Lue keskustelun säännöt.
Onko muillakin tämmöinen ”kolmenkympin kriisi” vähän myöhässä?
16.04.2026 |
Oon tässä nyt muutaman illan miettinyt tätä omaa elämää ja alkaa pikkuhiljaa tulla sellainen fiilis, että menikö tää nyt ihan putkeen. Oon vm. -86, eli ikää alkaa olla se 40 mittarissa parin vuoden päästä, ja jotenkin tuntuu että kaikki muut on "valmiita".
Silloin parikymppisenä sitä ajatteli, että tässä iässä sitä on jo ihan aikuinen, asiat järjestyksessä ja joku selkeä suunta. No, onhan tässä vakituinen duuni (jossa on ihan ok liksa mutta motivaatio nollissa), kämppä löytyy ja autokin on maksettu, mutta silti joka aamu tuntuu siltä, että onko tää nyt oikeasti tässä?
Kavereita kun katsoo, niin tuntuu että ne jakautuu kahteen leiriin: toiset on syvällä ruuhkavuosissa ja puhuu vaan lasten harrastuksista, ja toiset taas vetää jotain ikuista nuoruutta ja reissaa ympäri maailmaa. Itse huomaan jämähtäneeni johonkin tähän välille. Illat kuluu lähinnä pleikkarilla tai skrollatessa jotain turhaa, kun ei oikein mikään enää sytytä samalla tavalla kuin ennen.
Onko tää nyt sitä kuuluisaa keski-iän kriisiä vai vaan tätä ysäri-lapsuuden tuomaa melankoliaa? Tuntuu, että meidän ikäluokalle on aina myyty sellaista kuvaa, että pitää toteuttaa itseään ja löytää "se juttu", mutta lopputulos on vaan väsymys ja tunne siitä, että jotain puuttuu.
Miten muut kasikuutoset (tai siinä lähistöllä syntyneet) jaksatte? Onko teilläkin sellainen olo, että tekis mieli heittää tää koko paletti romukoppaan ja muuttaa jonnekin Lappiin kasvattamaan perunoita, vai onko tää vaan joku vaihe joka menee ohi?
Ei tässä muuta, kuhan mietiskelin. Kai se on mentävä nukkumaan, että jaksaa taas huomenna toimistolle tuijottamaan Exceliä.
Kommentit (49)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ekat 40 v. vasta harjoitellaan elämää ja sitten seuraavat eletään sitä.
Carl Jung totesi kutakuinkin näinjossain oli tutkimus et ihmisen aivot ovat kehittyneet vasta 32v iässä
Se selittääkin paljon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla tulee tänä vuonna 33 vuotta täyteen. Olen ollut samassa työpaikassa aivan sieltä kesätöistä asti. Nyt on kroppa loppu, ammattisairauksia. Kriisiä pukkaa päälle, kun tarvis keksiä joku uusi ala. Niinku kuka mä muka olen? Mikä mua kiinnostaa? En olis koskaan kuvitellut, että oon tässä tilanteessa kolmekymppisenä. Sillon, kun pitäis alkaa olla uransa huipulla ja elää tasaista elämää jossa olis varaakin tehdä jotain kivoja juttuja.
Vierailija kirjoitti:
Mulla tulee tänä vuonna 33 vuotta täyteen. Olen ollut samassa työpaikassa aivan sieltä kesätöistä asti. Nyt on kroppa loppu, ammattisairauksia. Kriisiä pukkaa päälle, kun tarvis keksiä joku uusi ala. Niinku kuka mä muka olen? Mikä mua kiinnostaa? En olis koskaan kuvitellut, että oon tässä tilanteessa kolmekymppisenä. Sillon, kun pitäis alkaa olla uransa huipulla ja elää tasaista elämää jossa olis varaakin tehdä jotain kivoja juttuja.
Olet ainakin tehnyt työsi kunnolla, kun tuossa iässä jo kulumaa löytyy. Antaisin mitalin ja 500.000€ erorahan.
Nojoo elämä on yhtäaikaa väsyttävää ja tylsää. Töissä ja kaupassa käymistä, lepäämistä. Ja sehän on todettukin, että elämä alkaa mennä pikakelauksella jos ei tee mitään uutta tasaisin väliajoin. Jotain isompaa siis, opiskelua, muuttoa uuteen ympäristöön ja sen sellaista.
Mitkä ne 20-vuotiaan suunnitelmat oli toteuttaa tulevaisuuden odotukset.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap:lla dementia ainakin jo iskenyt päälle. Hieman merkittävämpi kriisi, sanoisin.
Oot varmaan skipannut 30 kriisin ja "havahtunut liian myöhään" kääntääksesi suunnan ja nyt tuntuu voimattomalta..?
Useimmiten vissiin 30 kriisissä yleensä tapahtuu jotain muutosta ajattelussa, käydään läpi omia aikaansaannoksia ja toiveita elämästä. Moni käsittelee myös lapsuustraumat n. 30v iässä. Siinä vissiin yritetään löytää haluttu suunta elämälle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jaa. Musta elämä on ollut parempaa 28v jälkeen. Tuntee itsensä paremmin. Nuoruus oli tavallaan kivaa, mutta olin yksinäinen ja itkin usein. Enkä tykkää nuorille suunnatuista asioista. Enkä mäkään ole saavuttanut mitään "fiksua" kuin nyt ammatin lukenut jos se luetaan. Kovin moni nyt mitään erikoista saavuttaa että hänet siitä muistettaisiin 100 vuoden päästä, joten miksi verrata?
Mä en ollut kovinkaan onnellinen 20-29 ikävuosina. 30-39v sen sijaan olin hyvinkin onnellinen, ja 40v alkaen onnellisuuteni romahti taas. Nyt, 45 vuotiaana, olen lähestulkoon yhtä onneton kuin mitä olin angstisena parikymppisenä.
jossain oli tutkimus et ihmisen aivot ovat kehittyneet vasta 32v iässä