Lue keskustelun säännöt.
Onko muillakin tämmöinen ”kolmenkympin kriisi” vähän myöhässä?
16.04.2026 |
Oon tässä nyt muutaman illan miettinyt tätä omaa elämää ja alkaa pikkuhiljaa tulla sellainen fiilis, että menikö tää nyt ihan putkeen. Oon vm. -86, eli ikää alkaa olla se 40 mittarissa parin vuoden päästä, ja jotenkin tuntuu että kaikki muut on "valmiita".
Silloin parikymppisenä sitä ajatteli, että tässä iässä sitä on jo ihan aikuinen, asiat järjestyksessä ja joku selkeä suunta. No, onhan tässä vakituinen duuni (jossa on ihan ok liksa mutta motivaatio nollissa), kämppä löytyy ja autokin on maksettu, mutta silti joka aamu tuntuu siltä, että onko tää nyt oikeasti tässä?
Kavereita kun katsoo, niin tuntuu että ne jakautuu kahteen leiriin: toiset on syvällä ruuhkavuosissa ja puhuu vaan lasten harrastuksista, ja toiset taas vetää jotain ikuista nuoruutta ja reissaa ympäri maailmaa. Itse huomaan jämähtäneeni johonkin tähän välille. Illat kuluu lähinnä pleikkarilla tai skrollatessa jotain turhaa, kun ei oikein mikään enää sytytä samalla tavalla kuin ennen.
Onko tää nyt sitä kuuluisaa keski-iän kriisiä vai vaan tätä ysäri-lapsuuden tuomaa melankoliaa? Tuntuu, että meidän ikäluokalle on aina myyty sellaista kuvaa, että pitää toteuttaa itseään ja löytää "se juttu", mutta lopputulos on vaan väsymys ja tunne siitä, että jotain puuttuu.
Miten muut kasikuutoset (tai siinä lähistöllä syntyneet) jaksatte? Onko teilläkin sellainen olo, että tekis mieli heittää tää koko paletti romukoppaan ja muuttaa jonnekin Lappiin kasvattamaan perunoita, vai onko tää vaan joku vaihe joka menee ohi?
Ei tässä muuta, kuhan mietiskelin. Kai se on mentävä nukkumaan, että jaksaa taas huomenna toimistolle tuijottamaan Exceliä.
Kommentit (49)
Vierailija kirjoitti:
Parin vuoden päästä?
No niinpä tietysti, sieltähän se heti tuli. Laskupää pettää tai sit tää on tätä alitajuista kieltämistä.
Tarkistin kalenterin ja joo, tottahan tuo on – jos on -86 syntynyt, niin se neljäkymppiä pamahtaa mittariin jo ensi vuonna tai viimeistään sitä seuraavana, riippuen missä kohtaa vuotta on putkahtanut maailmaan. Pahoittelut tästä aivopierusta, tää kai vaan todistaa mun pointin siitä, miten sekaisin tää aikakäsitys on nykyään.
Tuntuu että vastahan sitä juhlittiin kolmikymppisiä ja nyt ollaankin jo tässä. Kai se on tää ikuinen kiire ja tää perhanan oravanpyörä, missä viikot ja kuukaudet vaan puuroutuu yhdeksi harmaaksi massaksi. Mutta kiitos kun herätit, nyt se ahdistus nousi kieltämättä vielä pari pykälää ylemmäs.
Ehkä pitäis vaan suosiolla hakea se ensimmäinen selkärasva ja alkaa katselemaan niitä ergonomisia työtuoleja. Onko muilla tää sama, että vuodet vaan katoaa jonnekin, vai onko mulla oikeasti jo joku varhaisdementia tuloillaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen 54 vuotias ei ole vielä ollut kolmenkympin kriisiä, kai se tulee ennen keski- iän kriisiä sitten kun tulee. Tai voi olla että meni huomaamatta ohi
Kuuntele se laulaja Frederik oon kolmekymppinen hitti .
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Parin vuoden päästä?
No niinpä tietysti, sieltähän se heti tuli. Laskupää pettää tai sit tää on tätä alitajuista kieltämistä.
Tarkistin kalenterin ja joo, tottahan tuo on – jos on -86 syntynyt, niin se neljäkymppiä pamahtaa mittariin jo ensi vuonna tai viimeistään sitä seuraavana, riippuen missä kohtaa vuotta on putkahtanut maailmaan. Pahoittelut tästä aivopierusta, tää kai vaan todistaa mun pointin siitä, miten sekaisin tää aikakäsitys on nykyään.
Tuntuu että vastahan sitä juhlittiin kolmikymppisiä ja nyt ollaankin jo tässä. Kai se on tää ikuinen kiire ja tää perhanan oravanpyörä, missä viikot ja kuukaudet vaan puuroutuu yhdeksi harmaaksi massaksi. Mutta kiitos kun herätit, nyt se ahdistus nousi kieltämättä vielä pari pykälää ylemmäs.
Ehkä pitäis vaan suosiolla hakea se ensimmäinen selkärasva ja alkaa katselemaan niitä ergonomisia työtuoleja. Onko muilla tää sama, että vuodet vaan katoaa jonnekin, vai onko mulla oikeasti jo joku varhaisdementia tuloillaan?
Mitä sekoilet? Jos oot syntynyt 1986 kuten aloituksessa väität niin täytät 40 vuotta tänä vuonna.
Me heilutti on Ibizalla ja laulettiin latinoja ja juotiin olutta . Sekä laulettiin tota Frederik oon kolmekymppinen myös Mallorcalla .
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mä en taas ymmärrä, että miksi pitää olla valmis tai miksi pitää mennä tietyn kaavan mukaan? Ehkä yrität elää elämääsi liikaa miten kuvittelet että sitä pitäisi elää. Etkä sä tiedä onko ne ympärilläsi olevat ihmiset myös "hukassa". Aika moni on eikä tiedä mitä haluaa tai mitä tehdä, jopa ihan vanhanakin. Kuuluu ihmiselämään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Parin vuoden päästä?
No niinpä tietysti, sieltähän se heti tuli. Laskupää pettää tai sit tää on tätä alitajuista kieltämistä.
Tarkistin kalenterin ja joo, tottahan tuo on – jos on -86 syntynyt, niin se neljäkymppiä pamahtaa mittariin jo ensi vuonna tai viimeistään sitä seuraavana, riippuen missä kohtaa vuotta on putkahtanut maailmaan. Pahoittelut tästä aivopierusta, tää kai vaan todistaa mun pointin siitä, miten sekaisin tää aikakäsitys on nykyään.
Tuntuu että vastahan sitä juhlittiin kolmikymppisiä ja nyt ollaankin jo tässä. Kai se on tää ikuinen kiire ja tää perhanan oravanpyörä, missä viikot ja kuukaudet vaan puuroutuu yhdeksi harmaaksi massaksi. Mutta kiitos kun herätit, nyt se ahdistus nousi kieltämättä vielä pari pykälää ylemmäs.
Ehkä pitäis vaan suosiolla hakea se ensimmäinen selkärasva ja alkaa katselemaan niitä ergonomisia työtuoleja. Onko muilla tää sama, että vuodet vaan katoaa jonnekin, vai onko mulla oikeasti jo joku varhaisdementia tuloillaan?
Mitä sekoilet? Jos oot syntynyt 1986 kuten aloituksessa väität niin täytät 40 vuotta tänä vuonna.
No perkele, nyt on kyllä pakko nostaa käsi pystyyn virheen merkiksi. Tuli näköjään laskettua ihan päin seiniä, mut syytän tästä eilistä. Oli vähän "pitemmän kaavan mukainen" ilta kaverin tupareissa ja tää aamu on mennyt aikamoisessa sumussa. Buranaa ja vissyä on kulunut, mut näköjään aivotoiminta ei oo vielä palautunut normaalille tasolle.
Sitä se tekee, kun yrittää krapulapäissään leikkiä jotain filosofista suuressa maailmantuskassaan. Sitä vaan jotenkin toivoi alitajuisesti, että niitä vuosia olis vielä vähän enemmän jäljellä ennen sitä neljääkymppiä, mut totuus on näköjään karumpi. Kiitos kun palautit maan pinnalle, vaikka se tässä olotilassa vähän kovaa kolahdikin.
Ehkä tää on just se merkki, ettei tällä iällä pitäis enää yrittää pysyä nuorempien vauhdissa baaritiskillä. Mut joo, -86 ja 40 mittarissa... Kyllä se nyt vaan on uskottava. Taidan vetäytyä takaisin peiton alle häpeämään tätä matikkapäätäni (ja tätä jomotusta).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sitä luulee olevansa VANHA KUN TÄYTTÄÄ 30 !
Kaikilla ihmisillä on tuo tunne. Sen takia ihmiset sekoilee, shoppailee, tekee lapsia, polttaa tupakkaa, juo alkoholia , kun me kaikki paetaan sitä tyhjyyden tunnetta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siis jos oot syntyny -86, täytät tänävuonna 40!!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuota, ap, mehän elämme nyt Herran vuotta 2026. En nyt mitenkään haluais masentaa, mutta... olet jo tänä vuonna nelikymppinen!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En kyllä tuhlaisi elämääni tuijottaen exceliä. On kuitenki vain yksi elämä. Just tulin ulkomailta.
Tuo aloituksessa kuvattu ihan perinteistä meille milleniaaleille.
Me ollaan jännästi sukupolvi missä osa porukasta elää perheellistä ruuhkavuosi elämää ja osa porukasta käy töissä, mutta vapaalla elää ikuista teini-ikää. Olen syntynyt -87 ja paras kaveri sai juuri toisen lapsensa. Me taas miehen kanssa vietetään viikonloput pelaten pleikkaria ja pihalla grillauksen lomassa tissutellaan ja tanssitaan Scooterin tahtiin.
Aika monella on sama fiilis, iästä riippumatta.
Se on ajan henki.
Elämänmeno on keski-ikäistä kautta linjan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Parin vuoden päästä?
No niinpä tietysti, sieltähän se heti tuli. Laskupää pettää tai sit tää on tätä alitajuista kieltämistä.
Tarkistin kalenterin ja joo, tottahan tuo on – jos on -86 syntynyt, niin se neljäkymppiä pamahtaa mittariin jo ensi vuonna tai viimeistään sitä seuraavana, riippuen missä kohtaa vuotta on putkahtanut maailmaan. Pahoittelut tästä aivopierusta, tää kai vaan todistaa mun pointin siitä, miten sekaisin tää aikakäsitys on nykyään.
Tuntuu että vastahan sitä juhlittiin kolmikymppisiä ja nyt ollaankin jo tässä. Kai se on tää ikuinen kiire ja tää perhanan oravanpyörä, missä viikot ja kuukaudet vaan puuroutuu yhdeksi harmaaksi massaksi. Mutta kiitos kun herätit, nyt se ahdistus nousi kieltämättä vielä pari pykälää ylemmäs.
Ehkä pitäis vaan suosiolla hakea se ensimmäinen selkärasva ja alkaa katselemaan niitä ergonomisia työtuoleja. Onko muilla tää sama, että vuodet vaan katoaa jonnekin, vai onko mulla oikeasti jo joku varhaisdementia tuloillaan?
Mitä sekoilet? Jos oot syntynyt 1986 kuten aloituksessa väität niin täytät 40 vuotta tänä vuonna.
No perkele, nyt on kyllä pakko nostaa käsi pystyyn virheen merkiksi. Tuli näköjään laskettua ihan päin seiniä, mut syytän tästä eilistä. Oli vähän "pitemmän kaavan mukainen" ilta kaverin tupareissa ja tää aamu on mennyt aikamoisessa sumussa. Buranaa ja vissyä on kulunut, mut näköjään aivotoiminta ei oo vielä palautunut normaalille tasolle.
Sitä se tekee, kun yrittää krapulapäissään leikkiä jotain filosofista suuressa maailmantuskassaan. Sitä vaan jotenkin toivoi alitajuisesti, että niitä vuosia olis vielä vähän enemmän jäljellä ennen sitä neljääkymppiä, mut totuus on näköjään karumpi. Kiitos kun palautit maan pinnalle, vaikka se tässä olotilassa vähän kovaa kolahdikin.
Ehkä tää on just se merkki, ettei tällä iällä pitäis enää yrittää pysyä nuorempien vauhdissa baaritiskillä. Mut joo, -86 ja 40 mittarissa... Kyllä se nyt vaan on uskottava. Taidan vetäytyä takaisin peiton alle häpeämään tätä matikkapäätäni (ja tätä jomotusta).
Symppis oot. Mulla on ollut ihan ilman krapuloita ja muita vaikeuksia orientoitua muistamaan ikäni sen jälkeen kun täytin 33, vaikka lasken ammatikseni.
Ymmärrän sua niin hyvin Ap, täällä tullaan perässä. Ei nuoremmat tajua kuinka pian nekin on tässä, luulevat että heillä on ikuisuus aikaa.
Vierailija kirjoitti:
Tuo aloituksessa kuvattu ihan perinteistä meille milleniaaleille.
Me ollaan jännästi sukupolvi missä osa porukasta elää perheellistä ruuhkavuosi elämää ja osa porukasta käy töissä, mutta vapaalla elää ikuista teini-ikää. Olen syntynyt -87 ja paras kaveri sai juuri toisen lapsensa. Me taas miehen kanssa vietetään viikonloput pelaten pleikkaria ja pihalla grillauksen lomassa tissutellaan ja tanssitaan Scooterin tahtiin.
Mun mielestä jo 1960-luvulla syntyneet eli tuohon tapaan.
Etenkin kun olivat kolmissa kympeissä. Heille myös markkinoitiin kaupallista huolettomuutta.
(Olen itse seuraavaa sukupolvea.)
Parin vuoden päästä?