Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Parisuhde, kun toinen on hyvästä perheestä ja toinen huonosta
14.04.2026 |
Kiinnostaisi kuulla ihmisten kokemuksia joilla on tämä asetelma omassa parisuhteessaan. Enkä nyt tarkoita hyvällä perheellä pelkästään mitään keksiluokkaista taloudellisesti vakaata ydinperhettä, vaan hyviä ja tasapainoisia kasvuolosuhteita ihan riippumatta siitä oliko se lapsuuden perhe esim. duunari- tai vaikka yksinhuoltajaperhe.
Itse tulen perheestä missä vanhemmat ovat dokailleet ja sekoilleet ihan huolella ja miesystävä taas tämmöisestä tasapainoisesta perheestä, missä lasten hyvinvointi on ollut aina etusijalla. Asia ei ole sinänsä tuonut välillemme mitään ongelmia, mutta välillä vaan huomaan meidän välillä olevan melkoisen kuilun tässä asiassa.
Suhde on suht tuore, vasta kolme yhteistä vuotta takana ja olisi tosiaan kiva kuulla ihmisten kokemuksia vastaavasta asetelmasta. Onko ollut ongelmia, vaikeuksia ymmärtää toista jne.?
Kommentit (87)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se voi olla raskasta kun itse ei koskaan saa olla etusijalla. Lapsena aikuiset tulivat ensin ja nyt omassa perheessä lapset ovat se tärkein asia.
Toisaalta, tuohon väliin saattaa mahtua se elämän muuttava korjaava kokemus, kun olet omalle puolisollesi se tärkein asia.
Niin, jos se tärkein ei satu olemaan miehen äiti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eikai tuollaista pääse muodostumaan? Jos toinen on hyvästä perheestä, käynyt koulut ja päässyt hyväpalkkaiseen työhön ja elämässä eteenpäin, niin miten se edes kohtaisi vastakohtaansa? Miksi mies huolisi vastakohdan, ellei tämä ole poikkeuksellisen kaunis?
Vierailija kirjoitti:
Usein alkoholisti-isän tytär hankkii aikuisena itselleen alkoholistipuolison.
Tai sitten kelpuuttaa melkein minkä tahansa muun, kunhan ei ole alkoholisti.
Vierailija kirjoitti:
Mulla itellä on hyvä lapsuus, mutta muijan faija kuulemma tehny vähän juttuja saunas nuoruudes. Miten tähän pitäisi suhtautua? Itellä vaan ottaa eteen, kun se selittää niitä juttuja
Selvästi olet sairas.
Vierailija kirjoitti:
Poika ei saanut leikkiä naapurin kanssa, koska se oli huonosta perheestä. Nykyisin poika on syrjäytynyt ja sillä huonosta perheestä tulleella lapsella on akateeminen vakityö.
No kyllä se sitten varmasti aina menee näin jos sinulla on tämä yksi kokemus. Jokaiseen koriin voi tipahtaa mätä omena. Huono-osaisuus tutkimusten mukaan periytyy herkästi ylisukupolvisesti. Miksi ottaa riskiä jos vaihtoehtojakin on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvästä perheestä olevat prseilevät vanhemmuuten enemmän. Kurjemmista oloista olevat osaavat arvostaa arjessa merkityksellisiä asioita enemmän. Valitisisin kurjemmista oloista olevan puolison, ahkeralla mentaliteetilla ennemmin, mitä pilalle lellityn valittajan.
Ei pilalle kellitty ole hyvän perheen kasvatti. Hänhän on saanut surkean kasvatuksen ja päätynyt pilalle lellityksi. Ei raha tai materia ole synonyymi hyvälle perheelle.
Hyvän perheen tunnuspiirteet ovat enemmänkin koulutuksen arvostus, rauhalliset kasvuolot, lapsista huolehtiminen, fiksu kasvatus, taitojen monipuolinen opettaminen, sivistys, terveen ja liikunnallisen elämäntavan opettaminen, koulutöissä auttaminen ja niiden hyvin hoitamisen vaatimus, osallistuminen ja läsnäolo jne. Huonoissa perheissä ryssitään lähtökohtaisesti lähes kaikki edellä luetellut asiat.
Ryssiminen ei tarkoita sitä, etteikö lapsi kykenisi esim. hakeutumaan koulutukseen ja sitä kautta sivistykseen ja liikkumaan terveellisesti. Omillaan asuessaan voi siivota ja oppia tekemään ruokaa.
Se, ettei koulutöissä auteta vaikuttaa alakoululaisen koulumenestyksen, mutta yläkoululainen osaa halutessaan jo ottaa vastuuta koulunkäynnistä, jos haluaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Poika ei saanut leikkiä naapurin kanssa, koska se oli huonosta perheestä. Nykyisin poika on syrjäytynyt ja sillä huonosta perheestä tulleella lapsella on akateeminen vakityö.
No kyllä se sitten varmasti aina menee näin jos sinulla on tämä yksi kokemus. Jokaiseen koriin voi tipahtaa mätä omena. Huono-osaisuus tutkimusten mukaan periytyy herkästi ylisukupolvisesti. Miksi ottaa riskiä jos vaihtoehtojakin on.
Monta kokemusta hyväosaisista, jotka eivät pärjää ilman tukea ja jatkuvaa apua. Yksikin ajautui huumeiden käyttäjäksi, isä maksoi laskut joita kanniskeli lapsuuden kotiin kangaskassissa. Isä osti asunnonkin opiskelupaikkakunnalta lapselleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvästä perheestä olevat prseilevät vanhemmuuten enemmän. Kurjemmista oloista olevat osaavat arvostaa arjessa merkityksellisiä asioita enemmän. Valitisisin kurjemmista oloista olevan puolison, ahkeralla mentaliteetilla ennemmin, mitä pilalle lellityn valittajan.
Ei pilalle kellitty ole hyvän perheen kasvatti. Hänhän on saanut surkean kasvatuksen ja päätynyt pilalle lellityksi. Ei raha tai materia ole synonyymi hyvälle perheelle.
Hyvän perheen tunnuspiirteet ovat enemmänkin koulutuksen arvostus, rauhalliset kasvuolot, lapsista huolehtiminen, fiksu kasvatus, taitojen monipuolinen opettaminen, sivistys, terveen ja liikunnallisen elämäntavan opettaminen, koulutöissä auttaminen ja niiden hyvin hoitamisen vaatimus, osallistuminen ja läsnäolo jne. Huonoissa perheissä ryssitään lähtökohtaisesti lähes kaikki edellä luetellut asiat.
Ryssiminen ei tarkoita sitä, etteikö lapsi kykenisi esim. hakeutumaan koulutukseen ja sitä kautta sivistykseen ja liikkumaan terveellisesti. Omillaan asuessaan voi siivota ja oppia tekemään ruokaa.
Se, ettei koulutöissä auteta vaikuttaa alakoululaisen koulumenestyksen, mutta yläkoululainen osaa halutessaan jo ottaa vastuuta koulunkäynnistä, jos haluaa.
Meillä autetaan abiakin. Tekee isänsä kanssa ma/fy/ke tehtäviä. Tavoitteena hänellä lääkis. Ja nimenomaan omana tavoitteena, me emme ole lääkäreitä. Isänsä on yläkoulun mafyke ope.
Ei ongelmaa. Puoliso asui lastenkodissa koska äiti hylkäsi. Ollaan oltu yhdessä 31vuotta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvästä perheestä olevat prseilevät vanhemmuuten enemmän. Kurjemmista oloista olevat osaavat arvostaa arjessa merkityksellisiä asioita enemmän. Valitisisin kurjemmista oloista olevan puolison, ahkeralla mentaliteetilla ennemmin, mitä pilalle lellityn valittajan.
Ei pilalle kellitty ole hyvän perheen kasvatti. Hänhän on saanut surkean kasvatuksen ja päätynyt pilalle lellityksi. Ei raha tai materia ole synonyymi hyvälle perheelle.
Hyvän perheen tunnuspiirteet ovat enemmänkin koulutuksen arvostus, rauhalliset kasvuolot, lapsista huolehtiminen, fiksu kasvatus, taitojen monipuolinen opettaminen, sivistys, terveen ja liikunnallisen elämäntavan opettaminen, koulutöissä auttaminen ja niiden hyvin hoitamisen vaatimus, osallistuminen ja läsnäolo jne. Huonoissa perheissä ryssitään lähtökohtaisesti lähes kaikki edellä luetellut asiat.
Ryssiminen ei tarkoita sitä, etteikö lapsi kykenisi esim. hakeutumaan koulutukseen ja sitä kautta sivistykseen ja liikkumaan terveellisesti. Omillaan asuessaan voi siivota ja oppia tekemään ruokaa.
Se, ettei koulutöissä auteta vaikuttaa alakoululaisen koulumenestyksen, mutta yläkoululainen osaa halutessaan jo ottaa vastuuta koulunkäynnistä, jos haluaa.
Meillä autetaan abiakin. Tekee isänsä kanssa ma/fy/ke tehtäviä. Tavoitteena hänellä lääkis. Ja nimenomaan omana tavoitteena, me emme ole lääkäreitä. Isänsä on yläkoulun mafyke ope.
Sehän on kiva, olen kuullu vanhemmista, jotka kirjoittaa gradunkin lasten puolesta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Poika ei saanut leikkiä naapurin kanssa, koska se oli huonosta perheestä. Nykyisin poika on syrjäytynyt ja sillä huonosta perheestä tulleella lapsella on akateeminen vakityö.
No kyllä se sitten varmasti aina menee näin jos sinulla on tämä yksi kokemus. Jokaiseen koriin voi tipahtaa mätä omena. Huono-osaisuus tutkimusten mukaan periytyy herkästi ylisukupolvisesti. Miksi ottaa riskiä jos vaihtoehtojakin on.
Monta kokemusta hyväosaisista, jotka eivät pärjää ilman tukea ja jatkuvaa apua. Yksikin ajautui huumeiden käyttäjäksi, isä maksoi laskut joita kanniskeli lapsuuden kotiin kangaskassissa. Isä osti asunnonkin opiskelupaikkakunnalta lapselleen.
Itselläni ei ole yhtään hyvää kokemusta huono-osaisista. Samanlaisia elämänkalluja tullut kaikista. Koko elämänsä työtävieroksuvia, alkkeja, nistejä, teiniäitejä kolmannessa sukupolvessa, ulosottoja, lasu monella mukana kuvioissa.
Yhden tutun ns. hyvän perheen lapsi on pitkäaikaistyötön.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvästä perheestä olevat prseilevät vanhemmuuten enemmän. Kurjemmista oloista olevat osaavat arvostaa arjessa merkityksellisiä asioita enemmän. Valitisisin kurjemmista oloista olevan puolison, ahkeralla mentaliteetilla ennemmin, mitä pilalle lellityn valittajan.
Ei pilalle kellitty ole hyvän perheen kasvatti. Hänhän on saanut surkean kasvatuksen ja päätynyt pilalle lellityksi. Ei raha tai materia ole synonyymi hyvälle perheelle.
Hyvän perheen tunnuspiirteet ovat enemmänkin koulutuksen arvostus, rauhalliset kasvuolot, lapsista huolehtiminen, fiksu kasvatus, taitojen monipuolinen opettaminen, sivistys, terveen ja liikunnallisen elämäntavan opettaminen, koulutöissä auttaminen ja niiden hyvin hoitamisen vaatimus, osallistuminen ja läsnäolo jne. Huonoissa perheissä ryssitään lähtökohtaisesti lähes kaikki edellä luetellut asiat.
Ryssiminen ei tarkoita sitä, etteikö lapsi kykenisi esim. hakeutumaan koulutukseen ja sitä kautta sivistykseen ja liikkumaan terveellisesti. Omillaan asuessaan voi siivota ja oppia tekemään ruokaa.
Se, ettei koulutöissä auteta vaikuttaa alakoululaisen koulumenestyksen, mutta yläkoululainen osaa halutessaan jo ottaa vastuuta koulunkäynnistä, jos haluaa.
Meillä autetaan abiakin. Tekee isänsä kanssa ma/fy/ke tehtäviä. Tavoitteena hänellä lääkis. Ja nimenomaan omana tavoitteena, me emme ole lääkäreitä. Isänsä on yläkoulun mafyke ope.
Sehän on kiva, olen kuullu vanhemmista, jotka kirjoittaa gradunkin lasten puolesta.
Onko siinä mielestäsi jotain vikaa, että nuorta autetaan näissä aineissa jos hän apua niihin pyytää? Kokeet ja yo-kokeet tekee itse, joten itse myös numeronsa ansaitsee. En ymmärrä miten tämä tukiopetus vertautuisi siihen, että kirjoittaisi gradunkin puolesta? Ehkä olet vain kateellinen kun nuori on tavoitteellinen ja toisaalta, että apua pystytään myös kotona antamaan.
Onhan tämä mielenkiintoinen aihe, miten itse kukin pärjää elämässä riippumatta tai riippuen taustastaan.
Mutta ihailen kaikkia, jotka ovat päässeet omin avuin hyvään tulokseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Poika ei saanut leikkiä naapurin kanssa, koska se oli huonosta perheestä. Nykyisin poika on syrjäytynyt ja sillä huonosta perheestä tulleella lapsella on akateeminen vakityö.
No kyllä se sitten varmasti aina menee näin jos sinulla on tämä yksi kokemus. Jokaiseen koriin voi tipahtaa mätä omena. Huono-osaisuus tutkimusten mukaan periytyy herkästi ylisukupolvisesti. Miksi ottaa riskiä jos vaihtoehtojakin on.
Sen alkoholistin tytär etsii alkoholistin tai vaihtaa siihen jossain vaiheessa. Juopoilla miehillä on toivoa. Sitten se alkoholisti voi hyväksikäyttää yhteisiä lapsia tai naisen lapsia kuten naisen isä teki.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvästä perheestä olevat prseilevät vanhemmuuten enemmän. Kurjemmista oloista olevat osaavat arvostaa arjessa merkityksellisiä asioita enemmän. Valitisisin kurjemmista oloista olevan puolison, ahkeralla mentaliteetilla ennemmin, mitä pilalle lellityn valittajan.
Ei pilalle kellitty ole hyvän perheen kasvatti. Hänhän on saanut surkean kasvatuksen ja päätynyt pilalle lellityksi. Ei raha tai materia ole synonyymi hyvälle perheelle.
Hyvän perheen tunnuspiirteet ovat enemmänkin koulutuksen arvostus, rauhalliset kasvuolot, lapsista huolehtiminen, fiksu kasvatus, taitojen monipuolinen opettaminen, sivistys, terveen ja liikunnallisen elämäntavan opettaminen, koulutöissä auttaminen ja niiden hyvin hoitamisen vaatimus, osallistuminen ja läsnäolo jne. Huonoissa perheissä ryssitään lähtökohtaisesti lähes kaikki edellä luetellut asiat.
Ryssiminen ei tarkoita sitä, etteikö lapsi kykenisi esim. hakeutumaan koulutukseen ja sitä kautta sivistykseen ja liikkumaan terveellisesti. Omillaan asuessaan voi siivota ja oppia tekemään ruokaa.
Se, ettei koulutöissä auteta vaikuttaa alakoululaisen koulumenestyksen, mutta yläkoululainen osaa halutessaan jo ottaa vastuuta koulunkäynnistä, jos haluaa.
Meillä autetaan abiakin. Tekee isänsä kanssa ma/fy/ke tehtäviä. Tavoitteena hänellä lääkis. Ja nimenomaan omana tavoitteena, me emme ole lääkäreitä. Isänsä on yläkoulun mafyke ope.
Sehän on kiva, olen kuullu vanhemmista, jotka kirjoittaa gradunkin lasten puolesta.
No etkä ole, luuletko, että tuon heittosi joku uskoo :'D
Vierailija kirjoitti:
Kumppani on hyvästä perheestä. Siis ihan tavallinen perhe, mutta loistavat vanhemmat ja hyvät kasvuolosuhteet. Oma taustani on taas ihan päin vastainen, vanhemmilla oli pahoja päihde- ja mt-ongelmia ja minuun kohdistunut väkivalta sen verran rankkaa, että minut otettiin pysyvästi huostaan 10-vuotiaana ja sen jälkeen elin sijoituspaikka ja -laitoskierteessä. Isompi vaikutus parisuhteeseemme on ollut minun taustastani johtuvat mielenterveysongelmat joiden kanssa jouduin tekemään paljon töitä, kuin niinkään erilaiset taustamme.
Tokihan minulta meni kauan ymmärtää, että tuollaisia perheitä voi oikeasti olla olemassa. Seurasin sivusta heidän keskinäistä välitöntä ja välittävää kommunikaatiota suunnilleen kuin jotain luontodokumenttia ja yritin selittää itselleni näkemääni. Jossain kohtaa aloin sitten ymmärtää heidän dynamiikkaansa ja sitä kuinka hienoa on, kun on tuollainen perhe.
Olen pahoillani, mutta tällaisen taustan omaava ihminen ei ole parisuhdemateriaalia kuin kaltaiselleen. Kun ihmiset tajuaisivat pysyä tasoistensa kanssa, eikä sotkea kunnon ihmisten elämää.
Vierailija kirjoitti:
Poika ei saanut leikkiä naapurin kanssa, koska se oli huonosta perheestä. Nykyisin poika on syrjäytynyt ja sillä huonosta perheestä tulleella lapsella on akateeminen vakityö.
Ei yksi narsistin lapsikaan saanut leikkiä keharilasten kanssa. Lapsi vaan itse kävi erityiskoulut eikä oppinut koskaan kunnolla lukemaan. Varmaan vanhempaa hävetti se oma lapsi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ne lapsuuskodissa opitut arvot ja toimintatavat istuvat aika syvässä, ja pulpahtelevat välillä pintaan aika yllättävissäkin paikoissa. Siksi en ihan helposti menisi yhteen jonkun täysin eri kulttuurista olevan kanssa.
Aluksi sitä piti ihan sympaattisena ja vähän naureskeli, vaikka jotkut asiat saattoivat olla ihan tyrmistyttäviä. Sitten vuosien varrella alkoi katsella heitä hiljaa lasittuneella katseella. Ihmiset tekevät näitä ihan tiedostamattaan, eivätkä tietenkään tarkoita mitään pahaa. Pikkuhiljaa se vain alkaa korveta.
Hyvästä ja arvostetusta perheestä tullut nainen ei osaa ilmaista tunteitaan eikä ajatuksiaan, pettää. Oppinut kulisseihin. Mies kärsii, kun mistään ei puhua, eikä voida kommunikoida aidosti omina itsenään. Iloisista tunteista ollaan kateellisia ja ikävien tunteiden ilmaisua pidetään huonona asiana.
Tunteista liikaa jauhavat on aina tunnesäätelyltään olemattomia. Rajattomia raivopäitä ja se viha voi olla murhanhimoista.
Vierailija kirjoitti:
Ei kannata pariutua erinyhteiskuntaluokasta. Varmin tapa päätyä eroon. Maailmat ei vain kohtaa.
Tai eri kulttuurista. Ihonväristä.
Alue: Aihe vapaa
Ei vaan karttaa alkoholisteja kuin ruttoa.