Lue keskustelun säännöt.
Tutkimus: Sukupuolenkorjaushoidot eivät ole yhteydessä nuorten mielenterveyden paranemiseen
14.04.2026 |
Kattavassa kansallisessa rekisteritutkimuksessa tutkijat tarkastelivat kaikkia nuoria, jotka olivat hakeutuneet vuosien 1996–2019 aikana sukupuoliahdistuksen takia HUSin ja TAYSin sukupuoli-identiteettipoliklinikoille.
Nuoret, jotka hakeutuivat sukupuoli-identiteetin tutkimuksiin toiveenaan päästä korjaushoitoon, olivat tutkimuksen mukaan tarvinneet psykiatrista hoitoa vakaviin mielenterveyden häiriöihin kolme kertaa useammin kuin samanikäiset verrokit.
Kun sukupuoli-identiteetin tutkimuksiin hakeutumisesta oli kulunut vähintään kaksi vuotta, vakavaa psykiatrista sairastavuutta oli neljä kertaa niin usein kuin vertailuväestöllä.
Tampereen yliopiston tiedotteen mukaan vakavat mielenterveyden häiriöt lisääntyivät erityisesti niiden joukossa, jotka olivat saaneet fyysisiä sukupuolenkorjaushoitoja.
Kommentit (1667)
On varmasti jonkun verran ihmisiä, jotka aidosti kokee olevansa väärässä sukupuolessa ja näille hoidoista voi olla apua pysyvästi. Tilastollisesti nuorilla on vaan tätä kokemusta niin paljon nykyään, että kyse on jostain muusta. Oireillaan jotain muuta asiaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Trans-tutkimusta on vähän ja se on usein heikkolaatuista. Myös sukupuolen vaihtamisen puolesta kampanjoivien olisi hyvä tämä ymmärtää. Tiede ei tue heidänkään kantaansa. Nyt olisi hyvä rauhoittua ja odottaa uusia, parempia tutkimuksia ennen lopullisia päätöksiä.
Koska valitettavasti "woke" vaikuttaa myös tutkimuksen rahoitukseen ja siihen mitä aiheita valitaan. Jos tutkimuksen aihe tai mahdolliset tulokset vaikuttavat vähänkin kriittisiltä transhehkutusta kohtaan on rahoitusta vaikeampi saada eikä moni tutkija myöskään halua transaktivisteja peräänsä. Hienoa, että tällainen tutkimus on nyt saatu tehtyä ja toivottavasti jatkossa tulee paljon lisää. Sillä totuus on että tuo transtouhu on mennyt jo ihan yli verrattuna siihen paljonko todellisia transihmisiä on väestössä eli aivan minimaalinen määrä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aivot kehittyy vielä 25-30-vuotiaaksi, samoin minuus. Näiden nuorten kannattaisi mielummin elää sen roolin mukaan minkä kokevat itselleen sopivaksi, mutta ilman hormonihoitoja tai leikkauksia. Sitten kun on 5-10 vuotta elänyt vastakkaisen sukupuolen elämää niin on jo parempi käsitys onko kyse oikeasti trans-asiasta vai vaikkapa oman persoonan etsimisestä. Vahinkoa ei ole vielä tapahtunut ja ajattelukin olisi kehittyneempää.
Mitä tarkoittaa elää vastakkaisen sukupuolen elämää? Vaatteet ja elämäntyyli ei ole sukupuoli. Myöskään sosiaalinen rooli ei ole sukupuoli.
Kyllä siitä saa kuitenkin jo jotain kuvaa. Ainakin naisille on aika helppoa elää ns. miehenä, muuttaa vaan tyyliä yms, maskuliininen versio. Tietysti ääni ei ole matala samalla tavalla eikä keho ole miehen keho, mutta parempi tuo olisi kuin tehdä pysyvää haittaa terveelle keholle.
Miten nainen elää miehenä? Ihan konkreettisesti?
Ei mitenkään. Kyse on illuusiosta ja mielikuvista trans-ihmisen mielessä. Biologinen sukupuoli ja sen mukanaan tuomat hormonit määrittävät jopa aivojen rakennetta. Trans-naisella on miehen aivot ja hän ajattelee miehen lailla. Hänellä ei ikinä tule olemaan aitoa kokemusta naiseudesta. Ja toisinpäin. Sukupuoltaan ei pysty vaihtamaan, se on ainoa binäärinen asia ihmisessä, kaikki muut ominaisuudet ovat skaalalla.
Eikö olekin outoa, että trans-ihmiset ja heidän tukijansa eivät koskaan ihmettele sitä, kuinka näitä väärään kehoon syntyneitä on niin paljon. Yhtäkkiä tuhansia suomalaisia on vahingossa syntynyt väärään kehoon?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joskus se sukupuolihäiriö on vain oire ihan toisenlaisista ongelmista, eikä nää toiset ongelmat korjaannu oiretta hoitamalla vaikka kuinka olisi lauma aktivisteja karjumassa että vain oiretta saa hoitaa.
Just tää ongelma tulee siitä, että aktivistit saa ruveta määräilemään lääkäreitäkin hoidon suhteen, esim. "uskomushoidot" kieltämällä kun pohjimmiltaanhan nuo uskomushoidot on sitä että hoidetaan sitä henkistä puolta. Enkä nyt siis puhu uskonnoista vaan siitä miten lääkäri saa noita potilaitaan hoitaa.
Ja osa aktivisteista on alkanut puhumaan miten terapia missä oikeasti laitetaan se asiakas kyseenalaistamaan tuntemuksiaan on "eheytysterapiaa", koska sitä sukupuoliristiriitaa ei saisi aktivistien mielestä kyseenalaistaa ollenkaan, vaan nimenomaan vahvistaa.
Juuri tämä on huolestuttavaa. Olen itse henkeen ja vereen tasa-arvon kannattaja ja kaikenlainen seksuaalivähemmistöihin kohdistuva syrjintä on tuomittavaa. Kuitenkaan itse enää koe pride-ideologiaa hyvänä asiana muun muassa siksi, koska se kannattaa transhoitoja ala-ikäisille.
Mulla on perheenjäsen, joka kyseenalaisti sukupuolensa heti kun ensimmäiset merkit murrosiästä alkoivat näkyä. Hän eksyi näihin pride-porukoihin ja lapsi meni ihan sekaisin, hämmentyi ja alkoi kärsiä pahasta identiteettikriisistä. Onneksi hän sai keskusteluapua, sillä kriisi meni ohi ja tyttö oppi elämään murrosiän tuomien muutosten kanssa. Tänä päivänä kaikinpuolin terve, nuori nainen ja sinut itsensä kanssa. Olisi ollut todella kamalaa, jos murrosiän myllerrysvaiheessa olisi aloitettu jarrutushoidot hormoneilla. Ne kun tekevät peruuttamattomia muutoksia kehoon.
En siis tietenkään vastusta transhoitoja sinänsä, mutta mielestäni pelkästään oma ilmoitus ei saa missään tilanteessa olla perusteena lääketieteellisille hoidoille, ja lääkärin tuleekin tutkia potilaan ongelmien perimmäinen syy tosi tarkkaan ennen minkäänlaisten hormoni- tai leikkaushoitojen aloittamista.Ei niitä hoitoja omalla ilmoituksella aloiteta eikä Suomessa kai alaikäisellekään. Tutkimusjakso kestää useita vuosia ja siltikin diagnoosi ja hoidot voi jäädä saamatta. Psykoterapia on myös olennainen osa ennen diagnoosin saamista.
Väärää tietoa. Psykoterapia ei todellakaan ole osa ennen diagnoosin saamista eikä tutkimusjaksokaan kestä useita vuosia vaan keskimäärin alle vuodesta puoleentoista vuoteen. Poikkeuksia toki on. Poikkeustapauksissa syy tutkimusten pitkittymiseen on useimmiten tutkittavan psyykkiseen vointiin liittyvä.
Kolme vuotta keskimäärin on tutkimusjakson pituus.
https://sukupuolenosaamiskeskus.fi/2026/02/10/transpolin-vastauksia-use…
Tämän mukaan kaksi vuotta. Tieto on tämän vuoden helmikuulta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Iloinen yllätys, että asiasta saatiin aikaan näinkin järkevän kuuloinen artikkeli. Aktivistien cancel-yrityksiä odotellessa, Kaltialahan ei "kokemusasiantuntijoiden" mukaan ymmärrä omasta erikoisalastaan yhtään mitään.
Jos juttu pääsee läpi Hesariin, niin se yksi mitä lienee eläinfilosofiaa tutkiva aktivisti varmaan ilmestyy taas kommentteihin syyttämään häntä m*rhaajaksi ja pätemään, että itsekin on (ihan asiaan liittymättömän alan) tohtorikoulutettava, joten luonnollisesti ymmärtää lääketiedettä lääketieteen tutkijaa paremmin.
Vierailija kirjoitti:
On varmasti jonkun verran ihmisiä, jotka aidosti kokee olevansa väärässä sukupuolessa ja näille hoidoista voi olla apua pysyvästi. Tilastollisesti nuorilla on vaan tätä kokemusta niin paljon nykyään, että kyse on jostain muusta. Oireillaan jotain muuta asiaa.
Tämä.
Voi myös olla, että valehdellaan mt-ongelmista ennen tutkimuksia ja sitten niiden jälkeen uskaltaudutaan vasta hoitamaan niitä. Pitäisi katsoa sitä hyvinvointia pidemmällä jaksolla, että paraneeko ne ongelmat esim. 5 vuoden sisällä hoidoista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja verorahoilla. Veronmaksaja kustantaa. Samaan aikaan terapiaan ei pääse. Toiset on tasa-arvoisempia kuin toiset.
Vierailija kirjoitti:
Onko niin että ovat peittäneet mt-ongelmansa jotta saisivat hormonihoitoa ja sen jälkeen uskaltaneet hakea apua niihin mt-ongelmiin, kun transdiagnoosi jo on?
Tämähän on jo syy lopettaa nämä leikkaukset. Mielenterveyden ongelmat ovat jääneet piiloon ja leikkaus ei auta mitään.
Ihmisten pitää oppia hyväksymään itsensä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eikö helpoin ja luottavin mittari transhoitojen järkevyydestä olisi se, että tutkittaisiin yksinkertaisesti kuinka moni on päätynyt perumaan transhoitoja siinä määrin kuin nyt pystyy. Noin pitkä seura-aika tuottaisi jo hyvän aineiston. "Paluu" biologisen sukupuolen rooliin kertoo totuuden aika hyvin.
Vierailija kirjoitti:
Eikö olekin outoa, että trans-ihmiset ja heidän tukijansa eivät koskaan ihmettele sitä, kuinka näitä väärään kehoon syntyneitä on niin paljon. Yhtäkkiä tuhansia suomalaisia on vahingossa syntynyt väärään kehoon?
Miten edes voi syntyä väärään kehoon? Uskovatko trans-henkilöt jonkinlaiseen sielunvaellukseen? Onko tunnettu tosiasia, että sielunvaelluksessa sattuu toisinaan virheitä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No niin. Nyt on tieteellisesti todistettu aakkosväen ja Setalaisten sepitykset valheiksi.
Valtiontuet leikkuriin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko niin että ovat peittäneet mt-ongelmansa jotta saisivat hormonihoitoa ja sen jälkeen uskaltaneet hakea apua niihin mt-ongelmiin, kun transdiagnoosi jo on?
Tämähän on jo syy lopettaa nämä leikkaukset. Mielenterveyden ongelmat ovat jääneet piiloon ja leikkaus ei auta mitään.
Ihmisten pitää oppia hyväksymään itsensä.
Esim. Instassa seuraan henkilöä joka sanoo olevansa muunsukupuolinen/transmaskuliini, tms. Monta kertaa on hakeutunut transpolille saamaan hoitoa mutta se on aina kaatunut siihen kun hänellä on todella vaikea (ja nähtävästi hoitoresistenssi) masennus. Se ei ole kontrollissa ollenkaan ja nyt viimeisimmässä postauksessa on alkanut kyseenalaistamaan omaa transidentiteettiään, ikää tällä henkilöllä taitaa olla 27-28. Niin ja on vielä nepsy, joten aivojen kehitys on vielä joillain tapaa mahdollisesti kesken.
Jos jotain hoitoa hän tarvitsee, se on että ensin saa nuo muut asiat kuntoon, eli masennus kontrolliin pidemmäksi aikaa (eikä pari kk:n jaksoissa ja sitten taas kaikki räjähtää käsiin), mahdollinen adhd myös kontrollin alle jotenkin ja sitten ehkä miettiä transhoitoja jos niitä vielä haluaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sukupuolenkorjaushoidot voivat auttaa, jos ydinongelma on, että henkilö kokee syntyneensä väärään sukupuoleen.
Kokemusta vääränlaisuudesta, arvottomuudesta tai ulkopuolisuudesta korjaushoidot sen sijaan eivät paranna, vaan voivat jopa pahentaa etenkin jos odotukset korjaushoidoista ovat epärealistiset.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Älytöntä edes puhua "sukupuolenkorjaushoidoista", koska nuo hoidot eivät korjaa yhtään mitään vaan rikkovat kehoa. Esim. Poistetaan terveitä elimiä ja rikotaan kehon oma sp-hormonituotanto. Jos naiselta poistetaan munasarjat tai mieheltä kivekset, hän tarvitsee sen jälkeen sp-hormoneja apteekin paketista. Jos naiselta poistetaan rinnat, hän ei pysty enää imettämään lastaan jos joskus myöhemmin tahtookin vanhemmaksi. Leikkausalueelta myös menee tuntoaisti joko osittain tai kokonaan.
Ei kenenkään sukupuoli tarvitse korjaamista vaan jokainen on hyvä just sellaisena kuin on. Sukupuolistereotypiat sen sijaan voi heittää romukoppaan ja jokainen ilmaiskoot itseään miten tahtoo.
Sitäkin tässä on saanut ihmetellä, että miten monille edelleen menee läpi ajatus siitä, että nykyinen genderideologia jotenkin haastaisi sukupuolistereotypioita? Siinähän päin vastoin koko ajan vahvistetaan sukupuolistereotypioita näillä "pistin hameen päälle osoittaakseni, etten ole mies, vaan olen transnainen/muunsukupuolinen" -jutuilla.
Jos oikeasti haluttaisiin heittää sukupuolistereotypiat romukoppaan, niin hameiden, kynsilakkojen, kaulakorujen, hiusten pituuden jne. ei pitäisi merkitä mitään sukupuolen määrittelyssä.
Kun katsoo 1980-luvun suomalaisiakin bändikuvia, niin silloin alkoi sukupuolinormien häivytys olla aika pitkällä: miehillä meikit ja kynnet ja värikkäät huivit. Se oli todellista vapautuksen aikaa. Sen jälkeen on asiassa menty vain taaksepäin, ja nykyinen sukupuolidysforiasekoilu on minusta aivan käsittämätöntä lokerointia. 1980-luvulta on tultu hurjasti taaksepäin.
Vierailija kirjoitti:
On varmasti jonkun verran ihmisiä, jotka aidosti kokee olevansa väärässä sukupuolessa ja näille hoidoista voi olla apua pysyvästi. Tilastollisesti nuorilla on vaan tätä kokemusta niin paljon nykyään, että kyse on jostain muusta. Oireillaan jotain muuta asiaa.
On myös jonkun verran ihmisiä, jotka kokevat kehonsa lihavaksi vaikka ovat muiden mielestä langanlaihoja. Jostain syystä näiden ihmisten kehokokemusta ei kunnioiteta, vaan heille pyritään järjestämään eheytyshoitoja. Jostain syystä anorexia nervosa katsotaan sairaudeksi joka pitää parantaa, kun taas sukupuolidysforiaa ei.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aivot kehittyy vielä 25-30-vuotiaaksi, samoin minuus. Näiden nuorten kannattaisi mielummin elää sen roolin mukaan minkä kokevat itselleen sopivaksi, mutta ilman hormonihoitoja tai leikkauksia. Sitten kun on 5-10 vuotta elänyt vastakkaisen sukupuolen elämää niin on jo parempi käsitys onko kyse oikeasti trans-asiasta vai vaikkapa oman persoonan etsimisestä. Vahinkoa ei ole vielä tapahtunut ja ajattelukin olisi kehittyneempää.
Mitä tarkoittaa elää vastakkaisen sukupuolen elämää? Vaatteet ja elämäntyyli ei ole sukupuoli. Myöskään sosiaalinen rooli ei ole sukupuoli.
Kyllä siitä saa kuitenkin jo jotain kuvaa. Ainakin naisille on aika helppoa elää ns. miehenä, muuttaa vaan tyyliä yms, maskuliininen versio. Tietysti ääni ei ole matala samalla tavalla eikä keho ole miehen keho, mutta parempi tuo olisi kuin tehdä pysyvää haittaa terveelle keholle.
Miten nainen elää miehenä? Ihan konkreettisesti?
Ei mitenkään. Kyse on illuusiosta ja mielikuvista trans-ihmisen mielessä. Biologinen sukupuoli ja sen mukanaan tuomat hormonit määrittävät jopa aivojen rakennetta. Trans-naisella on miehen aivot ja hän ajattelee miehen lailla. Hänellä ei ikinä tule olemaan aitoa kokemusta naiseudesta. Ja toisinpäin. Sukupuoltaan ei pysty vaihtamaan, se on ainoa binäärinen asia ihmisessä, kaikki muut ominaisuudet ovat skaalalla.
Tässä on faktinen virhe.
Sukupuoli EI ole aina binäärinen asia. On olemassa montaa erilaista tyyppiä intersukupuolisuutta, geenivirheistä chimeroihin. Intersukupuolisuus on toki harvinainen ilmiö, mutta sen maalaaminen binäärisellä pensselillä pois on valheellista.
Kumman "kevytmielisesti" suhtaudutaan näihin alaikäisten sukupuolen korjauksiin. Pitäisi antaa kasvurauha hakea sukupuoli-identiteettiään, eikä tehda mitään peruuttamatonta liian varhain. Toki jotkut tietävät jo lapsena olevansa väärässä sukupuolessa, mutta se lienee harvinaista.
Ns eheytyshoitoihin suhtautuminen on ehdottoman kielteistä (ja toki ne arveluttavia ovatkin), mutta jotenkin näihin korjaushoitoihin suhtaudutaan taas liiankin positiivisesti. Minua on ihmetyttänyt tämä kahtiajakoinen suhtautuminen. Olen tietoinen, että tämä on "väärä" mielipide.
Vierailija kirjoitti:
Iloinen yllätys, että asiasta saatiin aikaan näinkin järkevän kuuloinen artikkeli. Aktivistien cancel-yrityksiä odotellessa, Kaltialahan ei "kokemusasiantuntijoiden" mukaan ymmärrä omasta erikoisalastaan yhtään mitään.
Jos juttu pääsee läpi Hesariin, niin se yksi mitä lienee eläinfilosofiaa tutkiva aktivisti varmaan ilmestyy taas kommentteihin syyttämään häntä m*rhaajaksi ja pätemään, että itsekin on (ihan asiaan liittymättömän alan) tohtorikoulutettava, joten luonnollisesti ymmärtää lääketiedettä lääketieteen tutkijaa paremmin.
A propos näin Kaltialaa sivumennen arvostelevan artikkelin Aamulehdessä jokunen päivä sitten. Liittyi itsetuhoisen psyk.potilaan vapaudenrajoittamisen käytänteihin. Tietäen tämän transkriittisyyden en voinut olla miettimättä asetettiinko Kaltialan persoona erityisesti kielteiseen valoon. Hänen perustelunsa olivat hyviä. On myös mahdollista että virheitä on tehty. Vaikeasti psyyk.sairaan ihmisen käsittely akuutissa kriisissä ei kuulosta asialta joka voi onnistua aina nappiin.
Psykiatriassa sama.