanhempien tehtävänä on lopettaa kiusaus ja puolustaa lastaan. Eri toten silloin, kun lapsi on vanhemmilleen asiasta uskaltanut kertoa. Se on suuri luottamuksen osoitus nimittäin.



Eli jos ap:n tapauksessa rehtori ei asiaa suostu uskomaan, niin teidän tehtävänä on viedä asia niin pitkälle, että se uskotaan. Ja heti. Uhkailu on ihan turhaa, kuten joku tuossa ehdottaa. Asiat pitää saada sujumaan muutenkin. Jämäkästi ja määrätietoisesti, mutta ei suotta uhkailemalla.

En oikein ymmärrä, miten kiusaus on voinut jatkua kolme vuotta, vaikka se on ollut tiedossanne, vai ymmärsinkö väärin?



17

Asia on ollut tiedossa jo pidempään, ja aina, monta kertaa vuodessa asiasta on keskusteltu opettajien kanssa, ja viime syksynä soitin myös kiusaajan kotiin.



Mutta kiusaaminen ei ole loppunut. Se saattaa olla jonkin aikaa pysähdyksissä, mutta alkaa aina uudestaan. kyseessä on aina sama JUSSI. Hän on samalla luokalla kuin poikamme.



Ko. koulussa on myös erästä toista poikaa kiusattu useamman vuoden ajan. Kiusaajia on siinä tapauksessa useampia.