Lue keskustelun säännöt.
Milloin lapsen hankkiminen
29.09.2008 |
oli teillä ajankohtaista? Miksi päädyitte juuri tuohon kyseiseen ajankohtaan? Mitä asioita mietitte? Työura/opinnot? Tietty vuodenaika jolloin haluaa lapsen syntyvän?
Oma ikä? Miehen mielipide? Mitkä olivat teidän perustelunne hankkia lapsi juuri silloin kuin sen teitte?
Olen itse juuri aloittanut opinnot ja hirmuinen vauvakuume, mutta mietin
miten käy opintojen, jos ryhdymme lasten tekoon...
Kommentit (18)
ja jäin sitten äippälomalle. Halusin olla hetken töissä, että saa sitä kuuluisaa työkokemusta ja tietysti että saa tuloihin sidotun äitiyspäivärahan.
Toinen lapsi "tehtiin" kun esikoinen oli tasan 2v, ei tullut liian isoa ikäeroa vaan meille sopiva ikäero.
Kolmas on mahassa, "tehtiin "kun toka lapsi oli 3v, halusin vielä yhden vauvan mutta en liian pienellä ikäerolla :)
Eipä sen kummempia syitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen halunnut perheen yli 20v. mutta en ole vieläkään löytänyt miestä, joka haluaisi perheen kanssani (ja minä hänen kanssaan.) Olen opiskellut ja valmistunut ja ollut työelämässä 13v. Nyt olen jo vuoden päivät miettinyt vakavasti lapsen hankkimista yksin. Olen 37,5v. Jos onnistun tulemaan raskaaksi, olen ajatellut ottaa ainakin ensimmäisen vuoden palkatonta virkavapaata töistä ja elää pankkilainalla. Mulla on auto ja asunto jo maksettuna, eikä muuta velkaa. Mietin lasta paljon ja melkoisen paljon pelkään, että lapsi on vammainen, koska kenelläkään kaverillani ei ole sairasta lasta.
Jos olis löytynyt mies, joka haluaa perheen, olisin ilman muuta jo aikoja sitten perheen perustanut. MIKÄÄN ei ole niin tärkeää, eikä varsinkaan työura!!
Mutta kyllä olisi hyvä opiskella joku ammatti ensin (ja näin ollen ei hankkia lasta, kun on itse vielä "lapsi"). Näin pystyt sitten varmasti elättämään lapsesi, jos käy niin että mies elämästänne häipyy.
Miehen kanssa oli yhteistä taivalta takana jo yli kymmenen vuotta. Elämä oli mallillaan, vaikka minulta puuttui vielä vakituinen työ. Sen sain muutaman vuoden päästä toisen lapsen jälkeen. Kai se biologinen kello alkoi tikittämään juuri tuolloin... tärppäsikin sitten melkein heti.
Odotettiin vauvaa saapuvaksi pari vuotta. Ei tullut mieleenkään pohtia vauvan syntymäkuukautta tms. Nyt tosin raskaana ollessa olen onnellinen, että tärppäsi siten, että la on alkuvuodesta. :)
Elämäntilanne ei varmasti ole paras, mulla pätkätyöt, iso asuntolaina, onneks miehellä sentään vakiduuni. Mutta kun biologinen kello tikittää, on perhe perustettava jos sellaisen haluaa.
Olimme molemmat opiskelijoita kun vauvakuume iski, ensin minuun ja sitten pikku hiljaa mieheenkin. Olimme naimisissa ja ikää minulla 22 ja miehellä 21v. kun päätimme yrittää raskautta. Ajankohdan mietimme niin, että minä saisin opintoni loppusuoralle, kurssit suoritettua ja gradun valmiiksi ennen vauvan syntymää. Tammikuussa aloitimme yrityksen, tulin heti raskaaksi. Kurssit sain tehtyä toukokuun loppuun mennessä, sitten pakollinen harjoittelu kesän aikana plus gradun väästöä, gradun palautin lokakuun alussa ja esikoinen syntyi lokakuun puolivälissä ;) Eli nappiin meni ajoitus =)
Taloudellisesti ajatellen tilanne oli ihan ok: siis toki oli tiukkaa, mutta oltiin tiukkaan elämään opiskelijoina totuttu.
Toinen lapsi toivotettiin tervetulleeksi heti kun olin saanut nimityksen vakituiseen virkaan, ikäeroa tuli 3 vuotta esikoiseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eli olin löytänyt miehen (pitkä sinkkuaika takana), suhde oli vakiintunut ja molemmat halusivat lapsen. Tämä koitti tosin jo parin vuoden kuluttua siitä, kun olin tavannut mieheni, joten mitään pitkää seurustelua ei ollut.
Molemmilla oli jo tapaamishetkellä vakituiset työpaikat, joten opiskeluja ja muita sellaisia ei tarvinnut miettiä. Käytännössä aloitettiin perheen kasvattaminen siinä vaiheessa, kun parisuhde oli vakiintunut ja myös mieheni halusi lapsen.
Siis todellakaan ei mietitty, että mihin vuodenaikaan lapsi mahdollisesti syntyisi. Tärppäämisessähän voi mennä kuukausi jos toinenkin ja joskus jopa vuosia. Sellaista on varmaan turha laskelmoida.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja jäin sitten äippälomalle. Halusin olla hetken töissä, että saa sitä kuuluisaa työkokemusta ja tietysti että saa tuloihin sidotun äitiyspäivärahan.
Toinen lapsi "tehtiin" kun esikoinen oli tasan 2v, ei tullut liian isoa ikäeroa vaan meille sopiva ikäero.
Kolmas on mahassa, "tehtiin "kun toka lapsi oli 3v, halusin vielä yhden vauvan mutta en liian pienellä ikäerolla :)
Eipä sen kummempia syitä.
ja jäin sitten äippälomalle. Halusin olla hetken töissä, että saa sitä kuuluisaa työkokemusta ja tietysti että saa tuloihin sidotun äitiyspäivärahan.
Toinen lapsi "tehtiin" kun esikoinen oli tasan 2v, ei tullut liian isoa ikäeroa vaan meille sopiva ikäero.
Kolmas on mahassa, "tehtiin "kun toka lapsi oli 3v, halusin vielä yhden vauvan mutta en liian pienellä ikäerolla :)
Eipä sen kummempia syitä.
ja jäin sitten äippälomalle. Halusin olla hetken töissä, että saa sitä kuuluisaa työkokemusta ja tietysti että saa tuloihin sidotun äitiyspäivärahan.
Toinen lapsi "tehtiin" kun esikoinen oli tasan 2v, ei tullut liian isoa ikäeroa vaan meille sopiva ikäero.
Kolmas on mahassa, "tehtiin "kun toka lapsi oli 3v, halusin vielä yhden vauvan mutta en liian pienellä ikäerolla :)
Eipä sen kummempia syitä.
Kone kai sekoilee, tai sitten minä ;-)
t. 10
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Heti sai tulla jos olisi tullakseen.
Tosin luultiin, että menisi pari vuotta ennenkuin tärppää, mutta toisin kävi. Oltiin tunnettu alle vuosi, kun olin jo raskaana, toivottuna.
Silloin minä olin vakityössä, mies aloittelemassa uutta koulua. Tosin irtisanouduin työstäni raskausaikana, koska muutin samalle paikkakunnalle miehen kanssa kun menimme naimisiin.
Nyt avioeloa takana kolme vuotta, lapsi 2,5 v ja onnellisia ollaan. Toista lasta toivomme.
Heti sai tulla jos olisi tullakseen.
Tosin luultiin, että menisi pari vuotta ennenkuin tärppää, mutta toisin kävi. Oltiin tunnettu alle vuosi, kun olin jo raskaana, toivottuna.
Silloin minä olin vakityössä, mies aloittelemassa uutta koulua. Tosin irtisanouduin työstäni raskausaikana, koska muutin samalle paikkakunnalle miehen kanssa kun menimme naimisiin.
Nyt avioeloa takana kolme vuotta, lapsi 2,5 v ja onnellisia ollaan. Toista lasta toivomme.
molemmat olemme työssä ja lapsi kotihoidossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Opinnot kesken, mutta ne ovat edistyneet vauhdilla vauva-aikana. Nyt toinen tulossa ja hieman opiskelua enää jäljellä. Töissä olin sen puoli vuotta että sain paremman äp-rahan. mitään vuodenaikoja tms. ei mietitty, ja kolmannesta kierrosta tärppäsi.
Me ollaan ainakin pärjätty hienosti vaikka ei ole ollut vakituisia työpaikkoja tai opinnot valmiina. Mutta mulla tulee olemaan alle 30-vuotiaana 2 lasta, maisterin tutkinto, työkokemusta omalta alalta ja mahdollisesti myös vakityö, se jää nähtäväksi...
30-vuotiaana löysin sellaisen miehen, joka halusi kanssani perhettä, ja siinä vaiheessa ei sitten edes alettu ehkäisemään, vaan vauva sai tulla, kun kerran oli kaksi vanhemmaksi haluavaa aikuista paikalla. Vuoden päästä tapaamisesta tulin raskaaksi. Ja nyt on kaksi lasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä tapeltiin asiasta 3 vuotta. Mies ei ensin halunnu, sitten loppu selitykset ukolta ja kerran tappelun aikana se nakkas pillerit roskiin eikä antanu mun ottaa niitä enää sieltä..
No vuosi meni vauvaa odotellessa, mieskin ehti huolestua. Oltiin 22- vuotiaita kun pillerit meni kaatikselle.
Viimeset "esteet" vauvalle oli että opiskellaan. Mutta kun sain työpaikan loppu verukkeet. Mies harmitteli myöhemmin miksi aikanaan niin paljon vastusteli vauvaa. Meillä meni vauvan kanssa ihanasti ja kohta alettiin odottaan uutta.
Nytten kolmannen lapsen odotus oli semmonen "suunnitelma": oltiin koko perhe oksennustaudissa viikko jonka jälkeen saunassa päätettiin että kolmas olis kyllä sulonen lisä.
Varasin ajan kierukan poistoon, se on oikeestaan ainoa joka esti saamasta seuraavassa kierrossa tärppiä kun en meinannu saada lääkäriaikaa heti.. Eli ovis meni seuraavaan kiertoon. Jossa tärppäs heti.
Nyt aloin miettimään että jos oltais maltettu odottaa vielä puolisen vuotta niin isommat lapset olis molemmat koulussa kun tarttis palata töihin!
Kaikkee sitä miettiikin..
Musta ei kannata odottaa ihan nappihetkeä: jos olis oikean tuntunen ihminen vieressä niin mitä sitten jos kaikki ei olekaan täydellistä?
Tietty jos tilanne on vaan huono tai toinen ei vaan taivu ideaan niin hyvä parisuhde kestää ilman vauvaakin?
Ja kun olen halunnut, niin sitten on ruvettu tuumasta toimeen. Eipä siinä sen kummempia.
tein gradua vauvamahan kanssa. Tiesin, että jos opinnot jää kesken, en saa niitä koskaan valmiiksi. Työura oli mulle ihan sivuseikka, halusin kuitenkin lapsia "nuorena". Kakkostakaan ei tarvinnut miettiä, täytyihän esikoiselle saada kaveri. Ikäeroa tuli 2,5 vuotta (toiminut meillä hyvin), enkä ollut välillä töissä. Nyt kolmekymppisenä aloittelen varsinaista työuraani. Lapset ovat minulle tärkeimmät.
täällä, erityisesti opiskelevien äitien kokemuksista olisin vielä kiinnostunut (ja muidenkin). Mitä hyvää / huonoa olet kokenut siinä että opintosi olivat kesken kun sinusta tuli äiti? Oletko katunut jälkikäteen ratkaisuasi?
ap
ehkäisy jätettiin pois 27-v. kun mulla todettiin gynekologinen sairaus joka voi heikentää hedelmällisyyttä