Kuka oikeasti lukee Satu Rämöä?

Minä luen ja tykkään. Luen paljon muutakin.

Mieheni lukee ja moni muukin 😔

Lopetin kolmannen kirjan jälkeen. Toistivat toisiansa ja edellisten kirjojen tapahtumien kertausta. 

Telkkarittomana luin neljä noista Rämön Hildur-sarjan kirjoista. Perussettiä, kuin olisi telkkarista sarjaa seurannut. Dekkareitahan nuo ovat. Höysteenä keskeisten henkilöitten elämänsotkuja ja tunnekuvailua, joka ei näy telkkarisarjoihin asti.

Satu Rämö on suomalainen, Islannissa asuva kirjailija, jonka teos Hidur ns räjäytti potin, vaikka hän on kirjoittanut aiemminkin nuorten-lastenkirjoja jne. Sadun kirjoittama kirjasarja on helppolukuinen, tunnelmallinen pohjoismainen dekkarisarja, jossa rikosten lisäksi keskiössä ovat ihmisten traumat, selviytyminen ja Islannin karu luonto. Äänikirjana erittäin suosittu, varmaan puolet tuosta myynnistä on äänikirjamyyntiä.

Suosittelen.  T 55v Mies.

Rämön dekkarit on tosi suosittuja. Kirjastoissa on pitkät varauslistat. Dekkareita ovat.

Mulle riitti ensimmäinen osa, Hildur. Kökköä kieltä, epäjohdonmukaisuuksia ja epäloogisia tapahtumia. Henkilöihin ei pääse sisälle. Ei jatkoon. 

Työpaikan naiset kyllä kilvan kehuivat, että miten hyvä kirjoittaja Rämö on. Eivät ole hyvän kirjoittajan kirjoja lukeneetkaan. Myönnän kyllä, että olen lukenut paljon ja vaadin lukemiltani kirjoilta jotain syvyyttä sekä ajatuksia ja oivalluksia herättävää. Kioskikirjallisuus on ajan tuhlausta minun mielestäni.

Minä olen sinnikkäästi yrittänyt lukea. Harmi että ihmishahmot menevät mielessäni helposti sekaisin ja kun tulee liikaa porukkaa joilla on joku juonen kehittymisen kannalta tärkeä osa, putoan kärryiltä. Olen hylännyt jo kirjasarjan, toivotonta jatkaa kun menneet ja nykypäivä sotkeutuvat mielessäni, samoin menneet ja nykyiset ihmiset. Nauttikaa te, jotka siihen kykenette.

Tuntuu että nykykirjallisuus on niin kapea-alaista vallitsevan arvomaailman vahvistamista, että vaikea uskoa että sieltä löytyisi mitään oivalluksia tai muuta mielenkiintoista. Ehkä jostain faktakirjoituksista voisi, ellei sitä ole sensuroitu wokefiltterin läpi.

Ne on hyvin tyypillisiä dekkareita, en tiedä miksi ne on nostettu esille valtavasta määrästä hyvin samanlaisia kirjoja. Alkuperäiseen kysymykseen vastatakseni, minä olen lukenut kaksi Rämön kirjaa, en muista enää nimiä.

Vierailija kirjoitti:

Tuntuu että nykykirjallisuus on niin kapea-alaista vallitsevan arvomaailman vahvistamista, että vaikea uskoa että sieltä löytyisi mitään oivalluksia tai muuta mielenkiintoista. Ehkä jostain faktakirjoituksista voisi, ellei sitä ole sensuroitu wokefiltterin läpi.

Siellä on myydyinpien tietokirjojen listalla Mary L Trumpin kirja Donaldista. Ehkä se on sinulle sopivampaa tekstiä?

Minulle riittää Remes. Siinä minäkin sekosin, kun välillä oli joissain kirjoissa aivan eri maailma. Sitten tyttö huomautti että nämä ovat kahden eri Remeksen kirjoja, eivät samalta kirjailijalta...

Nykykirjallisuus ei ole enää kiinnostavaa verrattuna 70 ja 80 luvun kirjailijoihin ja kirjallisuuteen.

En pidä dekkareita kaunokirjallisuutena vaan viihteenä.

En tiedä vastaako suoraan kysymykseen mutta henkilöstä tulee epämiellyttävä olo. Perusteena ne muutamat esiintymiset ja haastattelut jotka olen nähnyt ja kuullut. Samanhenkinen erään kokoomuslaisen naispoliitikon kanssa, muistuttavat toisiaan ulkonäössä ja puhetyylissä, hätäisiä ja epäluotettavia. Meidän lukutoukka-nuori luki yhden kirjan ja sanoi että enempää ei tarvitse lukea. Ja lukee paljon sekä suomalaista että käännöskirjallisuutta. 

Asian vierestä, sanaa ohoh viljellään nykyään laajalti, mm useammassa mainoksessa, Snellman ja Jysk. Miksi? Kuulostaa tyhmältä.

Vierailija kirjoitti:

Mulle riitti ensimmäinen osa, Hildur. Kökköä kieltä, epäjohdonmukaisuuksia ja epäloogisia tapahtumia. Henkilöihin ei pääse sisälle. Ei jatkoon. 

 

Työpaikan naiset kyllä kilvan kehuivat, että miten hyvä kirjoittaja Rämö on. Eivät ole hyvän kirjoittajan kirjoja lukeneetkaan. Myönnän kyllä, että olen lukenut paljon ja vaadin lukemiltani kirjoilta jotain syvyyttä sekä ajatuksia ja oivalluksia herättävää. Kioskikirjallisuus on ajan tuhlausta minun mielestäni.

Samaa sarjaa Sofi Oksasen kanssa, molempia kuuluu kehua.

Ai kuka lukee, en tiedä.!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulle riitti ensimmäinen osa, Hildur. Kökköä kieltä, epäjohdonmukaisuuksia ja epäloogisia tapahtumia. Henkilöihin ei pääse sisälle. Ei jatkoon. 

 

Työpaikan naiset kyllä kilvan kehuivat, että miten hyvä kirjoittaja Rämö on. Eivät ole hyvän kirjoittajan kirjoja lukeneetkaan. Myönnän kyllä, että olen lukenut paljon ja vaadin lukemiltani kirjoilta jotain syvyyttä sekä ajatuksia ja oivalluksia herättävää. Kioskikirjallisuus on ajan tuhlausta minun mielestäni.

Samaa sarjaa Sofi Oksasen kanssa, molempia kuuluu kehua.

Eikös Rämöä kuulu haukkua ennemminkin, kuten nuo kaksi lainaamaasi kirjoittajaa tekivät? Itse siis luen, pidän viihdyttävinä ja nopealukuisina, vaikka eivät jää juonet pitkäaikaiseen muistiini. Ja moni muukin lukee, koska kirjaston jonot ovat pitkät uusien osien ilmestyessä, joten varmaan tosi monenlaisia lukijoita kiinnostaa. 

Markkinoinut hyvin kirjansa. Insta täynnä omaa hehkutusta, pitkät kiertueet Suomen eri kirjastoissa jne. Nytkin taisi olla syksyllä 3kk pelkästään suomessa näiden markkinointitouhujen takia.