laskettu aika jo takanapäin, apua!
Miten jaksatte, sellaiset, joilla on laskettu aika jo takanapäin?
Tuntuu, että pää ei enää kestä. 1.5 oli LA. Helpottaisi jos voisi järjestää pientä menoa ja tekemistä, mutta kävely ei enää onnistu helpolla, lonkat/häpyluu/lantio niin kivuliaat. Ja pahoinvointi, joka on koko raskauden ajan vaivanut on taas voimistunut - edelleen oksentelen silloin tällöin. Esikoinenkiin syntyi vasta rv 41+3.
Oireita ollu, mutta supsitukset aina loppuvat...
Haluan vauvani syliini jo! Enkä edes itsekään jaksaa omaa valitusta enää kuunnella.....
Pliis, onko muilla samoja fiiliksiä?
Kommentit (2)
Nyt on kyllä sellainen olo, että ei jaksais enää sekuntiakaan tätä odotusta. Itseäni kai siitä saa syyttää kun kuvittelin että ollaan jo vappuna vauvan kanssa kotona. Siskoni ja lähes kaikki kaverini on synnyttäneet 1-2 viikkoa ennen la:ta joten näin kuvittelin myös omalla kohdalleni. Ensimmäinen lapsi siis tulossa.
Vaivoja on jos jonkinlaisia: Paha turvotus joka on saanut aikaan sen että sormet on tunnottomat ja ranteet niin kipeät että niitä tuskin kärsii liikuttaa. Lonkkia ja nivusia vihloo heti jos on vähänkin enemmän liikkeellä. Kauppareissu on max mihin pystyn. Närästää. Verenpaine ollut korkealla jo pitkään. Nukkumisesta ei tule mitään. Ja nyt viimeinen: ä-polilla tänään todettiin pissatulehdus johon sain viikon ab kuurin.
Siinäpä oikei valitusvirsi :-) Niinkuin sanoit, en minäkään jaksais kuunnella oma valitus enää yhtään. Yritän ollakkin että en koko ajan miehelle ruikuta joka asiasta vaikka mieli tekisi...
Jos jotain positiivista niin synnytys ei pelota yhtään, päin vastoin!!
Hei ja VOIMIA odottamiseen! Itse odotan esikoista ja toiveikkaana eilen olin yliaikaiskontrollissa jotta käynnistäisivät, koska limatulppa alkoi irtoilemaan maanantai-iltana. No, toisin kävi. Vauvan vointi hyvä, lapsivettä riittävästi ja minun vointi ok joten perjantaiaamuna äitipolille seuraavan kerran.
Aikaisempaa kokemusta kun ei ole, niin stressaa tosi paljon kaikki tuntemukset: mikä on supistelua, mikä jotain muuta kolotusta? Lääkäri oli eilen toiveikas, jotta vauva lähtisi syntymään ennen perjantaita. Eipäs vaan ainakaan vielä ole mitään siihen suuntaavaa. Muutama hassu supistus yöllä...
Itse koitan elää hetken kerrallaan ja jokaiseen päivään sisällyttää jotain mukavaa pientä tekemistä. Käveleminen on aika työlästä minullakin, mutta tänäänkin ajattelin käydä vaikka talon kiertämässä jotta saa vähän raitista ilmaa. Pää on myös kipeä, joten senkin takia voisi ulkoilu tehdä hyvää.
Jaksamista ja tsemppiä! Kyllä se vauva vielä maailmaan haluaa...
t. iida-linnea 41+6