Miten saitte elämänne kuntoon?
Haluan kuulla selviytymistarinoitanne siitä, kun olitte pohjalla, mutta pääsitte ylös
Kommentit (39)
Tein pimeitä töitä ja tienasin rahaa jotta sain velat maksettua. Tein 15 tuntisia päiviä töissä monta kuukautta.
Vierailija kirjoitti:
Tein pimeitä töitä ja tienasin rahaa jotta sain velat maksettua. Tein 15 tuntisia päiviä töissä monta kuukautta.
Millainen tausta tämän tarinan takana oli? Mikä ajoi siihen tilanteeseen mikä pimeisiin töihin pakotti?
-Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tein pimeitä töitä ja tienasin rahaa jotta sain velat maksettua. Tein 15 tuntisia päiviä töissä monta kuukautta.
Millainen tausta tämän tarinan takana oli? Mikä ajoi siihen tilanteeseen mikä pimeisiin töihin pakotti?
-Ap
Työantajat houkutteli että ei tarvi maksaa niin paljon palkkaa ja saa nostaa samalla tukia.
Minun elämä on aina ollut eräänlainen vuoristorata tai huvipuisto, jossa on tällä hetkellä menossa se koskijuna, kun on melko tasaista kyytiä, mutta nilkit kuitenkin räiskyttää vettä niskaan.
Ei minun elämässä ole ollut mitään ns. pohjaa, vaan niitä aaltoja, joilla keikutaan. Ehkä joku aallonpohja on ollut, kun asuin hemmetin moisessa homeluukussa siksi, että se asunto oli halpa ja jokainen voi miettiä, mitä kaikkea se muukin elämä on sellaisella ihmisellä.
Olin syntinen runkkari joka käytti päihteitä ja teki laittomuuksia tietokoneella ja mm kannabiksen kotikasvattelua. Polttelin vuoden ajan omia kultivointeja ja koin jonkunlaisen herätyksen. Aloin pikku hiljaa tulemaan uskoon. Se ei ollut äkillinen ja tajunnan muuttava uskoon tuleminen. Vaan enemmänkin joku ahaa elämys. Siitä sitten alettiin pikku hiljaa laittamaan elämää kuntoon. Jossain vaiheessa sorruttiin kiihko uskovaisuuteenkin, mikä sekin meinasi olla tuhoisaa. Nykyään jo maltillinen ja usko semmoinen arjen apu. Uskon kuitenkin jotta Luojan ja Jeesuksen avulla tässä ollaan hyvillä vesillä. Ymmärrystä ja kaikkea hyvää kyllä uskon kautta tullut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tein pimeitä töitä ja tienasin rahaa jotta sain velat maksettua. Tein 15 tuntisia päiviä töissä monta kuukautta.
Millainen tausta tämän tarinan takana oli? Mikä ajoi siihen tilanteeseen mikä pimeisiin töihin pakotti?
-Ap
Työantajat houkutteli että ei tarvi maksaa niin paljon palkkaa ja saa nostaa samalla tukia.
Mistä tälläisiä työnantajia löytyy, kiinnostaisi tietää itsekin?👀
Olin syrjäytynyt ja addikti, sitten tajusin, että tässä hommassa lähtee henki. Muutin ihan toiselle puolelle suomea ja vieroituin huumeista, sitten muutin takaisin eri paikkakunnalle ja hankin puolison, joka kävi töissä. Sain lapsen ja kouluttauduin ammattiin ja samalla tein keikkatöitä. Tuli ero, mutta olin jo työelämässä kiinni ja pärjäsin jo omillani. En koskaan kertonut työkavereille tai naapureille miten pohjalta olin noussut ja se helpotti sulautumista.
Olin todella masentunut yhdessä vaiheessa elämääni. Siis sellaisessa pisteessä, etten jaksanut enää huolehtia hygieniastani tai muistakaan asioista, vaikka kävin töissä. Kotini oli yksi saastainen sekamelska, laskut menivät järjestäen ulosottoon ja sain pakotettua itseni pesulle vain niinä päivinä kun piti käydä toimistolla.
Nyt olen saanut itseni parempaan kuntoon. Koti on suht siisti, maksan laskut suht ajallaan, huolehdin hygieniasta ja vaihdoin työpaikkaa. Lisäksi olen parisuhteessa ihmiseen, joka on antanut minulle ihan valtavasti voimaa ja energiaa jatkaa tätä itseni kuntoon laittamista.
Pienin askelin eteenpäin, ei luovuteta vastoinkäymisistä
Vierailija kirjoitti:
Olin syrjäytynyt ja addikti, sitten tajusin, että tässä hommassa lähtee henki. Muutin ihan toiselle puolelle suomea ja vieroituin huumeista, sitten muutin takaisin eri paikkakunnalle ja hankin puolison, joka kävi töissä. Sain lapsen ja kouluttauduin ammattiin ja samalla tein keikkatöitä. Tuli ero, mutta olin jo työelämässä kiinni ja pärjäsin jo omillani. En koskaan kertonut työkavereille tai naapureille miten pohjalta olin noussut ja se helpotti sulautumista.
Misä uitussa sun lapsi on nyt misä on ollut?
Oletko itsekkyyden huippu?
Sinä sinä sinä.
Itseäkin koskettava aihe. Viimeiset kolme vuotta mennyt sellaisissa pohjamudissa, että en enää tiedä miten täältä nousisi. En jaksa enää yrittää yhtään mitään, kun kaikki menee kuitenkin pieleen. Jotenkin käsittämätöntä, että joka ainut asia voi elämässä epäonnistua ja olla päin hel....ttiä. En muista koska olisin tuntenut iloa tai mitään keveyttä. En ole itsetuhoinen, mutta olisi helpotus jos joku aamu ei vain yksinkertaisesti heräisi. Missään nimessä en jaksa vanhuuteen asti samanlaista eloa ellei mikään muutu.
Eli tosiaan kiinnostaa kuinka vaikeista elämäntilanteista olette vielä nousseet ja tulleet onnelliseksi?
Vierailija kirjoitti:
Olin todella masentunut yhdessä vaiheessa elämääni. Siis sellaisessa pisteessä, etten jaksanut enää huolehtia hygieniastani tai muistakaan asioista, vaikka kävin töissä. Kotini oli yksi saastainen sekamelska, laskut menivät järjestäen ulosottoon ja sain pakotettua itseni pesulle vain niinä päivinä kun piti käydä toimistolla.
Nyt olen saanut itseni parempaan kuntoon. Koti on suht siisti, maksan laskut suht ajallaan, huolehdin hygieniasta ja vaihdoin työpaikkaa. Lisäksi olen parisuhteessa ihmiseen, joka on antanut minulle ihan valtavasti voimaa ja energiaa jatkaa tätä itseni kuntoon laittamista.
Olet ollut rehellinen. Tutustuit henkilöön.
Olet kertonut kaiken.
Onneksi olkoon.
Tunnette avoimesti ja aidosti toisenne.
Teille tuskin tulee ylitsepääsemättömiä vaikeuksia tulevaisuudessa(kaan).
Olet löytänyt kultakimpaleen.
Olette toisillenne.
Menin suihkuun, nukkumaan ja aamulla töihin. Muita neuvoja en saanut.
Elämässä 2 tärkeintä onnellisuuden lähdettä ovat: järki ja rohkeus.
Olin säälittävä ja mielenterveysongelmainen narkkari ja sen elämän myötä pohjakosketuksia tuli tehtyä useita, taustalla myös pari itsemurhayritystä. Nyt elelen hyvää ja rauhallista elämää. Siinä missä aiemmassa elämässä piikitin itseäni kädet täristen jossain yleisessä vessassa, suunnittelen nyt mitä kaikkea istutetaan tänä kesänä takapihan kasvimaalle. En olisi ikinä uskonut, että elämä voi muuttua näin totaalisesti.
Mielialalääkkeillä ja hyvällä itsereflektiokyvyllä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olin todella masentunut yhdessä vaiheessa elämääni. Siis sellaisessa pisteessä, etten jaksanut enää huolehtia hygieniastani tai muistakaan asioista, vaikka kävin töissä. Kotini oli yksi saastainen sekamelska, laskut menivät järjestäen ulosottoon ja sain pakotettua itseni pesulle vain niinä päivinä kun piti käydä toimistolla.
Nyt olen saanut itseni parempaan kuntoon. Koti on suht siisti, maksan laskut suht ajallaan, huolehdin hygieniasta ja vaihdoin työpaikkaa. Lisäksi olen parisuhteessa ihmiseen, joka on antanut minulle ihan valtavasti voimaa ja energiaa jatkaa tätä itseni kuntoon laittamista.
Olet ollut rehellinen. Tutustuit henkilöön.
Olet kertonut kaiken.
Onneksi olkoon.
Tunnette avoimesti ja aidosti toisenne.
Teille tuskin tulee ylitsepääsemättömiä vaikeuksia tulevaisuudessa(kaan).
Olet löytänyt kultakimpaleen.
Olette toisillenne.
Kiitos <3
Hän on todellinen kultakimpale ja toivon, että pääsemme tosiaankin jatkossa kaikista vaikeuksista yli yhdessä.
Jään seuraamaan.