Tuntuu että alkoholisti isäni pilasi minut henkisesti

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sanon tämän nyt kaikella rakkaudella, sillä minulla on itsellänikin alkoholisti isä, ja olen joutunut tekemään äärettömän paljon sisäistä työtä, jotta olen päässyt yli vanhoista traumoistani. 

 

Monet ihmiset ajattelee, että mä nyt vaan oon tällainen, ja sitten heillä on joku tarina siitä, mitä heille on tapahtunut menneisyydessä. Ja sitten ollaan niin kiinni siinä tarinassa, siinä mitä mulle tapahtui. Mä nyt vaan oon tällainen, koska mun isä ei koskaan rakatanut mua / mun aviomies petti mua / mua kiusattiin koulussa. Ja kyllä, tämä on ihan hirveää, eikä näin olisi koskaan saanut tapahtua. 

 

Mutta sulla on kontrolli omaan elämääsi nyt aikuisena. Haluatko sä olla tuo versio itsestäsi aina? Annatko kontrollin menneisyydellesi? Meillä kaikilla on menneisyys. Menneisyys ei ole mikään tekosyy. Meillä aikuisilla on kaikilla vastuu parantaa itsemme. Mutta suurin osa meistä ei ota tätä vastuuta, koska se tarkoittaa, että sun pitää pistää itsesi epämukavuus alueellesi ja tehtävä työtä itsesi eteen. Se ei ole helppoa. On paljon helpmpaa, kun ei tarvi ottaa vastuuta mistään ja voi vaan syyttää muita. Voi syyttää menneisyyttä, yhteiskuntaa, eksää, isää, äitiä, koulukavereita - kaikkia muita voi osoittaa sormella. Mutta tällöin et ole se oman elämäsi kapteeni. 

Juuri näin. Katse eteenpäin, ei taaksepäin. Suurella osalla on erilaisia traumoja elämässään. Isompia ja pienempiä. Se miten asennoidut elämään, määrittää millaiseksi elämä muodostuu. Jokainen terve aikuinen on ihan itse vastuussa itsestään. Paska isä oli paska isä, huono tsägä. Eteenpäin sanoin mummo lumessa.

Tämä moderni psykoterapia syyttää ihmistä itseään kaikesta. Voi vaan pahentaa traumoja.

Pitääkö syyttää vai pohtia miten näillä eväillä eteenpäin, ei taaksepäin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se on nyt aika olla itse oman elämänsä aikuinen, ei vanhempi voi koko elämää pilata ellei anna. 

Ongelma mitä koitan kuvata on paljon syväjuurisempi mitä sitä luulisi. Mun elämä meni väärille raiteille jo lapsuudessa. Asian korjaaminen vaatisi että palaisin ajassa takaisin ja kääntyisin eri reitille jossa saisin sen elämän mikä minulta vietiin.

Nyyh 😢

Jos ei kykene empatiaan, voisi olla ihan hiljaa. Ei näitä iva-viestejä enää kaivata.

Alkoholismi muuttaa ihmisen persoonan. Luo turvattoman ilmapiirin. Se on hyvin yleistä. Kohtaa menneisyytesi rehellisesti. Ja sen aiheuttamat tunteet. Älä jatka menneisyyden tragediaa elämällä samalla tavalla. Meitä alkoholistin aikuisia lapsia on paljon. Onnea hyvään elämään 🤍 

Vierailija kirjoitti:

Sama laulu ja lisäksi olisi kiusattu koulussa. Sitten kun se sama paska seuraa sua työelämään niin kyllä siinä on hyvin vaikea olla kuin ei muka mitään traumoja olisikaan. Eli kun joudut vielä aikuisten toimesta työpaikalla kiusatuksi, niin ei sitä vaan kuulkaa enää jaksa.

Kun joka paikassa kiusataan ->

-> PEILI

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se on nyt aika olla itse oman elämänsä aikuinen, ei vanhempi voi koko elämää pilata ellei anna. 

Ongelma mitä koitan kuvata on paljon syväjuurisempi mitä sitä luulisi. Mun elämä meni väärille raiteille jo lapsuudessa. Asian korjaaminen vaatisi että palaisin ajassa takaisin ja kääntyisin eri reitille jossa saisin sen elämän mikä minulta vietiin.

Nyyh 😢

Jos ei kykene empatiaan, voisi olla ihan hiljaa. Ei näitä iva-viestejä enää kaivata.

Tyhjänitkemisen ja lässyttyksen sekä empatian välillä on vissi ero. 

Vierailija kirjoitti:

Sama laulu ja lisäksi olisi kiusattu koulussa. Sitten kun se sama paska seuraa sua työelämään niin kyllä siinä on hyvin vaikea olla kuin ei muka mitään traumoja olisikaan. Eli kun joudut vielä aikuisten toimesta työpaikalla kiusatuksi, niin ei sitä vaan kuulkaa enää jaksa.

Sieluni vuotaa verta 😢

Ihmisen persoonallisuus ei pääse kehittymään sille kuuluvana ikäkautena perhepiirissä, jossa ollaan koko ajan hälytystilassa. Lapsi joutuu ottamaan kehityskauteensa kuulumatonta ja mahdotonta vastuuta. Lisäksi aikuisilla ei ole kykyä opettaa lasta elämäntaidoissa.  Aikuiselämässä vastaan tulee ihmissuhdeongelmat, kun ei ole kehittynyt monestakin syystä käsitystä omasta persoonasta ja ajautuu toimimattomiin ihmissuhteisiin. Jos lapsena olet joutunut miellyttämään ja tyynnyttämään persoonallisuushäiriöistä alkoholistia, teet sitä valitettavan helposti itse aikuisena. Aloitukseen viitaten: Jos lähtökohdat lapsuudessa ovat olleet vaativat, se voi vaatia pitkän matkan itsensä löytämiseen ja vahvistumiseen ihmisenä. Mutta ruikutus ei auta, onnellisuus tulee kun on elämänhistoriansa ymmärtänyt ja löytää itsetuntonsa ja itsenäisyytensä.

Mene Al-Anon ryhmiin, ne on tarkoitettu alkoholistien läheisille. Saat vertaistukea ja ilmaista terapiaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sama laulu ja lisäksi olisi kiusattu koulussa. Sitten kun se sama paska seuraa sua työelämään niin kyllä siinä on hyvin vaikea olla kuin ei muka mitään traumoja olisikaan. Eli kun joudut vielä aikuisten toimesta työpaikalla kiusatuksi, niin ei sitä vaan kuulkaa enää jaksa.

Kun joka paikassa kiusataan ->

Se johtuu siitä, että kiusaaja aistii heikon itseluottamuksen ja pitää helppona uhrina. Syy kiusaamiseen löytyy kiusaajasta.

No buhuu. Tuskinpa olet ainoa alkoholistin lapsi tässä maailmassa. Mulla on sekä isä että äiti juoppoja, ei vaikuta mun elämääni mitenkään. Siinähän ryyppäävät, itse muutin omilleni heti yhdeksännen luokan jälkeen. Aneemista syyttää lapsuuttaan siitä jos elämä aikuisena on syvältä. Tee asialle jotain äläkä märehdi menneisyyttä.

Ilmeisesti, koska alkoholisti-isä on yhdyssana, samoin parisuhdekenttä on yhdyssana. Eli et osaa edes yhdyssanoja, sekin on alkoholisti-isäsi syytä.

Alkoholismi ON koko perheen sairaus. Syvät jäljet se jättää. Minullakin isä oli ensin alkoholin suurkuluttaja, mikä näkyi niin, että kävi töissä ja eli normaalia elämää, mutta lauantaisin pullo kossua ja sunnuntaina krapularyypyt. Kun kesäloma alkoi, mökille 2 koria kaljaa ja yötä myöten tissuttelua ja saunan lämmitystä. Monet kerrat piti katsoa perään, ettei saunassa tapahdu mitään. Kerran muistan, että sammui lauteille, mutta onneksi ei ollut enää tulta pesässä, ettei palanut karrelle. Myöhemmin hänestä tuli suurkulutuksen seurauksena alkoholisti. En asunut silloin samassa taloudessa, mutta oli tavannut naisen, joka harrasti kapakoissa käymistä. Siitä ei hyvää seuraa, jos on taipumus addiktoitua. Sitten meni työpaikka ja toinenkin ja oli riitaisaa heillä. Jos oli sovittu, että käyn heillä viikonloppuna, isä unohti sen, enkä sitten enää usein käynytkään. Minun rippijuhliini ei päässyt, koska oli edellisenä yönä joutunut putkaan.

On vaikuttanut omiin miessuhteisiini nämä kokemukset. Nuorena pelkäsin alkoholia, jos poikaystävä otti edes pari olutta. Tuli stressi ja ahdistuskohtauksia. Minun on ollut myös vaikeaa luottaa, jos miesystävä lähtee ulos/terassille yms. Soittelen ja viestittelen, en saa unta, jos ei ole kotona. Nykyinen mies ei oikeastaan käytä alkoholia muulloin kuin lomalla. Hän ei voi ymmärtää, mistä se kumpuaa, että minä saatan ottaa 2 lasia viiniä, mutta jos hän ottaa saman määrän, ahdistun ja alan kysellä, että eihän missään ole jemmassa enempää. Se tulee jostain niin syvältä, etten itsekään tiedä, mikä laukaisee epäluulon. Isäni kuoli alkoholin aiheuttamaan sairauteen, ja jotenkin sitäkin pelkää, jos niin kävisi.

JÄNNÄMIES saa aina naisen ja perheen

Niinhän sitä sanotaan, että lapsuus on aika, josta toipumiseen menee pahimmillaan koko loppuikä. Kun nyt olet tiedostanut, mistä kaikki juontaa juurensa, niin yritä muuttaa niitä asioita, mitä voit. Ajattele niin, että vaikka isä vei lapsuutesi, niin nykyään sinulla on valta, että et anna hänen vaikuttaa sinuun enää aikuisena. "Jumala suokoon minulle tyyneyttä hyväksyä asiat, joita en voi muuttaa, rohkeutta muuttaa, mitkä voin, ja viisautta erottaa nämä toisistaan." Itsekin olen alkoholistin tytär ja vasta 50-vuotiaana lopulta tajunnut mihin kaikkeen "lasinen lapsuus" on vaikuttanut. Voimia sinulle.

Vierailija kirjoitti:

Alkoholismi ON koko perheen sairaus. Syvät jäljet se jättää. Minullakin isä oli ensin alkoholin suurkuluttaja, mikä näkyi niin, että kävi töissä ja eli normaalia elämää, mutta lauantaisin pullo kossua ja sunnuntaina krapularyypyt. Kun kesäloma alkoi, mökille 2 koria kaljaa ja yötä myöten tissuttelua ja saunan lämmitystä. Monet kerrat piti katsoa perään, ettei saunassa tapahdu mitään. Kerran muistan, että sammui lauteille, mutta onneksi ei ollut enää tulta pesässä, ettei palanut karrelle. Myöhemmin hänestä tuli suurkulutuksen seurauksena alkoholisti. En asunut silloin samassa taloudessa, mutta oli tavannut naisen, joka harrasti kapakoissa käymistä. Siitä ei hyvää seuraa, jos on taipumus addiktoitua. Sitten meni työpaikka ja toinenkin ja oli riitaisaa heillä. Jos oli sovittu, että käyn heillä viikonloppuna, isä unohti sen, enkä sitten enää usein käynytkään. Minun rippijuhliini ei päässyt, koska oli edellisenä yönä joutunut putkaan.

On vaikuttanut omiin miessuhteisiini nämä kokemukset. Nuorena pelkäsin alkoholia, jos poikaystävä otti edes pari olutta. Tuli stressi ja ahdistuskohtauksia. Minun on ollut myös vaikeaa luottaa, jos miesystävä lähtee ulos/terassille yms. Soittelen ja viestittelen, en saa unta, jos ei ole kotona. Nykyinen mies ei oikeastaan käytä alkoholia muulloin kuin lomalla. Hän ei voi ymmärtää, mistä se kumpuaa, että minä saatan ottaa 2 lasia viiniä, mutta jos hän ottaa saman määrän, ahdistun ja alan kysellä, että eihän missään ole jemmassa enempää. Se tulee jostain niin syvältä, etten itsekään tiedä, mikä laukaisee epäluulon. Isäni kuoli alkoholin aiheuttamaan sairauteen, ja jotenkin sitäkin pelkää, jos niin kävisi.

Päässä sulla on vikaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Alkoholismi ON koko perheen sairaus. Syvät jäljet se jättää. Minullakin isä oli ensin alkoholin suurkuluttaja, mikä näkyi niin, että kävi töissä ja eli normaalia elämää, mutta lauantaisin pullo kossua ja sunnuntaina krapularyypyt. Kun kesäloma alkoi, mökille 2 koria kaljaa ja yötä myöten tissuttelua ja saunan lämmitystä. Monet kerrat piti katsoa perään, ettei saunassa tapahdu mitään. Kerran muistan, että sammui lauteille, mutta onneksi ei ollut enää tulta pesässä, ettei palanut karrelle. Myöhemmin hänestä tuli suurkulutuksen seurauksena alkoholisti. En asunut silloin samassa taloudessa, mutta oli tavannut naisen, joka harrasti kapakoissa käymistä. Siitä ei hyvää seuraa, jos on taipumus addiktoitua. Sitten meni työpaikka ja toinenkin ja oli riitaisaa heillä. Jos oli sovittu, että käyn heillä viikonloppuna, isä unohti sen, enkä sitten enää usein käynytkään. Minun rippijuhliini ei päässyt, koska oli edellisenä yönä joutunut putkaan.

On vaikuttanut omiin miessuhteisiini nämä kokemukset. Nuorena pelkäsin alkoholia, jos poikaystävä otti edes pari olutta. Tuli stressi ja ahdistuskohtauksia. Minun on ollut myös vaikeaa luottaa, jos miesystävä lähtee ulos/terassille yms. Soittelen ja viestittelen, en saa unta, jos ei ole kotona. Nykyinen mies ei oikeastaan käytä alkoholia muulloin kuin lomalla. Hän ei voi ymmärtää, mistä se kumpuaa, että minä saatan ottaa 2 lasia viiniä, mutta jos hän ottaa saman määrän, ahdistun ja alan kysellä, että eihän missään ole jemmassa enempää. Se tulee jostain niin syvältä, etten itsekään tiedä, mikä laukaisee epäluulon. Isäni kuoli alkoholin aiheuttamaan sairauteen, ja jotenkin sitäkin pelkää, jos niin kävisi.

Päässä sulla on vikaa.

Ihanko totta? Sinähän varsinainen Sherlock olet. Juurihan kerroin, että sitä vikaa on päässä, elinikäiset arvet. Ei fyysistä vammaa, vaan nimenomaan henkistä laatua.

Vierailija kirjoitti:

Alkoholismi muuttaa ihmisen persoonan. Luo turvattoman ilmapiirin. Se on hyvin yleistä. Kohtaa menneisyytesi rehellisesti. Ja sen aiheuttamat tunteet. Älä jatka menneisyyden tragediaa elämällä samalla tavalla. Meitä alkoholistin aikuisia lapsia on paljon. Onnea hyvään elämään 🤍 

Niin, ja onneksi osa meistä on onnistunut säilyttämään kyvyn empatiaan. Alkoholistin läheisistä hyvin moni tulee tunnekylmäksi, sairastuu vahvuuteen. Olen tavannut monta ihmistä, jotka ovat täysin tunnekylmiä, eivät sitä itse edes huomaa, ja siellä taustalla vaikeat kokemukset lapsuudesta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se on nyt aika olla itse oman elämänsä aikuinen, ei vanhempi voi koko elämää pilata ellei anna. 

Ongelma mitä koitan kuvata on paljon syväjuurisempi mitä sitä luulisi. Mun elämä meni väärille raiteille jo lapsuudessa. Asian korjaaminen vaatisi että palaisin ajassa takaisin ja kääntyisin eri reitille jossa saisin sen elämän mikä minulta vietiin.

Mä ymmärrän tämän. Esim. voidaan viedä perusluottamus ihmisiin.

Ihmiset eivät ole perusluotettavia joten se on vaan todellisuuteen heräämistä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Alkoholismi muuttaa ihmisen persoonan. Luo turvattoman ilmapiirin. Se on hyvin yleistä. Kohtaa menneisyytesi rehellisesti. Ja sen aiheuttamat tunteet. Älä jatka menneisyyden tragediaa elämällä samalla tavalla. Meitä alkoholistin aikuisia lapsia on paljon. Onnea hyvään elämään 🤍 

Niin, ja onneksi osa meistä on onnistunut säilyttämään kyvyn empatiaan. Alkoholistin läheisistä hyvin moni tulee tunnekylmäksi, sairastuu vahvuuteen. Olen tavannut monta ihmistä, jotka ovat täysin tunnekylmiä, eivät sitä itse edes huomaa, ja siellä taustalla vaikeat kokemukset lapsuudesta.

On olemassa adaptaatiota ja maladaptaatiota. Itsenäisyys on adaptaatio, ei sairaus. Tietty sairaallistuttajien mielestä kaikki on sairautta, paitsi se mitä he tekevät, eräänlainen henkisen väkivallan muoto sekin.