Lue keskustelun säännöt.
Mies eristäytynyt kotiin, ehkä pitäisi puhua jo syrjäytymisestä?
14.04.2026 |
Olen ihan hukassa tämän tilanteen kanssa. Olemme olleet mieheni kanssa 10+ vuotta yhdessä. Parisuhteessa näennäisesti kaikki hyvin.
Mies on tehnyt jo vuosia töitä pelkästään etänä kotoa käsin. Vielä viime työnantajalla työskennellessään hän lähti edes kerran tai kaksi vuodessa työporukan kanssa menoihin, mutta nykyisen työnantajan palveluksessa hän ei ole lähtenyt mihinkään työpaikan juttuihin mukaan. Kuulostaa ehkä oudolta ongelmalta, mutta mies ei käy muutenkaan missään. Hänellä ei ole ainuttakaan kaveria. Hän ei käy itsekseen missään muualla kuin kävelylenkeillä. Ei siis oikeasti missään.
Näennäisesti parisuhteessa siis kaikki hyvin, mutta tämä miehen eristäytyminen kotiin on aiheuttanut sen, että hän on jatkuvasti vihainen minulle minun omista menoistani. Vaikka kuinka yritän sanoa miehelle, että menee itse ja tekee mitä ikinä haluaa, niin mies vain nyhjää kotona. Jos ehdotan jotain uutta ja spontaania yhteistä menoa sekään ei käy.
Miehessäni on siis aivan selkeitä eristäytyneen ihmisen piirteitä. Hän kuormittaa meidän perhettämme, sillä hänellä ei ole ketään kenen kanssa puhua, paitsi minä ja lapset. Niinpä varsinkin lapset joutuvat minusta tarpeettoman kiukuttelun ja hermostumisen kohteeksi, jos töissä ei mene hyvin tai ilma on ulkona huono.
En halua erota, eikä se ole tässä aikomuksena. Mutta mitä voin tehdä? Olen oikeasti huolissani, sillä varsinkin viimeisen vuoden sisään mies on tosiaan alkanut purkaa tilannetta jo meihin perheenjäseniin. Minusta hän yksinkertaisesti tarvitsisi vain muita sosiaalisia piirejä, mutta millä aikuista ihmistä pakottaa tapaamaan muita ihmisiä? Pelkään, että tilanne vain pahenee, jos se saa jatkua jatkumistaan.
Kommentit (182)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tiedä onko trolli aloitus, mutta tunnistan tuossa miehessä hieman itseäni. Itse olin kiusattu yläasteella ja lukiossa tosi hiljainen, ja vain pari tyyppiä jutteli minulle siellä. Intissä olin semmonen outo tyyppi ja AMK, oli siellä lähinnä itseäni hieman vanhempia ystäviä, mutta ne varsinaiset ikätoverini olivat useat aika lailla syrjiviä, joten en katsonut olevani tervetullut opiskelija-bileisiinkään, vaikka pari-muutama kertaa sellaisissa kävin. Edellisissä duuneissa kävin silloin tällöin pikkujouluissa ja sellaisissa, mutta eivät ne olleet sinänsä niin hirveän optimaalisia tapahtumia minulle. Nykyisessä duunissa teen etää ja ei minulla täällä oikein ole kavereita ja ne sosiaaliset piirit on jo muodostettu, joten helposti jää yksin jossain firman tapahtumissa, tai sitten joskus jotain sananvaihtoa jos jonkun kanssa, jos hyvä tuuri käy. Mutta jotenkin tosi vaivalloista ja hankalaa ja tässä maassa muutenkin on jotain todella systemaattisesti pielessä, jos on pienikin epäilys siitä, ettei yksilö kuulu tietynlaiseen "kollektiiviin" tai "hive-mindiin", niin sellaisia yksilöitä vältellään. Aika paljon joutuu maskaamaan, jos haluaa "kuulua" ja se syö energiaa todella paljon. Tuossa mainittiin myös, että mies ei tykkää kavereidensa kanssakaan hengailla. Niinkin voi käydä, että vanhat kaverit osoittautuvat selkäänpuu...k...ttajiksi, toksisiksi ja perusteettomia hierarkioita ryhmän sisällä muodostaviksi ääl..öiksi, jota ainakin omassa kaveripiirissäni on tapahtunut, joten tämmöstäkin voi tosiaan tapahtua ja voi olla myös niin, että olet jonkun kaverin kaveri, mutta hän ei olekaan todellisuudessa sinun kaveri (mieti itse mitä tuo tarkoittaa). Ja sit jos on tottunut hengailemaan tiettyjen tyyppien kanssa ja kohdannut muutoin paljon rejektioita ja huonoja ihmiskokemuksia muutenkin, niin prosentit sosiaaliselle onnistumiselle ovat sen verran matalat, ettei vaan jaksa mennä tapaamaan uusia ihmisiä, sillä hommat eivät ole aienkaan toimineet sujuvasti. Näin se vaan joillakin ihmisillä on. Niin itselläni ainakin. Mutta harrastelen kaikkea mitä itse pystyn, kuntoilua toki myös, ja olen tyytyväinen siihen mitä itse pystyn tekemään. En niinkään kovin tyytyväinen muihin ihmisiin.
Vika ei ole aina muissa ihmisissä.
Tietenkin sinä sanot noin, jos kerran kuulut "heihin". Jotkut eivät kuulu. "He" harrastavat joko aktiivista tai passiivista syrjintää yksilöitä kohtaan. Moni yksilö pyrkii tekemään parhaansa kuuluakseen johonkin yhteisöön, mutta monessa yhteisössä ollaan pahoja yksilöitä kohtaan. Näin ei todellakaan tapahtuisi, jos yksilöitä ei syrjittäisi. Sitten rakennetaan kaikenlaisia syrjinnän vastaisia sääntöjä ja himmeleitä, mutta vain sen takia, jotta voidaan vapauttaa yhteisö vastuusta, koska yhteisöt eivät oikeasti halua parantaa ryhmäkäyttäytymistään, vaan halutaan uskotella ettei mitään ongelmia ole, jottei oikeita toimia jouduttaisi tekemään. Suomessa on todella yleistä vähintäänkin pa...kan puhuminen yksilön selän takana ryhmän toimesta. Yhteistä ryhmissä on kuitenkin juuri tuo, että yksilöä syytetään aina ja ryhmä itse ei suostu ottamaan vastuuta mistään. Helpompi on osoittaa sormellaan yhtä ihmistä, kuin monen ihmisen ottaa vastuuta päätöksistään.
Siis mitäh? Tämä kuulostaa ihan oikean elämän "ihmisjoukot" jankkaukselta. Mitä nämä ryhmät oikeen ovat ja missä?
Melkein jokaisessa yhteisössä on samanlaista haitallista kollektiivista käytöstä. Jos et tajua tätä, niin kuulut varmaan heihin. Tai sitten harrastat sitä samaa alitajuntaisesti, muttet ymmärrä tekeväsi sitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pakkaat sen ukon ja tenavat ulkomaan lomalle, auringon alle hotelliin viikoksi. Ehkä se siitä tointuu kun talutat viikon ihmisten edessä.
Maksa miehelle viikottainen terapiatunti. Voi siellä purkaa nuo turhaumat.
Ihan vapaasti saa nysvätä ja viihtyä kotona JOS ei kiukuttele, marise ja valita/estä muiden menoja. Ap:n mies vaikuttaa ressaantuneelta, masentuneelta ja pettyneeltä elämäänsä jos on koko ajan pahalla tuulella ja mikään oikein ei ole hyvin. Ja lasten niskaan nyt ainakaan ei saa omia paskoja kaataa! Ei auta kun vielä kerran jutella asiasta. Ja miehen olisi ehkä syytä mennä ihan ammatti-ihmisen kanssa juttelemaan työterveyden kautta.
Minäkin viihdyn parhaiten ihan itsekseni enkä tarvitse mitään laumaa tai hovia ympärilleni. Koti on paras paikka maailmassa. Viihdyn! Ja olen onnellinen enkä ole pahalla tuulella jatkuvasti enkä ole kuikkuinen ja hankala.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minäkin viihdyn parhaiten ihan itsekseni enkä tarvitse mitään laumaa tai hovia ympärilleni. Koti on paras paikka maailmassa. Viihdyn! Ja olen onnellinen enkä ole pahalla tuulella jatkuvasti enkä ole kuikkuinen ja hankala.
Kukapa sitä kiukkua olisi näkemässäkään jos olet koko ajan yksin.
Ostahan miehellesi kunnon arsenaali vitamiineja ja hivenaineita. Niiden puutoskin väsyttää ja tekee mielen ärsyyntyneeksi. Onko andropaussi meneillään?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuo on kauheaa.
Tuttavaperheessä on juuri tuollainen tilanne. Mies tekee yrittäjänä töitä kotoa käsin. Asuvat pienessä kylässä, jossa on apteekki ja kauppa, eikä mitään muuta. Mies ei harrasta mitään eikä käy missään. On oikeasti aivan valtava ponnistus, jos hän lähtee kerran vuodessa muutaman kymmenen kilometrin päässä sijaitsevaan kaupunkiin käymään. Mies istuu koneella kaiket päivät neljän seinän sisällä työhuoneessaan. On pahantuulinen ja jotenkin ihan mökkihöperö. Nuorista, nelikymppisistä ihmisistä kuitenkin kyse. Tulee jotenkin ihan sääli, kun miehen vuoden kohokohta on oikeasti se, että me mennään esim. kerran kesässä siellä käymään. En voi käsittää, miten joku haluaa elää tuollaista arkea ja kuinka ihmeessä sosiaalinen, liikkuvainen puoliso kestää tuollaista.
Koko ketjua läpi lukematta... Tuli aloituksesta mieleen, voisiko miehellä olla masennus tai sellaisen alkua?
Sitä en tiedä, kuinka helposti saa tutkimuksiin tai hoitoon. Varmaan tulee vastalause, ettei ole mikään vialla.
Joillekin mökkiytyminen sopii, mutta tuossa kuviossa kuulostavat kaikki onnettomilta, kun mies purkaa jotakin muuhun perheeseen.
Yksinasuvana ja työllistymättömyyskuoppaan juuttuneena minulla on suuri riski mökkiytyä ja höperöityä. Työllinen saa edes jotain mielekkyyttä työstä. Jos saa. Olen vastustanut eristymistä/höperöitymistä hankkimalla harrastuksia esimerkiksi kansalaisopiston toiminnasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minäkin viihdyn parhaiten ihan itsekseni enkä tarvitse mitään laumaa tai hovia ympärilleni. Koti on paras paikka maailmassa. Viihdyn! Ja olen onnellinen enkä ole pahalla tuulella jatkuvasti enkä ole kuikkuinen ja hankala.
Mahtavaa!
Miksi koit tarpeelliseksi kertoa sen tässä ketjussa?
Jos se mies ei tavatessanne ollut tälläinen introvertti niin sitten se on nyt masentunut. Tauti etenee hiipimällä ja mökkihöperyys yltyy vähän kerrallaan. Et välttämättä voi itse tilanteelle mitään, käskisin mieheni psykiatrille juttelemaan jos oma ukkoni tuolleen muuttuisi. Oma mielenterveytesi on vaarassa kun tälläinen "myrkyttäjä" kotona olisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minäkin viihdyn parhaiten ihan itsekseni enkä tarvitse mitään laumaa tai hovia ympärilleni. Koti on paras paikka maailmassa. Viihdyn! Ja olen onnellinen enkä ole pahalla tuulella jatkuvasti enkä ole kuikkuinen ja hankala.
No teehän ihan oma ketju tälle tilanteellesi. Ap:n mies kiusaa vaimoaan ja lapsiaan. On aloittajan sanojen mukaan jatkuvasti vihainen. Ei siis riitä, että saa itse olla kotona, vaan muutkaan eivät saisi poistua sieltä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mihinkä ihmisen tarvitsee sosiaalisia suhteita?
Moneenkin asiaan. Tässä esim lainaus YTHS:n sivuilta
"Sosiaaliset suhteet ovat keskeinen osa ihmisen hyvinvointia ja mielenterveyttä. Ihmisellä on luontainen tarve liittyä muihin ja tuntea kuuluvansa joukkoon. Toisille tämä tarkoittaa laajaa kaveriverkostoa, toisille riittää yksi tai kaksi läheisempää ystävää. Joka tapauksessa tunne siitä, että on osa jotain ryhmää, toimii voimavarana vaikeina aikoina ja mahdollistaa yhdessä iloitsemisen hyvinä hetkinä."
Neurotyypillisellä ihmisellä on tuo tarve, ei kaikilla. Tyttärelläni on autismi ja hän nauttii 40v:nä ihan hyvin elämästään ilman ystäviä tai ihmiskontakteja.
Tyttäresi ei varmaan terrorisoi puolisoa ja useampaa lasta kiukuttelemalla kotonaan?
Kyseinen kirjoittajahan vain kommentoi väitettä jonka mukaan jokainen ihminen haluaa 'kuulua' johonkin pakonomaisesti. Ei se päde kaikkiin ihmisiin. Yleisenä tilastollisena massana kyllä, mutta ei kaikkiin YKSILÖIHIN.
On paljon yksilöitä jotka nauttivat ihan vaan yksin elämisestä. Ilman että kiukuttelevat myöskään.
Nimenomaan. Ei liity ketjun aiheeseen, läheisriippuvuuteen, painostukseen ja lapsiin kohdistuvaan kaltoinkohteluun mitenkään.
Sama
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Pakkaat sen ukon ja tenavat ulkomaan lomalle, auringon alle hotelliin viikoksi. Ehkä se siitä tointuu kun talutat viikon ihmisten edessä.
Toimii ainakin tähän eristäytyneeseen miehen. Suostun talutettavaksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minäkin viihdyn parhaiten ihan itsekseni enkä tarvitse mitään laumaa tai hovia ympärilleni. Koti on paras paikka maailmassa. Viihdyn! Ja olen onnellinen enkä ole pahalla tuulella jatkuvasti enkä ole kuikkuinen ja hankala.
Kukapa sitä kiukkua olisi näkemässäkään jos olet koko ajan yksin.
Onneksi olen sinkku niin saan viihtyä kotona niin paljon kuin haluan. Se on niin nähty ettei ulkona ole mitään niin kiinnostavaa että vasiten lähtisin mihinkään.
M
Miten hän suhtautuu siihen jos kutsut kotiin vieraita? Tapaako hän sukulaisiaan?
Kyllähän se niin on, että kummallakin putäisi perheen ja parisuhteen lisäksi olla uutakin elämää. Muuten parisuhde näivettyy, ei ole mitään puhumista kun ei ole mitään uutta mistä puhua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mihinkä ihmisen tarvitsee sosiaalisia suhteita?
Moneenkin asiaan. Tässä esim lainaus YTHS:n sivuilta
"Sosiaaliset suhteet ovat keskeinen osa ihmisen hyvinvointia ja mielenterveyttä. Ihmisellä on luontainen tarve liittyä muihin ja tuntea kuuluvansa joukkoon. Toisille tämä tarkoittaa laajaa kaveriverkostoa, toisille riittää yksi tai kaksi läheisempää ystävää. Joka tapauksessa tunne siitä, että on osa jotain ryhmää, toimii voimavarana vaikeina aikoina ja mahdollistaa yhdessä iloitsemisen hyvinä hetkinä."
Neurotyypillisellä ihmisellä on tuo tarve, ei kaikilla. Tyttärelläni on autismi ja hän nauttii 40v:nä ihan hyvin elämästään ilman ystäviä tai ihmiskontakteja.
Tyttäresi ei varmaan terrorisoi puolisoa ja useampaa lasta kiukuttelemalla kotonaan?
Kyseinen kirjoittajahan vain kommentoi väitettä jonka mukaan jokainen ihminen haluaa 'kuulua' johonkin pakonomaisesti. Ei se päde kaikkiin ihmisiin. Yleisenä tilastollisena massana kyllä, mutta ei kaikkiin YKSILÖIHIN.
On paljon yksilöitä jotka nauttivat ihan vaan yksin elämisestä. Ilman että kiukuttelevat myöskään.
Ihan kaikki mieleltään terveet, terveen itsetunnon omaavat. Et ole erityinen.
Vierailija kirjoitti:
Koti hulluus iskenyt. Kyllä miehen pitää liikkua kumppanin kanssa nimen omaan ja tehdä juttuja kuten vaikka käydä retkellä ja tapahtumissa tai ihan vaan pyöräilemässä. Nosta kissa pöydälle ja sano ettei se elämänne voi jatkua niin kuten on nyt.
Minkä kissan? Ap ei ole maininnut, että heillä olisi kissaa.
Vähän mutkat vedetty suoriksi. Voi olla introvertti. Se ärtyneisyys voi johtua muusta, vaikka töistä.
Kyseinen kirjoittajahan vain kommentoi väitettä jonka mukaan jokainen ihminen haluaa 'kuulua' johonkin pakonomaisesti. Ei se päde kaikkiin ihmisiin. Yleisenä tilastollisena massana kyllä, mutta ei kaikkiin YKSILÖIHIN.
On paljon yksilöitä jotka nauttivat ihan vaan yksin elämisestä. Ilman että kiukuttelevat myöskään.