Lue keskustelun säännöt.
Kuka oikeasti lukee Satu Rämöä?
13.04.2026 |
Olen mies ja suhtaudun epäluuloisesti kotimaiseen kaunokirjalilsuuteen, varsinkin naisen kirjoittamaan. Paljon puhutaan Rämöstä. Katsoin äsken helmikuun myydyimmät kotimaiset kirjat. Ohoh, 9 myydyimmän kirjan joukossa on 5 Satu Rämön teosta.
Mikä tuossa Rämön kirjassa vetää, onko se dekkaria, rakkaustarinaa, historiaa, seikkailua, sotaa, selviytymistä vai mikä on teema tuossa näköjään huippusuositussa kirjasarjassa, kai ne samaa sarjaa ovat?
Kommentit (51)
Vierailija kirjoitti:
Mulle riitti ensimmäinen osa, Hildur. Kökköä kieltä, epäjohdonmukaisuuksia ja epäloogisia tapahtumia. Henkilöihin ei pääse sisälle. Ei jatkoon.
Työpaikan naiset kyllä kilvan kehuivat, että miten hyvä kirjoittaja Rämö on. Eivät ole hyvän kirjoittajan kirjoja lukeneetkaan. Myönnän kyllä, että olen lukenut paljon ja vaadin lukemiltani kirjoilta jotain syvyyttä sekä ajatuksia ja oivalluksia herättävää. Kioskikirjallisuus on ajan tuhlausta minun mielestäni.
Jos jonkin ajan haluaisin takaisin, niin sen, mitä olen tuhlannut juuri näiden joutavien dekkareiden parissa!
Kunpa Miki Liukkonen olisi tullut elämääni paljon aiemmin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Öööh... Suuret Ihmisjoukot lukee jos myyntilukuja kattoo? :D Lukase ite niin tiedät?
Ei se nyt varmaan ole ns. korkeakulttuuria. Peruspokkarikirjallisuutta. En nää siinä mitää mystistä naisen kosketustakaan. Oon lukenut tätä Hildur sarjaa siis Joku 4 pokkkaria.
M44
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulle riitti ensimmäinen osa, Hildur. Kökköä kieltä, epäjohdonmukaisuuksia ja epäloogisia tapahtumia. Henkilöihin ei pääse sisälle. Ei jatkoon.
Työpaikan naiset kyllä kilvan kehuivat, että miten hyvä kirjoittaja Rämö on. Eivät ole hyvän kirjoittajan kirjoja lukeneetkaan. Myönnän kyllä, että olen lukenut paljon ja vaadin lukemiltani kirjoilta jotain syvyyttä sekä ajatuksia ja oivalluksia herättävää. Kioskikirjallisuus on ajan tuhlausta minun mielestäni.
Samaa sarjaa Sofi Oksasen kanssa, molempia kuuluu kehua.
Eikös Rämöä kuulu haukkua ennemminkin, kuten nuo kaksi lainaamaasi kirjoittajaa tekivät? Itse siis luen, pidän viihdyttävinä ja nopealukuisina, vaikka eivät jää juonet pitkäaikaiseen muistiini. Ja moni muukin lukee, koska kirjaston jonot ovat pitkät uusien osien ilmestyessä, joten varmaan tosi monenlaisia lukijoita kiinnostaa.
Ri kiinnosta monenlaisia, vaan yhdenlaisia.
Tuulipukukansaa riittää tässä maassa.
En ole lukenut, mutta katsoin sen tv-sarjan. Siinä oli paljon juonenkäänteitä. Se varmaan koukuttaa. Osa tapahtumista oli kyllä aika epärealistisia.
Kaikki suomalainen kuuluu lytätä. Niih!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No jos miettii vaikka Max Seek:in tuotantoa. Tai Ilkka Remestä, niin kyllä niissäkin kökköyttä on riittämiin. Mutta ne viihdettä. Rentouttavaa viihdettä. Sille on mielestäni paikkansa maailmassa.
Vierailija kirjoitti:
No jos miettii vaikka Max Seek:in tuotantoa. Tai Ilkka Remestä, niin kyllä niissäkin kökköyttä on riittämiin. Mutta ne viihdettä. Rentouttavaa viihdettä. Sille on mielestäni paikkansa maailmassa.
Niin on. Meillä on, valehtelematta, muutama tuhat kirjaa ja kirjastoa käytämme ahkerasti, kaikki vanhat maailmankirjallisuuden klassikot on luettu ensimmäisen kerran jo teininä ja luemme laidasta laitaan, sekä "vaativaa" kirjallisuutta että sellaista jolla on kiva nollata aivot ja rentoutua. Viisikot (kuten Neiti Etsivät, vanhat tyttökirjaklassikot, SOS-sarja ym ym) tuli lapsena luettua kun niitä joku aiemmin ylimielisenä halveksi, kioskikirjallisuutta en ole koskaan lukenut. Ehkä pitäisi sitäkin kokeilla ennen kuin siitä arvioni annan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Luin Hildur-trilogian kaikki viisi osaa (kirjailija siis suunnitteli alussa kolmea osaa, mutta kun kovasti mainostettiin ja kauppa kävi niin kirjoitti viisi) ja vähän harmittaa kun tuhlasin aikaani niihin. Ensimmäisestä alkaen epäjohdonmukaisuuksia ja tosi huonoa suomea, suoranaisia virheitä, viimeisissä osissa alkoi vaikuttaa alakoululaisen ainekirjoitukselta. Kioskikirjallisuus on aika osuva sana.
Luin kun tykkään dekkareista ja Islanti kiinnosti.
"Suhtaudun epäluuloisesti kotimaiseen kaunokirjalilsuuteen, varsinkin naisen kirjoittamaan."
Tässä ap kertoikin itsestään kaiken oleellisen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulle riitti ensimmäinen osa, Hildur. Kökköä kieltä, epäjohdonmukaisuuksia ja epäloogisia tapahtumia. Henkilöihin ei pääse sisälle. Ei jatkoon.
Työpaikan naiset kyllä kilvan kehuivat, että miten hyvä kirjoittaja Rämö on. Eivät ole hyvän kirjoittajan kirjoja lukeneetkaan. Myönnän kyllä, että olen lukenut paljon ja vaadin lukemiltani kirjoilta jotain syvyyttä sekä ajatuksia ja oivalluksia herättävää. Kioskikirjallisuus on ajan tuhlausta minun mielestäni.
Samaa sarjaa Sofi Oksasen kanssa, molempia kuuluu kehua.
Eikös Rämöä kuulu haukkua ennemminkin, kuten nuo kaksi lainaamaasi kirjoittajaa tekivät? Itse siis luen, pidän viihdyttävinä ja nopealukuisina, vaikka eivät jää juonet pitkäaikaiseen muistiini. Ja moni muukin lukee, koska kirjaston jonot ovat pitkät uusien osien ilmestyessä, joten varmaan tosi monenlaisia lukijoita kiinnostaa.
Ri kiinnosta monenlaisia, vaan yhdenlaisia.
Tuulipukukansaa riittää tässä maassa.
Itse taas sanoisin, että tuo haukkuminen kiinnostaa yhdenlaisia ihmisiä, lukeminen monenlaisia, ja joitakin ei kiinnosta kumpikaan.
Olen pari Rämön kirjaa lukenut ja olivat ihan ok. Turha niitä on ns. korkeakirjallisuuteen verratakaan. Ei sellaisen "perusdekkarinkaan" kirjoittaminen ihan helppo homma ole.
Se mikä itseäni kieltämättä tympii tässä ilmiössä on, että kyseessä on markkinointitemppu, jota ei nähdä sellaisena vaan harhaudutaan pitämään kirjoja aivan erityisen tasokkaina. Olikohan sarjan toinen osa. josta Hesari teki pitkän jutun, jossa taivasteltiin mm. Rämön nerokkuutta, kun hän on päättänyt kirjoittaa sarjaa. Haloo, valtaosa (kaikki?) dekkareista on nykyisin osa sarjaa. Kyllä on markkinoinnin syötti nielaistu koukkuineen kaikkineen.
Jos tämä ilmiö nostaisi esiin monipuolisesti suomalaisia dekkarikirjailijoita, niitä tuntemattomampiakin, se olisi hyvä, mutta eihän tämä niin tee. Tässä hypetetään vain Satu Rämöä, joka on keksinyt pyörän uudelleen ja on onnistunut markkinoimaan sen niin, että suurin osa ihmisistä saa nyt kuulla keksinnöstä nimeltä pyörä.