Parisuhde, kun toinen on hyvästä perheestä ja toinen huonosta

Itselläni on ulkopuolinen olo omassa parisuhteessani noista syistä johtuen. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hyvästä perheestä olevat prseilevät vanhemmuuten enemmän. Kurjemmista oloista olevat osaavat arvostaa arjessa merkityksellisiä asioita enemmän. Valitisisin kurjemmista oloista olevan puolison, ahkeralla mentaliteetilla ennemmin, mitä pilalle lellityn valittajan. 

No ei todellakaan pidä paikkaansa. :'D Se vanhemmuuden malli opitaan lapsuudesta, joten joku alkkisko tmv. on hyvä roolimalli vanhemmuuteen?

Joku alkkiskin saattaa selvinpäin olla parempi roolimalli lapselle, mitä tasapaksu tunnekylmä suorittaja. Se on mitä kukin haluaa lapselleen. Itse ottaisin alkkiksen samantien, ennemin, kuin paperilla hyvän DI suorittajan. Ihmiset luulee, että on olemassa joku keskiverto hyvä perhe, missä kaikki on ok. No, ei ole. Sillä tasapaksun perheenkin isälläkin lähtee joskus ruuvit irti, kun on liian tasapaksua. Siksihän Suomessa erotaan niin paljon. 

Vierailija kirjoitti:

Itselläni on ulkopuolinen olo omassa parisuhteessani noista syistä johtuen. 

Ei se johdu suhteesta. Olet varmaan aina muutenkin ulkopuolinen ja erilainen. 

Vierailija kirjoitti:

Hyvästä perheestä olevat prseilevät vanhemmuuten enemmän. Kurjemmista oloista olevat osaavat arvostaa arjessa merkityksellisiä asioita enemmän. Valitisisin kurjemmista oloista olevan puolison, ahkeralla mentaliteetilla ennemmin, mitä pilalle lellityn valittajan. 

Ei pilalle kellitty ole hyvän perheen kasvatti. Hänhän on saanut surkean kasvatuksen ja päätynyt pilalle lellityksi. Ei raha tai materia ole synonyymi hyvälle perheelle.

Hyvän perheen tunnuspiirteet ovat enemmänkin koulutuksen arvostus, rauhalliset kasvuolot, lapsista huolehtiminen, fiksu kasvatus, taitojen monipuolinen opettaminen, sivistys, terveen ja liikunnallisen elämäntavan opettaminen, koulutöissä auttaminen ja niiden hyvin hoitamisen vaatimus, osallistuminen ja läsnäolo jne. Huonoissa perheissä ryssitään lähtökohtaisesti lähes kaikki edellä luetellut asiat.

Mulla itellä on hyvä lapsuus, mutta muijan faija kuulemma tehny vähän juttuja saunas nuoruudes. Miten tähän pitäisi suhtautua? Itellä vaan ottaa eteen, kun se selittää niitä juttuja

Vierailija kirjoitti:

Hyvät ja tasapainoiset kasvulosuhteet ei kuulu yksinhuoltajaperheen kanssa samaan lauseeseen.

Mun puoliso on saanut yksinhuoltajaäidiltään huomattavasti paremmat kasvuolosuhteet, kun minä väkivaltaisilta, toisiaan vihaavilta vanhemmiltani, jotka hampaat irvessä aikovat elää katkeraan loppuun asti yhdessä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hyvästä perheestä olevat prseilevät vanhemmuuten enemmän. Kurjemmista oloista olevat osaavat arvostaa arjessa merkityksellisiä asioita enemmän. Valitisisin kurjemmista oloista olevan puolison, ahkeralla mentaliteetilla ennemmin, mitä pilalle lellityn valittajan. 

No ei todellakaan pidä paikkaansa. :'D Se vanhemmuuden malli opitaan lapsuudesta, joten joku alkkisko tmv. on hyvä roolimalli vanhemmuuteen?

Joku alkkiskin saattaa selvinpäin olla parempi roolimalli lapselle, mitä tasapaksu tunnekylmä suorittaja. Se on mitä kukin haluaa lapselleen. Itse ottaisin alkkiksen samantien, ennemin, kuin paperilla hyvän DI suorittajan. Ihmiset luulee, että on olemassa joku keskiverto hyvä perhe, missä kaikki on ok. No, ei ole. Sillä tasapaksun perheenkin isälläkin lähtee joskus ruuvit irti, kun on liian tasapaksua. Siksihän Suomessa erotaan niin paljon. 

Niin, _selvin päin_ . Mutta sellaisiapa hetkiä ei alkoholistin määritelmän täyttävälle ihmiselle niin paljon satu. Ja luuletko, ettei känninen vanhempi pelota ja traumatisoi lasta? Että pieni lapsi osaa suhteuttaa asian, että kyllä tuo kännissä sekoilu on ihan ok, kun se välillä on ihan kiva selvin päin? Voi luoja.

Ja tasapaksuus tarkoittaa nimenomaan ennustettavuutra ja turvallisuutta. Ei pieni lapsi tarvitse mitään jännittävyyttä ja äkillisiä muutoksia ja lapsen mielestä kummallista  aikuisen käytöstä elämäänsä.

Se, että sinä ottaisit ennemmin alkkiksen elämääsi, ei tarkoita, että se on lapsille ja heidän kehitykselleen parempi vaihtoehto. 

Ja eiköhän siellä perheenisillä napsahtele nimenomaan sen alkoholin takia, eikä sen takia, että elämä on tasaista ja turvallista.

Usein alkoholisti-isän tytär hankkii aikuisena itselleen alkoholistipuolison.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hyvästä perheestä olevat prseilevät vanhemmuuten enemmän. Kurjemmista oloista olevat osaavat arvostaa arjessa merkityksellisiä asioita enemmän. Valitisisin kurjemmista oloista olevan puolison, ahkeralla mentaliteetilla ennemmin, mitä pilalle lellityn valittajan. 

Ei pilalle kellitty ole hyvän perheen kasvatti. Hänhän on saanut surkean kasvatuksen ja päätynyt pilalle lellityksi. Ei raha tai materia ole synonyymi hyvälle perheelle.

Hyvän perheen tunnuspiirteet ovat enemmänkin koulutuksen arvostus, rauhalliset kasvuolot, lapsista huolehtiminen, fiksu kasvatus, taitojen monipuolinen opettaminen, sivistys, terveen ja liikunnallisen elämäntavan opettaminen, koulutöissä auttaminen ja niiden hyvin hoitamisen vaatimus, osallistuminen ja läsnäolo jne. Huonoissa perheissä ryssitään lähtökohtaisesti lähes kaikki edellä luetellut asiat.

Meillä kaikilla kyllä ihan saa olla omat käsitykset hyvästä perheestä. Tuollanen listaaminen hyvän perheen tavoista, vaikuttaa minusta vaan suorittamiselta. Vanhemmat kasvattaa suorittajaa, työläistä, veronmaksajaa. Ei lapsen opettaminen orjuuteen ole mikään hyve. 

Vierailija kirjoitti:

En suosittele. Luulin ettei haittaisi, mutta pidemmän päälle ärsyttää. Käytännössä lapsilla ei ole toisia isovanhempia kunnovat aivan moukkia, itsellä ei appivanhempien kanssa mitään kontaktia. Olen kateellinen ystäville, jotka perheineen mökkeilevät,  viettävät aikaa yhdessä ja jopa matkustelevat puolison perheen kanssa. Toki on mukavaa kun ei tarvitse vääntää missä joulut yms ollaan, mutta koen, että lapsetkin jäävät paljosta paitsi.

Mies on paljastunut lasten myötä myös juntiksi. Lyhytpinnainen, toistaa sukunsa typeriä toimintamalleja huomaamattaan jne. Olisi kannattanut lapset tehdä "hyvään sukuun", kouluttautuneeseen, sivistyneeseen, tasapainoiseen ja fiksuun perheeseen. Omille lapsille kyllä meinaan opettaa, että katso myös sitä puolison perhettä. Vaikkei ärsyttäisi seurustellessa, perheellistyessä alkaa viimeistään harmittaa.

Allekirjoitan tämän! Nimenomaan lasten syntymään asti asiat menevät hyvin. Mutta kun tulee ruuhkavuodet, univelkaa, kiirettä ja stressiä, se todellisuus paljastuu. Yhtäkkiä pitäisi osata kasvattaa, vaikka on itse kasvanut pellossa. Ja yhtäkkiä niitä tukiverkkoja kaipaisi ympärilleen. Lapsettomana ei siihen ymmärtänyt kiinnittää huomiota tai jos joskus miettikin, ei kuitenkaan sen todellista arvoa ymmärtänyt. 

Vierailija kirjoitti:

Ei ole hyvä. Kaikki vaikeeta kun taustat ja kaikki olleet erilaista ja kuilu vaan kasvaa vuosien myötä. Älä pilaa itseäsi jos olet hyvästä perheestä.

"En voi seurustella sen pojan kanssa kun olen itse paremmasta varakkaasta perheestä, meillä on mersukin"

Tämä on kuultu 15 vuotiaan tytön suusta.  Oli heillä Mersu, ehkä 15 vuotta vanha silloin.

Vierailija kirjoitti:

Hyvät ja tasapainoiset kasvulosuhteet ei kuulu yksinhuoltajaperheen kanssa samaan lauseeseen.

Johan on taas kommentti! Menee sinänsä aiheesta ohi, mutta pakko kommentoida, että ensinnäkin läheskään kaikki yksinhuoltajat eivät ole yksinhuoltajia omasta tahdostaan. Elämä voi heittää eteen monenlaisia yllätyksiä ihan jokaiselle. Toisekseen, kyllä myös yksinhuoltaja voi olla hyvä vanhempi ja tarjota lapselleen turvallisen, onnellisen ja vakaan lapsuuden.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hyvästä perheestä olevat prseilevät vanhemmuuten enemmän. Kurjemmista oloista olevat osaavat arvostaa arjessa merkityksellisiä asioita enemmän. Valitisisin kurjemmista oloista olevan puolison, ahkeralla mentaliteetilla ennemmin, mitä pilalle lellityn valittajan. 

Ei pilalle kellitty ole hyvän perheen kasvatti. Hänhän on saanut surkean kasvatuksen ja päätynyt pilalle lellityksi. Ei raha tai materia ole synonyymi hyvälle perheelle.

Hyvän perheen tunnuspiirteet ovat enemmänkin koulutuksen arvostus, rauhalliset kasvuolot, lapsista huolehtiminen, fiksu kasvatus, taitojen monipuolinen opettaminen, sivistys, terveen ja liikunnallisen elämäntavan opettaminen, koulutöissä auttaminen ja niiden hyvin hoitamisen vaatimus, osallistuminen ja läsnäolo jne. Huonoissa perheissä ryssitään lähtökohtaisesti lähes kaikki edellä luetellut asiat.

Meillä kaikilla kyllä ihan saa olla omat käsitykset hyvästä perheestä. Tuollanen listaaminen hyvän perheen tavoista, vaikuttaa minusta vaan suorittamiselta. Vanhemmat kasvattaa suorittajaa, työläistä, veronmaksajaa. Ei lapsen opettaminen orjuuteen ole mikään hyve. 

Tottakai saa olla omat käsitykset. Listasin tuohon lähinnä niitä, mitä noin keskimäärin ehkä pidetään hyvän perheen piirteinä. Tai sanotaan nyt vaikka niin, että harvempi näistä toteutuu huonon perheen kohdalla. Kuulostaa siltä, että teillä tavoitteena on enemmänkin ideologinen työtön tai muu vastaava lorvija jos ette arvosta koulutusta tai koette, että arkisten taitojen opettaminen lapselle on suoritusta ja pingotusta. 

Meillä taas kasvatetaan niin, että aikanaan niitä mahdollisuuksia joista valita olisi mahdollisimman paljon. Kun koulu on hoidettu hyvin, opittu sinnikkyyttä ja erilaisi  elämäntaitoja harjoiteltu yhdessä, on helpompi lentää pesästä ja voi vapaammin valita itselleen mieluisimman tien. Ei niin, että päädyt vain jonnekin kun et muuallekaan päässyt ja siihen on tyytyminen.

Se voi olla raskasta kun itse ei koskaan saa olla etusijalla. Lapsena aikuiset tulivat ensin ja nyt omassa perheessä lapset ovat se tärkein asia.

Poika ei saanut leikkiä naapurin kanssa, koska se oli huonosta perheestä. Nykyisin poika on syrjäytynyt ja sillä huonosta perheestä tulleella lapsella on akateeminen vakityö.

Vierailija kirjoitti:

Ne lapsuuskodissa opitut arvot ja toimintatavat istuvat aika syvässä, ja pulpahtelevat välillä pintaan aika yllättävissäkin paikoissa. Siksi en ihan helposti menisi yhteen jonkun täysin eri kulttuurista olevan kanssa.

Aluksi sitä piti ihan sympaattisena ja vähän naureskeli, vaikka jotkut asiat saattoivat olla ihan tyrmistyttäviä. Sitten vuosien varrella alkoi katsella heitä hiljaa lasittuneella katseella. Ihmiset tekevät näitä ihan tiedostamattaan, eivätkä tietenkään tarkoita mitään pahaa. Pikkuhiljaa se vain alkaa korveta.

Hyvästä ja arvostetusta perheestä tullut nainen ei osaa ilmaista tunteitaan eikä ajatuksiaan, pettää. Oppinut kulisseihin. Mies kärsii, kun mistään ei puhua, eikä voida kommunikoida aidosti omina itsenään. Iloisista tunteista ollaan kateellisia ja ikävien tunteiden ilmaisua pidetään huonona asiana.

Välillä ärsyttää sekä miehessä että muissa suhtautuminen vastoinkäymisiin. Kun eivät niistä mitään edes tiedä. Ja jonkinlainen pehmeys. Mies ei taas ymmärrä miksi triggeröidyn niin kovasti joistain jutuista.

T. Mielenterveys- ja päihdeongelmaisessa perheessä yksin isoksi kasvanut

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hyvästä perheestä olevat prseilevät vanhemmuuten enemmän. Kurjemmista oloista olevat osaavat arvostaa arjessa merkityksellisiä asioita enemmän. Valitisisin kurjemmista oloista olevan puolison, ahkeralla mentaliteetilla ennemmin, mitä pilalle lellityn valittajan. 

Ei pilalle kellitty ole hyvän perheen kasvatti. Hänhän on saanut surkean kasvatuksen ja päätynyt pilalle lellityksi. Ei raha tai materia ole synonyymi hyvälle perheelle.

Hyvän perheen tunnuspiirteet ovat enemmänkin koulutuksen arvostus, rauhalliset kasvuolot, lapsista huolehtiminen, fiksu kasvatus, taitojen monipuolinen opettaminen, sivistys, terveen ja liikunnallisen elämäntavan opettaminen, koulutöissä auttaminen ja niiden hyvin hoitamisen vaatimus, osallistuminen ja läsnäolo jne. Huonoissa perheissä ryssitään lähtökohtaisesti lähes kaikki edellä luetellut asiat.

Se on juuri näin! Tämä yksi täällä jankkaa suorittamisesta ja tasapaksuudesta, mutta ei näköjään oikeasti ymmärrä, mitä hyvällä perheellä tarkoitetaan. Ei se tarkoita automaattisesti materiaa ja rahaa.

Ei kannata pariutua erinyhteiskuntaluokasta. Varmin tapa päätyä eroon. Maailmat ei vain kohtaa.

Vierailija kirjoitti:

Se voi olla raskasta kun itse ei koskaan saa olla etusijalla. Lapsena aikuiset tulivat ensin ja nyt omassa perheessä lapset ovat se tärkein asia.

Toisaalta, tuohon väliin saattaa mahtua se elämän muuttava korjaava kokemus, kun olet omalle puolisollesi se tärkein asia.